Esko kirjoitti:Okei, kyllä minäkin alan kallistua ulkopuolisen tekijän kannalle. Tiivistettettynä homma on mennyt jotakuinkin näin:
Tekijä tulee punaisella volvolla ruskea paita päällään talolle. Hän rikkoo ikkunan sisältäpäin ja hyppää siitä sisään. Jostain syystä metrien päähän ulos lentää lasinpaloja, jossa on Lahden verta.
Anneli on nukkumassa vastasilitetty yöpaita päällään, kun tekijä hyökkää ikkunasta sisään.
Ensimmäisenä tekijä pyörittelee mukana tuomaansa veistä talon petivaatteissa (kuidut). Hän pyörii myös itse petivaatteissa (kuidut). Ehkä hän halusikin vain nukkumaan? Syntyy vastarintaa ja hän käy sitten uhrinsa kimppuun.
Tapahtumat kestävät kymmeniä minuutteja, mutta se tuntuu vain kolmelta minuutilta. Tekijä nöhrää ruskean vaatetuksensa kuituja verhoon, pussilakanoihin, tyynyliinaan (!!) ja niin edelleen. Vaihtaa sitten päällensä tuntomerkeissä kuvatun mustan paidan (hiki?) ja jatkaa hommiaan.
Lapsi ei näe tekijää, mutta Anneli näkee hänet pimeässä hätäpuhelun aikana niin tarkasti, että voi myöhemmin antaa tarkat tuntomerkit. Anneli juoksee pois puhelimesta "tekijän kimppuun" ja juuri silloin tekijällä on paras hetki iskeä uhria lopullisesti. Annelin jaloissa on haavoja, mutta mystisesti tästä ei jää mitään jälkiä. Lahden verta lentää myös Annelin yöpaidan hihojen takapinnoille hänen käydessään uhrin luona.
Teon tehtyään tekijä poistuu sekunneissa täysin äänettömästi paikalta. Tähän ei kukaan pysty lavastetuissa tilanteissa uudelleen. Tekijä on siis mahakkuudestaan huolimatta ripeä ja taitava, jonka jälkeen ei ole vaikea ihmetellä, että terassilta hän hyppää nurmialueen yli yhdellä loikalla (jättämättä jälkiä) volvon avonaisesta ikkunasta sisään ja poistuu paikalta. Pituushyppääjä? Yleisurheilija?
Pelastushenkilökunta saapuu paikalle minuuteissa, mutta heidän liikkumisestaan ei jää kengänjälkiä lattiaan (vereen).
Tutkimuksissa Anneli kertoo heidän olleen nukkumassa, mutta vuosia myöhemmin myöntää "poliisin johdattelemana" riidan ja pitää itseään tekijänä. Kuin sattuman kaupalla pariskunta oli riidellyt surmayönä ja ollut puukkohippasilla - tämän Anneli muisti ja myös kuulustuleissa itse kertoi. Myös pimeässä näkemänsä tekijän hän pystyi kuvailemaan tarkasti vielä syksyllä, vaikka heti kohta kaiken unohtikin. No, trauman piikkiin.
Muistinjälkitutkimusten ja muiden hömpötysten arvon voi unohtaa.
Minusta tämä on loogista. En minä ole trolli. Missä on punainen volvo!??
Selailen näitä vanhoja viestejä, mutta niitä on niin hirveän paljon etten millään jaksa kaikkea käydä lävitse. Tähän törmäsin äsken, ja on niin hulvaton kertomus (vaikka itse tapaus ei lainkaan huvittava olekaan), että täytyy laittaa vaikka kevennyksenä tähän väliin.
Jos ymmärrät kaeken, oot varmasti käsittännä viärin.