Juliet Jones kirjoitti:
Ei se mitään painostusta ole, jos porukalla raiskataan ja tapetaan, vaan suoraa väkivaltaista toimintaa. Kirjaimellisesti sana painostus tarkoittaa sitä, että joku/ jotkut saavat toimillaan jonkun toimimaan tahtonsa vastaisesti, suostumaan johonkin mitä ei alunperin tai ollenkaan myöhemminkään halunnut. Uskoisin, että Janinen kuolema oli väistämätön toisten väkivaltaisten toimien, ei painostuksen vuoksi.
Oho, tästähän tulee oikea neverending story!
Taidan kyllä tämän jälkeen breikata vähän ja palata aiheeseen ainoastaan, jos esille tulee jotain mitä ei jo aiemmin ole käsitelty. Kehottasin kyllä lukemaan suhteellisen tarkkaan kaiken sen, mitä täällä on jo aiemmin kirjoitettu. Joistain postauksista saa sen käsityksen, ettei näin ole aina viitsitty tehdä tai ainakaan sisäistää lukemaansa.
Totta kai tuossa ylläolevassa on kyse huomattavasta aste-erosta, ja totta kai se pitää näkyä vastaavasti myös rangaistavuudessa ja tuomioissa, mutta korostin, että kyse on samasta jatkumosta eli seksuaalisen kanssakäymisen aikaansaamisesta vastoin toisen tahtoa ja jossa sitten on koko liuta keinoja lievästä painostuksesta raakaan väkivaltaan. Usein näitä keskusteluja tuntuu muutenkin leimaavaan jonkinlainen kategorinen käsite-essentialismi, jossa käsitettä ja sen rajausta pidetään ensisijaisena ja itse tapausta ja sen skaalausta toissijaisena.
Hieman samastahan oli kyse kun aikoinaan monet tuntuivat ottavan herneen nenään siitä kun raiskaus asetettiin muiden väkivaltarikosten tapaan kolmiportaiseen asteikkoon lievä, tavallinen, törkeä ja silloin närkästystä herätti erityisesti käsite "lievä raiskaus" ja argumentoitiin, ettei raiskaus koskaan voi olla "lievä". No, onhan olemassa "lievä" tappokin eli surma, joten en tuossa kovin suurta käsitteellistä ongelmaa näe. Todellinen ongelma on tietysti siinä, että väkivaltarikosten skaala on Suomessa kauttaaltaan turhan alhaalla kuten tuossa edellä totesinkin, mutta kyllä aste-erot on aina syytä ottaa huomioon, olipa kokonaisskaala sitten missä tahansa.
Melko yksiviivaisesti ja mustavalkoisesti itse kuvaat kysymystä teini- ikäisen seksuaalisuudesta, ja tämä ketjuhan oli ennemminkin lapsiin kohdistuneita rikoksia käsittelevä. Lisäksi tuo Janinen raiskausmurha tehtiin porukalla: viisi häiriintynyttä nuorta henkilöä oli asialla.
Millä perustelet tuon ensimmäisen väitteen? Syyt tuon Janinen esimerkin esille ottoon olen jo tyhjentävästi selittänyt enkä viitsi niitä siksi toistaa.
Vielä pari kysymystä, joita jokaisen aikuisen tulisi miettiä: Olitko 12- vuotiaana viattomampi kuin 16- vuotiaana? Olitko 15- vuotiaana viattomampi kuin nyt olet? Olitko 15- vuotiaana samalla seksuaalisuuden kehitysasteella kuin nyt aikuisiällä, ymmärsitkö vastuusi itsestäsi ja kumppanistasi samoin kuin nyt? Nautitko seksistä tänä päivänä enemmän kuin ensimmäisillä seksikerroilla ja jos, niin miksi?
Varmasti löytyy yhtä paljon vastauksia kuin vastaajiakin. Mikäli "viattomuudella" viittaat fyysiseen puoleen, niin sen aloitin itse suhteellisen myöhään, mutta mikäli henkiseen, niin siinä suhteessa neitsyys meni vuosia ennen fyysistä. Joillain muilla se on saattanut mennä toisin päin, mutta en tuota omaa järjestystäni ehkä kovin pahana pitäisi, sillä eipä ole sitten tullut tauteja eikä muitakaan ikäviä fyysisiä seurauksia. Henkisellä puolella on tietysti omat kuprunsa kuten varmaan useimmilla, mutta en tee tästä mitään Leelian lepotuolia ja säästän teidät yksityiskohdilta...
Se tietysti on tärkeää, että kaikilla on autonomia omaan kroppaansa ja omaan seksuaalisuuteensa ilman että kovin moni ulkopuolinen tulee siihen ronkkimaan tai puuttumaan suoranaisesta kiinnikäymisestä nyt tietysti puhumattakaan ja ihan ikävuosista riippumatta. Tietty ongelma tulee tietysti siinä jos ja kun nuori itse haluaa aktivoitua asiassa joko ihan vaan omien hormooniensa vaikutuksesta tai kuten varmaan käytännössä useimmiten kaverien eriasteisen sosiaalisen paineen/painostuksen tuloksena. Miten silloin hänen autonomiaansa kunnioitetaan, ja missä tapauksissa ja kenen toimesta siihen puuttuminen on oikeutettua. Tähänkin on vaikea asettaa mitään valmiita ikärajoja ja muita sapluunoja, mutta tietysti jälleen lainsäädännön tasolla sellaisiakin tarvitaan.
En tiedä kuinka moni muistaa leffan
Kids vuodelta 1995. Se liittyy mainittuun tematiikkaan ja on hyvinkin realistinen, osin jopa inhorealistinen, ja vaikka Amerikkaa kuvaakin, niin en usko, että se nyt niin kauhean kaukana suomalaisestakaan todellisuudesta on. En tiedä, voiko sitä varsinaisesti suositella, mutta ajatuksia luulisi ainakin herättävän.
-
http://www.mtv3.fi/arvostelut/elokuva.shtml/32754?k
-
http://www.leffatykki.com/elokuva/kids- ... van-lapsia
