Ohessa eräs keksitty tarina murhatapauksesta, jossa myös oli tunnustus.
Tässä tapauksessa, onneksi ajoissa, eräs vääriin tunnustuksiin perehtynyt objektiivinen tutkija huomaa tunnustuksessa suuria ristiriitaisuuksia ja kuulustelu alkaa:
K: Miten selität sen, että olet tunnustanut surmanneesi miehesi hätäkeskusnauhan ajassa x:xx koska häkenauhasta on käynyt selville että olet ollut jossain muualla juoksemassa x:xx – x:xx ja availlut myös jotain ovea. Lisäksi olet ajassa x:xx ollut taas jossain kävelemässä, puheäänesi kuuluu myös häkenauhalla. Sinulla on ollut n 7s aikaa surmata miehesi takkahuoneessa. Näetkö tässä ristiriitaa?
T: Em mä ossa tähä mittä järkevä selityst antta, em mä.. en en... mä muist mittä.
K: Miten selität sen, että olet kuulusteluissa tunnustanut surmanneesi miehesi olohuoneen tasolta tai tuulikaapista ottamallasi sakarapäisellä vasaralla, josta toinen sakara on huomattavasti pidempi. Miehesi vammat eivät kuitenkaan sovi tähän. Miten selität tämän ristiriidan?
T: Em mä ossa tähäkä oikke mittä vastata...
K: Näetkö ristiriitaa siinä, kun kuulusteluissa olet antanut ymmärtää poistuneesi surmaamisen (x:xx) jälkeen pesuhuoneen kautta. Miehesi löydettiin kuitenkin niin läheltä pesuhuoneen vierestä, ettei siitä pääse kulkemaan. Selitätkö, mistä olet kulkenut?
T: No, em mä tiär, kai mä meni sit sielt toist kaut, olohuoneest...
K: Miten sen sitten selität?, sieltä et ainakaan ole voinut mennä. Hätäkeskusnauha on niin tarkkaan tutkittu, eikä sieltä kuulu lasinpäällä askellusta. Voisitko perustella.
T: Em mä sit tiär, kai se sit o nii ko te ole tutkinu...tai jos se o nii huano...se häkenauha, ettei siält kuulu.
K: Olet kuulusteluissa kertonut mahdollisesti hajottaneesi ovenlasin heittämällä siihen jonkin esineen. Tutkimuksissa on kuitenkin käynyt selväksi että lasi on 3-kertaista lämpölasia ettei se niin vain hajoa. Miten tämän lasin hajoittaminen on mahdollista?
T: Ai rikkomine vai,...em em... tota kohta tost... em mä oikke muist…
K: Näetkö ristiriitaa siinä, että olet aikaisemmassa kuulustelussa toiseksi mahdolliseksi hajoamissyyksi kertonut miehesi törmäämisen siihen. Tutkimustulokset antavat kuitenkin sen käsityksen että lasi on rikottu ulkopuolelta. Miten selität tämän ristiriidan
T: Tämmöst kysymyst em mä edes muist... ...jos se sittenki ol se mopomies... Olik se?
K: Olet aiemmissa kuulusteluissa kertonut surmanneesi miehesi häkepuhelun aikana ajassa x:xx, kerroit että sinulla oli päälläsi ruskea vaate. Saatuasi kuitenkin sitä ennen veitseniskun rintaasi, sinulla oli päälläsi punainen T-paita, joka sinulla oli päälläsi myös silloin kun poliisit tulivat....
T: No mä vaihdoi sen.. (puhuu päälle)
K: ...teille häkepuhelun jälkeen. Jaloistasi, hiuksistasi ja iholtasi ei ylipäänsä ole löytynyt miehesi verijälkiä. Miten selität tämän?
T: Ai, mä luuli... Em mä tota kohta oikke muist... jos mä kävi suihkus...
K: Mihin mielestäsi veit surma-aikaan käyttämäsi ruskean vaatteen? Entä surmaamisessa käytetyn astalon?
T: Jos mä vei ne ulos... ...Olik ne siel?
K: Näetkö mitään ristiriitaa siinä, että olet häkepuhelun aikana surmannut miehesi, ennen poliisin tuloa olet piiloittanut surmavälineen, olet käynyt suihkussa, vaihtanut vaatteita, olet piiloittanut surmassa käytetyn vaatteen. Sen lisäksi olet todistettavasti ollut poliisia vastassa, todistettavasti olet ollut useasti puhelimen lähettyvillä. Olet itse ollut suurimman osan ajasta puhelimessa kun hätäkeskukseen on soitettu. Häkepuhelun jälkeen olet vielä puhunut pitkään poliisin kanssa puhelimessa. Lisäksi lapsesi on nähnyt sinut suurimman osan siitä ajasta kun häkepuhelu alkaa, aina sinne asti kun poliisit tulevat. Suorittaaksesi kaikki nämä lavastukset sinulla ei ole ollut kuin puolitoista minuuttia tehdäksesi kaikki nämä toimet. Et ole voinut surmata miestäsi häkepuhelun aikana, mitä vastaat tähän?
