Florence86 kirjoitti:
Jos Anneli tuomitaan niin kuinka todennäköistä on, että vanhemmuus=tapaamisoikeus voidaan kieltää kokonaan? Onko tämänkaltaista rajoitusta edes olemassa ja onko se lasten kehitystä ajatellen edes kannattavaa? Mitä olette mieltä?
Vanhemmuutta ei hevin voida kieltää. Björqvistin tapauksessa niin tehtiin, sillä ilmeisesti katsottiin, että on parivuotiaalle liian traumaattista tavata isää, jonka on nähnyt tekevän abduktiota lapsen äidille. Jarmohan vaati valvottuja tapaamisia ja jopa huoltajuutta. Vaatimukseen ei suostuttu, vaan huoltajuus myönnettiin lapselle ennestään läheiselle tädille. Olen ymmärtänyt, että täti on saanut adoptoida lapsen, jolloin lapsi on myös juridisesti hänen ja jolloin huoltajuus on yksin hänellä.
Näissä ei ole yhtä oikeaa vastausta tai kaavaa. Täysin tilannekohtaisesti siis mennään. Vanhemmuus voi säilyä, vaikka huoltajuus siirtyisi sosiaaliviranomaisille. Sijoituksia on monentyyppisiä. Nyt lapset lienevät sijoitettuna, mutta jos Anneli todetaan syylliseksi, on heidät viimeistään otettava huostaan. Sukulaiset eivät välttämättä ole näiden lasten tilanteessa lainkaan paras vaihtoehto sijoituspaikaksi. Tilanne on niin latautunut ja ristiriitainen, ettei lasten paras välttämättä toteutuisi sukulaispiirissä. Ammatillinen perhekoti, jossa mahdollisuus intensiiviseen hoitoon, voisi ainakin kahdelle vanhimmalle olla ainoa järkevä ratkaisu. Se taas ei tietenkään estä yhteyksiä sukulaisten ja lasten välillä, jos näin hyväksi nähdään.
Vankilatuomio siis ei automaattisesti tarkoita huoltajuuden, saati vanhemmuuden menetystä. Nämä kaksi ovat eri asioita. Huoltajuuden menetys ei myöskään tarkoita vanhemmuuden menetystä. Vaikka lapset huostaanotettaisiin, voidaan esimerkiksi edelleen kysyä vanhempien toiveita vaikkapa uskonnollisesta kasvatuksesta koulussa. Vanhempi voi olla lapsen elämässä mukana valvotusti, vaikka lapset olisivat huostassa.
On tilanteita, joissa vanhempi on esimerkiksi vaikean mielenterveysongelman vuoksi väliaikaisesti kyvytön huolehtimaan lapsistaan eikä lähipiirin ole mahdollista järjestää tukea. Tällöin lapset voidaan ottaa väliaikaisesti huostaan ja sijoittaa perheeseen, perhekotiin tai laitokseen. Mikäli vanhemman tilanne paranee ja katsotaan, että hän on kykenevä esimerkiksi tuettuna huolehtimaan lapsistaan, voidaan sijoitus pikku hiljaa purkaa ja huoltajuusvastuu palauttaa. Sijoitus ei aina kuitenkaan edellytä huostaanottoa: vanhempi voi myös toivoa lapsen sijoitusta tilanteessa, jossa on itse avun tarpeessa. Tällainen yhteistyö perheiden ja lastensuojelun välillä on yhä yleisempää.
Jos Anneli todettaisiin syyttömäksi, on erittäin todennäköistä, että sijoitusta nykyisessä paikassa jatkettaisiin silti jonkin aikaa ja tilannetta seurattaisiin. Lastensuojelu on nyt joka tapauksessa ollut muodossa tai toisessa mukana lasten ja perheen arjessa jo vuosia, katkettuaan välillä ilmeisesti joksikin aikaa (Anneli myös eristänyt lapset terapian piiristä). Poliisin aktivoiduttua, on lastensuojelu ollut vääjäämättä taas mukana ainakin siten, että poliisi on seurannut tilannetta myös lastensuojelun näkökulmasta.