T: ...en ol vai?... ...josse se sit ol joku toine ja jos te kerra nii sano...mä en kyl pal mittä muist...
Kuulustelu päättyy kello 02:27
---------------
Jos joku on näkevinään yhtymäkohtia ketjujen aiheeseen, niin se vain johtuu siitä että tarinankerronnassa tahtomattaan tulee mukaan elettyä elämää.
Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
@turumurre
Voishan tuo olla noinkii, heh!
Voishan tuo olla noinkii, heh!
~ Even a clock that is not going is right twice a day ~
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
"Ihminen menee aika sekavaan tilaan pitkän unettomuusjakson jälkeen."
Unitutkija Jukka Alihanka
Eli se siita "tunnustuksesta".
Unitutkija Jukka Alihanka
Eli se siita "tunnustuksesta".
Tapaus Ulvila
MissHolmes kirjoitti:
Siksi, että poliisi on minusta jotenkin vajaavaisesti aloittanut koko tutkinnan, minusta välillä tuntuu, että se jalanjälkikin voi olla vaikka naapurin sedän.
MissHolmes kirjoitti:
Siksi, että poliisi on minusta jotenkin vajaavaisesti aloittanut koko tutkinnan, minusta välillä tuntuu, että se jalanjälkikin voi olla vaikka naapurin sedän.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Miten tämä meni: oliko tosiaan niin, että Anneli tunnusti ja tapasi lapsensa (ja uusi tälle tunnustuksensa) saman päivän aikana?
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Anneli tunnusteli parin viikon ajan, ekan kerran 24.9., lapsien kanssa oli tapaaminen 6.10. Kelkka kääntyi joskus tämän jälkeen, 14.10. kuulustelussa muistijälkitestien jälkeen Anneli alkoi peruutella.Teleksi kirjoitti:Miten tämä meni: oliko tosiaan niin, että Anneli tunnusti ja tapasi lapsensa (ja uusi tälle tunnustuksensa) saman päivän aikana?
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/
Jyrki Virolainen blogissaan 3.5.2010:
Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti VI: kelpaako syytetyn tunnustus näytöksi?
Ulvilan oikeusjutussakin näyttää olevan kafkamaisia piirteitä
1. Ulvilan surmajutussa syyttäjä ilmeisesti pitää Anneli esitutkinnassa antamaa tunnustusta vahvana ellei kaikkein vahvimpana syytettä tukevana todisteena. Syytetty on kuitenkin peruuttanut jo esitutkinnan kuluessa tunnustuksensa ja selittänyt, ettei hänen tarkoituksenaan todellisuudessa ollut tunnustaa tekoa ja että poliisi oli painostanut häntä tunnustamaan rikoksen. Jutun päätutkija on todistajana kuultaessa kiistänyt painostusväitteen samoin kuin väitteen siitä, että epäilty olisi ollut kuulustelussa väsynyt.
2. Tunnustus rikosjutussa on lähtökohtaisesti vain yksi todiste, jonka merkityksen näyttönä oikeus joutuu harkitsemaan kussakin tapauksessa erikseen. Normaalisti tunnustuksen todistusvoima on kuitenkin erittäin vahva. Oikeuskäytännössä tunnustusta, josta on toisinaan käytetty nimitystä "todisteiden kuningatar" (regina probationum), pidetäänkin yleensä riittävänä näyttönä tunnustetun seikan olemassaolosta, jollei erityisiä vastasyitä ilmene. Vakavissa rikosasioissa, kuten juuri henkirikosasioissa, syyttäjän on kuitenkin esitettävä myös muuta näyttöä syytteen tueksi. Jos tunnustus peruutetaan, joutuu oikeus arvioimaan kussakin tapauksessa erikseen, mikä vaikutus tunnustuksella on todisteena (OK 17:4.2).
3. Blogissa 30.4. pohdin alustavasti sitä, mikä merkitys tunnustuksen kannalta voi olla sillä, jos kuulustelussa ei olisi noudatettu asianmukaisia menettelytapoja. Nyt olen saanut lisäinformaatiota, joka on tullut oikeudenkäynnissä esille ja on siis julkista tietoa. Oikeudenkäyntiä raportoivat lehtimiehet eivät vain ole jostakin syystä osanneet kiinnittää näihin seikkoihin ja niiden merkitykseen huomiota.
4. Anneli A:ta kuulusteltiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran epäiltynä 27.8.2009, tämä kuulustelutilaisuus on videoitu kokonaisuudessaan. Kuulusteluja 24.9. ja 26.9. ei videoitu, mutta videolle otettiin kummankin kuulustelun jälkeinen tilanne, jossa Anneli luki kuulustelijan kehotuksesta kuulustelukertomuksensa. Tällainen pöytäkirjan lukemisen videointi vaikuttaa aika oudolta, jopa jonkinlaiselta simputukselta, eikä siinä voi olla kysymys sellaisesta kuulusteltavan kertomuksen ottamisesta ääni- tai kuvatallenteeseen, jota laissa eli ETL 39 §:n 3 momentissa tarkoitetaan. Olisiko näitä "sisälukuharjoituksia" kenties käytetty lehdissä kerrottujen muistijälkien selvittämisessä?
5. Kuulustelujen videoinnin ideana on tallentaa myöhempää käyttöä eli lähinnä syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä silmällä pitäen kuulustelun suorittamistapa, kuulustelun aikaiset tapahtumat, kuulusteltavan kertomus ja hänen kuulustelijan kysymyksiin antamansa vastaukset. Videoinnin tarkoitus on selvittää luotettavalla tavalla kuulusteltavalle esitetyt kysymykset, kuulusteltavan niihin antamat vastaukset sekä kertomuksen antamisolosuhteet.
6. Ulvila-jutun entisen tutkinnanjohtajan aikana videoitiin 2.12.2006 Anneli A:n surmapäivän jälkeisenä päivänä sairaalassa tapahtunut puhuttelu; Annelia pidettiin tuossa vaiheessa rikoksen uhrina. Poliisi videoi Anneli antaman tunnustuksen jälkeen myös hänen keskustelunsa vanhimman tyttärensä kanssa 6.10.2009 Porissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Annelille oli ensin annettu tilaisuus tavata kaikki neljä lastaan. Myös tämä taltiointi vaikuttaa oudolta ja lähes julmalta, sillä tuskinpa edes vankien ja heidän läheistensä tapaamisia on tapana videoida vankilassa.
6a. Mitenhän tällaisen tapaamisen näyttötarkoituksessa tapahtuvaa videointia tulisi arvioida yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta? Tähän videointiin poliisi sai kuitenkin Annelin luvan, mikä ei ole yllättävää, sillä tottahan toki äiti halusi ehdoilla millä hyvänsä tavata lapsensa ehdittyään olla siihen mennessä jo kuukauden päivät vapautensa menettäneenä ja erossa lapsistaan. Annelin mukaan hänelle ei etukäteen kerrottu, että videota oli tarkoitus käyttää todisteena häntä vastaan. Poliisi järjesti tapaamisen voidakseen nähdä ja kuulla, mitä äiti ja tytär puhuvat ja voidakseen tentata tyttöä surmayön tapahtumista!
7. Tapaamistilaisuutta koskeva video on esitetty jutussa todisteena, mutta asianosaisten arviot sen merkityksestä ovat täysin erisuuntaiset. Syyttäjä ja todistajana kuultu jutun päätutkija ovat sitä mieltä, että Anneli halusi videolla tunnustaa miehensä surman lapselleen, kun taas puolustus katsoo, että videolta nähdään ainoastaan tapa, millä tutkijat toistavat samoja kysymyksiään 12 -vuotiaalle lapselle.
8. Sitten tärkein tilaisuus ja kuulustelu, joka olisi tullut ehdottomasti tallentaa videolle. Tarkoitan kuulustelua 30.9.2009, jonka aikana Anneli tunnusti surmateon. Mutta yllätys, yllätys: tätä kuulustelua ei videoitu tai nauhoitettu/äänitetty lainkaan. Tämä on minusta virhe, vaikka kuulustelukertomuksen ottamista ääni- tai kuvatallenteeseen ei olekaan määrätty laissa pakolliseksi (ETL 39.3 §). Jos kerran poliisi on videoinut muita kuulusteluja ja puhutteluja, olisi tietenkin ollut johdonmukaista videoida tärkein rikoksesta epäillyn kuulustelu. Minulla ei ole tietoa, kerrottiinko Annelille ennen kuulustelua, että myös tämä kuulustelu olisi mahdollista videoida ja suostuiko hän siihen, ettei videointia tarvita. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä kuulustelija olisi voinut yksin päättää videoinnista.
9. Ei liene vaikea arvata, miksi videointi jätettiin 30.9.2009 suorittamatta - jokainen päätelköön tämän itse kuulustelun tuloksen ja myöhemmin tapahtuneen tunnustuksen peruuttamisen perusteella. Poliisin olisi tullut ottaa huomioon, että videointi on tärkeä suojakeino paitsi rikoksesta epäillyn, myös poliisin oman oikeusturvan samoin kuin tunnustuksen todistusarvon kannalta.
10. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT kiinnitti jo vuonna 1992 Suomeen tekemänsä tarkastuskäynnin yhteydessä huomiota muun ohessa ääni- ja kuvatallenteiden olemattomaan käyttöön maassamme. Valtuuskunta ei saanut kertomuksensa mukaan mitään todisteita tällaisten menetelmien käytöstä esitutkinnassa, vaikka vuonna 1986 säädetty ETL salli niiden käyttämisen. CPT suositti, että ääni- ja kuvatallenteista tehtäisiin vakiokäytäntö. Mutta vielä 2009 esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistamista pohtinut komitea joutui toteamaan, että ääni- ja kuvatallenteiden käytön yleisyydestä ei ole saatavissa tarkkoja tietoja. Outoa, eikä komitea tietenkään viitsinyt ryhtyä kyseisiä tietoja selvittämään! Porin poliisilla oli täydet mahdollisuudet kuulustelujen videointiin, mutta jostakin syystä tärkein kuulustelu päätettiin jättää videoimatta. Kerrottiinko kuulustelusta etukäteen esitutkintaa seuraamaan määrätylle syyttäjälle ja miten hän suhtautui siihen, että kuulustelua ei tultaisi videoimaan?
11. Vielä suurempi moka tutkinnassa tapahtui sattui siinä, että 30.9.2009 pidetyssä kuulustelussa, jossa Anneli siis tunnusti teon, puolustaja ei ollut läsnä eikä hänelle ilmeisesti edes varattu tilaisuutta tulla paikalla päämiestään avustamaan. Lain mukaan asianosaisen ja siis myös rikoksesta epäillyn avustajalla on oikeus olla läsnä päämiehensä kuulustelussa, jollei tutkinnanjohtaja pätevistä rikosoikeudellisista syistä sitä kiellä (ETL 31 §). Puolustaja oli ollut läsnä 24. ja 26.9. pidetyissä Annelin kuulusteluissa. Oikeus käyttää avustajaa jo esitutkinnassa on tärkeimpiä rikoksesta epäillyn prosessuaalisia oikeuksia. Avustajan läsnäolo on käytännössä paras suoja estää poliisia käyttämästä kuulustelussa laittomia tai epäasiallisia kuulustelumenetelmiä.
12. Puolustajalle ei nähtävästi varattu asianmukaisella tavalla tilaisuutta olla läsnä 30.9. pidetyssä kuulustelussa. Tästä asiasta on keskusteltu käräjäoikeuden istunnossa, jossa pääkuulustelijaa kuultiin todistajana. Annelin turkulaisen puolustusasianajajan mukaan hän ei ollut saanut etukäteen tietoa Porissa pidetystä kuulustelutilaisuudesta. Kuulustelu oli aloitettu kello 11 ja tutkija oli soittanut puolustajalle tilaisuudesta saman päivän aamuna ja jättänyt asianajajan vastaajan viestin, jonka asianajaja oli kuitenkin kuunnellut vasta kuulustelun aloittamisen jälkeen. Jutun päätutkija kertoi oikeudessa, että tutkinnanjohtaja oli määrännyt kuulustelun pidettäväksi avustajan poissaolosta huolimatta.
13. Asianmukainen menettely olisi edellyttänyt, että asianajajalle olisi ilmoitettu jo kuulustelua edeltävänä päivänä kuulustelusta varsinkin, kun tutkijoiden ilmeisenä tarkoituksena oli juuri tuossa kuulustelussa "laittaa epäilty lujille." Jos näin olisi tehty, asianajaja olisi saanut aikaa valmistautua kuulusteluun. Ilmoituksen tekemistä ei olisi saanut jättää viime tippaan. Olipa syy avustajan poissaoloon mikä tahansa - asianajaja ei joko saanut viestiä ajoissa tai ei olisi ehtinyt paikalle tai hänellä oli este lähteä Poriin - ei kuulustelua olisi pitänyt aloittaa, vaan se olisi pitänyt peruuttaa ja siirtää vaikkapa seuraavaan päivään.
14. Todettakoon, että käräjäoikeudessa rikosasian pääkäsittelyä ei lain mukaan saa aloittaa, vaan istunto on peruutettava ja istunnolle on määrättävä uusi käsittelypäivä, milloin vastaajalle määrätty avustaja ei ole saapuvilla taikka saatavissa heti paikalle (ROL 6 luku 2 § 3 kohta). Jos näin on lain mukaan meneteltävä tuomioistuimessa, niin sitä suuremmalla syyllä samalla tavalla olisi syytä menetellä esitutkinnassa, koska esitutkinta on usein se prosessin vaihe, jossa syyllisyyskysymys tosiasiallisesti aika pitkälti ratkaistaan. Mikä ihmeen kiire tutkijoilla oli aloittaa kuulustelu ja toimittaa se puolustajan poissaolosta huolimatta? Tätä on vaikea ymmärtää. Kuvaan kuuluu, että välittömästi tunnustuksen saatuaan poliisi antoi tunnustuksesta tiedotteen julkisuuteen.
15. Vaikka lakia ei ehkä olisikaan muodollisesti Ulvila-jutun esitutkinnassa rikottu, ei poliisin menettelyä voida pitää asianmukaisena ja hyväksyttävänä, sillä kuulustelussa olisi ollut mahdollista menetellä toisin sekä a) kuulustelun videoinnin että b) avustajan läsnäolon suhteen. Poliisin velvollisuutena on huolehtia esitutkinnassa myös epäillyn oikeusturvaintressin eikä yksinomaan asian selvittämisintressien toteutumisesta.
16. Suomessa lakiin ei sisälly yleissäännöstä lainvastaisten tai epäasiallisin keinojen avulla hankitun todisteen hyödyntämiskiellosta. Tämän vuoksi epäilyttävissä olosuhteissa saatua tunnustusta ei voida noin vain "poistaa" syytettä tukevien todisteiden joukosta. Eri asia on, mikä merkitys tunnustukselle voidaan antaa todisteena. Tästä päättää käräjäoikeus. Selvää lienee, että langettavaa tuomiota ei voida perustaa yksinomaan epäillyn 30.9. antaman tunnustukseen. Tapaamistilaisuutta 6.10. ja siinä annettua "tunnustusta" ei voitane ottaa lainkaan huomioon, koska tilaisuudessa ei ole ollut kyse virallisesta kuulustelusta.
17. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisuissaan todennut, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa EIS 6 artiklaa ja varsinkin sen 3 kohtaa (rikoksesta epäillyn oikeus käyttää avustajaa) voidaan soveltaa myös esitutkintaan sikäli kuin tutkinnassa todetut puutteet perustavat merkittävän vaaran oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaisuudesta. Oikeudenkäyntiä tulee tarkastella kokonaisuutena harkittaessa sen oikeudenmukaisuutta EIS 6 artiklan kannalta.
18. Tapauksessa Kolesnik v. Ukraina (19.11.2009) oli kysymys syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun tuomio perustettiin hänen esitutkinnan alkuvaiheessa avustajan läsnä olematta antamiinsa tunnustuksiin, jotka hän sittemmin oli peruuttanut. EIT totesi, että syytetyn oikeutta tarvittaessa viran puolesta määrättävään oikeusapuun loukattiin periaatteessa korjaamattomalla tavalla, jos syytteen hyväksyminen perustettiin lausumiin, joita hän oli antanut esitutkinnassa ilman oikeusavun tarjolla oloa. EIT:n mukaan syytetyn vaitiolo-oikeus ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden selvittämiseen olivat yleisesti tunnettuja kansainvälisiä normeja, joille myös EIS 6 artikla rakentui. Erityisesti vm. oikeus edellytti, että syytettä ei saanut perustaa näyttöön, joka oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa pakottamisella tai painostuksella. Kotimaiset tuomioistuimet olivat puheena olevassa tapauksessa tunnustaneet valittajan prosessuaalisten oikeuksien loukkauksen, erityisesti oikeusavun puuttumisen, esitutkinnan alkuvaiheissa. Siitä huolimatta tuomio oli perustettu olennaisilta osin hänen tunnustuksiinsa, jotka oli annettu avustajan olematta paikalla ja joiden olosuhteet antoivat aihetta epäillä, että ne oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa kielletyin menetelmien. Niin olleen EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.
19. Samanlaiseen ratkaisuun EIT päätyi tapauksessa Shabelnik v. Ukraina (19.2.2009). Jutussa oli kyse murhasta syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun syytetty oli tuomittu teosta nojautumalla hänen tunnustukseensa, jonka hän oli antanut esitutkintakuulustelussa asianajajansa poissa ollessa ja jonka hän peruutti oikeudessa pakottamista väittäen. EIT huomautti muun muassa siitä, että tapauksessa tuomio oli ukrainalaisissa tuomioistuimissa perustettu ratkaisevassa määrin syytetyn tunnustukseen, vaikka tämä oli peruuttanut sen oikeudessa. Tunnustuksella oli vain toistettu rikostutkijan jo muutoinkin tietämiä seikkoja. Tunnustus oli saatu epäselvissä olosuhteissa ja syytetyn oikeuksia loukkaamalla. EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.
Jyrki Virolainen blogissaan 3.5.2010:
Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti VI: kelpaako syytetyn tunnustus näytöksi?
Ulvilan oikeusjutussakin näyttää olevan kafkamaisia piirteitä
1. Ulvilan surmajutussa syyttäjä ilmeisesti pitää Anneli esitutkinnassa antamaa tunnustusta vahvana ellei kaikkein vahvimpana syytettä tukevana todisteena. Syytetty on kuitenkin peruuttanut jo esitutkinnan kuluessa tunnustuksensa ja selittänyt, ettei hänen tarkoituksenaan todellisuudessa ollut tunnustaa tekoa ja että poliisi oli painostanut häntä tunnustamaan rikoksen. Jutun päätutkija on todistajana kuultaessa kiistänyt painostusväitteen samoin kuin väitteen siitä, että epäilty olisi ollut kuulustelussa väsynyt.
2. Tunnustus rikosjutussa on lähtökohtaisesti vain yksi todiste, jonka merkityksen näyttönä oikeus joutuu harkitsemaan kussakin tapauksessa erikseen. Normaalisti tunnustuksen todistusvoima on kuitenkin erittäin vahva. Oikeuskäytännössä tunnustusta, josta on toisinaan käytetty nimitystä "todisteiden kuningatar" (regina probationum), pidetäänkin yleensä riittävänä näyttönä tunnustetun seikan olemassaolosta, jollei erityisiä vastasyitä ilmene. Vakavissa rikosasioissa, kuten juuri henkirikosasioissa, syyttäjän on kuitenkin esitettävä myös muuta näyttöä syytteen tueksi. Jos tunnustus peruutetaan, joutuu oikeus arvioimaan kussakin tapauksessa erikseen, mikä vaikutus tunnustuksella on todisteena (OK 17:4.2).
3. Blogissa 30.4. pohdin alustavasti sitä, mikä merkitys tunnustuksen kannalta voi olla sillä, jos kuulustelussa ei olisi noudatettu asianmukaisia menettelytapoja. Nyt olen saanut lisäinformaatiota, joka on tullut oikeudenkäynnissä esille ja on siis julkista tietoa. Oikeudenkäyntiä raportoivat lehtimiehet eivät vain ole jostakin syystä osanneet kiinnittää näihin seikkoihin ja niiden merkitykseen huomiota.
4. Anneli A:ta kuulusteltiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran epäiltynä 27.8.2009, tämä kuulustelutilaisuus on videoitu kokonaisuudessaan. Kuulusteluja 24.9. ja 26.9. ei videoitu, mutta videolle otettiin kummankin kuulustelun jälkeinen tilanne, jossa Anneli luki kuulustelijan kehotuksesta kuulustelukertomuksensa. Tällainen pöytäkirjan lukemisen videointi vaikuttaa aika oudolta, jopa jonkinlaiselta simputukselta, eikä siinä voi olla kysymys sellaisesta kuulusteltavan kertomuksen ottamisesta ääni- tai kuvatallenteeseen, jota laissa eli ETL 39 §:n 3 momentissa tarkoitetaan. Olisiko näitä "sisälukuharjoituksia" kenties käytetty lehdissä kerrottujen muistijälkien selvittämisessä?
5. Kuulustelujen videoinnin ideana on tallentaa myöhempää käyttöä eli lähinnä syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä silmällä pitäen kuulustelun suorittamistapa, kuulustelun aikaiset tapahtumat, kuulusteltavan kertomus ja hänen kuulustelijan kysymyksiin antamansa vastaukset. Videoinnin tarkoitus on selvittää luotettavalla tavalla kuulusteltavalle esitetyt kysymykset, kuulusteltavan niihin antamat vastaukset sekä kertomuksen antamisolosuhteet.
6. Ulvila-jutun entisen tutkinnanjohtajan aikana videoitiin 2.12.2006 Anneli A:n surmapäivän jälkeisenä päivänä sairaalassa tapahtunut puhuttelu; Annelia pidettiin tuossa vaiheessa rikoksen uhrina. Poliisi videoi Anneli antaman tunnustuksen jälkeen myös hänen keskustelunsa vanhimman tyttärensä kanssa 6.10.2009 Porissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Annelille oli ensin annettu tilaisuus tavata kaikki neljä lastaan. Myös tämä taltiointi vaikuttaa oudolta ja lähes julmalta, sillä tuskinpa edes vankien ja heidän läheistensä tapaamisia on tapana videoida vankilassa.
6a. Mitenhän tällaisen tapaamisen näyttötarkoituksessa tapahtuvaa videointia tulisi arvioida yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta? Tähän videointiin poliisi sai kuitenkin Annelin luvan, mikä ei ole yllättävää, sillä tottahan toki äiti halusi ehdoilla millä hyvänsä tavata lapsensa ehdittyään olla siihen mennessä jo kuukauden päivät vapautensa menettäneenä ja erossa lapsistaan. Annelin mukaan hänelle ei etukäteen kerrottu, että videota oli tarkoitus käyttää todisteena häntä vastaan. Poliisi järjesti tapaamisen voidakseen nähdä ja kuulla, mitä äiti ja tytär puhuvat ja voidakseen tentata tyttöä surmayön tapahtumista!
7. Tapaamistilaisuutta koskeva video on esitetty jutussa todisteena, mutta asianosaisten arviot sen merkityksestä ovat täysin erisuuntaiset. Syyttäjä ja todistajana kuultu jutun päätutkija ovat sitä mieltä, että Anneli halusi videolla tunnustaa miehensä surman lapselleen, kun taas puolustus katsoo, että videolta nähdään ainoastaan tapa, millä tutkijat toistavat samoja kysymyksiään 12 -vuotiaalle lapselle.
8. Sitten tärkein tilaisuus ja kuulustelu, joka olisi tullut ehdottomasti tallentaa videolle. Tarkoitan kuulustelua 30.9.2009, jonka aikana Anneli tunnusti surmateon. Mutta yllätys, yllätys: tätä kuulustelua ei videoitu tai nauhoitettu/äänitetty lainkaan. Tämä on minusta virhe, vaikka kuulustelukertomuksen ottamista ääni- tai kuvatallenteeseen ei olekaan määrätty laissa pakolliseksi (ETL 39.3 §). Jos kerran poliisi on videoinut muita kuulusteluja ja puhutteluja, olisi tietenkin ollut johdonmukaista videoida tärkein rikoksesta epäillyn kuulustelu. Minulla ei ole tietoa, kerrottiinko Annelille ennen kuulustelua, että myös tämä kuulustelu olisi mahdollista videoida ja suostuiko hän siihen, ettei videointia tarvita. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä kuulustelija olisi voinut yksin päättää videoinnista.
9. Ei liene vaikea arvata, miksi videointi jätettiin 30.9.2009 suorittamatta - jokainen päätelköön tämän itse kuulustelun tuloksen ja myöhemmin tapahtuneen tunnustuksen peruuttamisen perusteella. Poliisin olisi tullut ottaa huomioon, että videointi on tärkeä suojakeino paitsi rikoksesta epäillyn, myös poliisin oman oikeusturvan samoin kuin tunnustuksen todistusarvon kannalta.
10. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT kiinnitti jo vuonna 1992 Suomeen tekemänsä tarkastuskäynnin yhteydessä huomiota muun ohessa ääni- ja kuvatallenteiden olemattomaan käyttöön maassamme. Valtuuskunta ei saanut kertomuksensa mukaan mitään todisteita tällaisten menetelmien käytöstä esitutkinnassa, vaikka vuonna 1986 säädetty ETL salli niiden käyttämisen. CPT suositti, että ääni- ja kuvatallenteista tehtäisiin vakiokäytäntö. Mutta vielä 2009 esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistamista pohtinut komitea joutui toteamaan, että ääni- ja kuvatallenteiden käytön yleisyydestä ei ole saatavissa tarkkoja tietoja. Outoa, eikä komitea tietenkään viitsinyt ryhtyä kyseisiä tietoja selvittämään! Porin poliisilla oli täydet mahdollisuudet kuulustelujen videointiin, mutta jostakin syystä tärkein kuulustelu päätettiin jättää videoimatta. Kerrottiinko kuulustelusta etukäteen esitutkintaa seuraamaan määrätylle syyttäjälle ja miten hän suhtautui siihen, että kuulustelua ei tultaisi videoimaan?
11. Vielä suurempi moka tutkinnassa tapahtui sattui siinä, että 30.9.2009 pidetyssä kuulustelussa, jossa Anneli siis tunnusti teon, puolustaja ei ollut läsnä eikä hänelle ilmeisesti edes varattu tilaisuutta tulla paikalla päämiestään avustamaan. Lain mukaan asianosaisen ja siis myös rikoksesta epäillyn avustajalla on oikeus olla läsnä päämiehensä kuulustelussa, jollei tutkinnanjohtaja pätevistä rikosoikeudellisista syistä sitä kiellä (ETL 31 §). Puolustaja oli ollut läsnä 24. ja 26.9. pidetyissä Annelin kuulusteluissa. Oikeus käyttää avustajaa jo esitutkinnassa on tärkeimpiä rikoksesta epäillyn prosessuaalisia oikeuksia. Avustajan läsnäolo on käytännössä paras suoja estää poliisia käyttämästä kuulustelussa laittomia tai epäasiallisia kuulustelumenetelmiä.
12. Puolustajalle ei nähtävästi varattu asianmukaisella tavalla tilaisuutta olla läsnä 30.9. pidetyssä kuulustelussa. Tästä asiasta on keskusteltu käräjäoikeuden istunnossa, jossa pääkuulustelijaa kuultiin todistajana. Annelin turkulaisen puolustusasianajajan mukaan hän ei ollut saanut etukäteen tietoa Porissa pidetystä kuulustelutilaisuudesta. Kuulustelu oli aloitettu kello 11 ja tutkija oli soittanut puolustajalle tilaisuudesta saman päivän aamuna ja jättänyt asianajajan vastaajan viestin, jonka asianajaja oli kuitenkin kuunnellut vasta kuulustelun aloittamisen jälkeen. Jutun päätutkija kertoi oikeudessa, että tutkinnanjohtaja oli määrännyt kuulustelun pidettäväksi avustajan poissaolosta huolimatta.
13. Asianmukainen menettely olisi edellyttänyt, että asianajajalle olisi ilmoitettu jo kuulustelua edeltävänä päivänä kuulustelusta varsinkin, kun tutkijoiden ilmeisenä tarkoituksena oli juuri tuossa kuulustelussa "laittaa epäilty lujille." Jos näin olisi tehty, asianajaja olisi saanut aikaa valmistautua kuulusteluun. Ilmoituksen tekemistä ei olisi saanut jättää viime tippaan. Olipa syy avustajan poissaoloon mikä tahansa - asianajaja ei joko saanut viestiä ajoissa tai ei olisi ehtinyt paikalle tai hänellä oli este lähteä Poriin - ei kuulustelua olisi pitänyt aloittaa, vaan se olisi pitänyt peruuttaa ja siirtää vaikkapa seuraavaan päivään.
14. Todettakoon, että käräjäoikeudessa rikosasian pääkäsittelyä ei lain mukaan saa aloittaa, vaan istunto on peruutettava ja istunnolle on määrättävä uusi käsittelypäivä, milloin vastaajalle määrätty avustaja ei ole saapuvilla taikka saatavissa heti paikalle (ROL 6 luku 2 § 3 kohta). Jos näin on lain mukaan meneteltävä tuomioistuimessa, niin sitä suuremmalla syyllä samalla tavalla olisi syytä menetellä esitutkinnassa, koska esitutkinta on usein se prosessin vaihe, jossa syyllisyyskysymys tosiasiallisesti aika pitkälti ratkaistaan. Mikä ihmeen kiire tutkijoilla oli aloittaa kuulustelu ja toimittaa se puolustajan poissaolosta huolimatta? Tätä on vaikea ymmärtää. Kuvaan kuuluu, että välittömästi tunnustuksen saatuaan poliisi antoi tunnustuksesta tiedotteen julkisuuteen.
15. Vaikka lakia ei ehkä olisikaan muodollisesti Ulvila-jutun esitutkinnassa rikottu, ei poliisin menettelyä voida pitää asianmukaisena ja hyväksyttävänä, sillä kuulustelussa olisi ollut mahdollista menetellä toisin sekä a) kuulustelun videoinnin että b) avustajan läsnäolon suhteen. Poliisin velvollisuutena on huolehtia esitutkinnassa myös epäillyn oikeusturvaintressin eikä yksinomaan asian selvittämisintressien toteutumisesta.
16. Suomessa lakiin ei sisälly yleissäännöstä lainvastaisten tai epäasiallisin keinojen avulla hankitun todisteen hyödyntämiskiellosta. Tämän vuoksi epäilyttävissä olosuhteissa saatua tunnustusta ei voida noin vain "poistaa" syytettä tukevien todisteiden joukosta. Eri asia on, mikä merkitys tunnustukselle voidaan antaa todisteena. Tästä päättää käräjäoikeus. Selvää lienee, että langettavaa tuomiota ei voida perustaa yksinomaan epäillyn 30.9. antaman tunnustukseen. Tapaamistilaisuutta 6.10. ja siinä annettua "tunnustusta" ei voitane ottaa lainkaan huomioon, koska tilaisuudessa ei ole ollut kyse virallisesta kuulustelusta.
17. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisuissaan todennut, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa EIS 6 artiklaa ja varsinkin sen 3 kohtaa (rikoksesta epäillyn oikeus käyttää avustajaa) voidaan soveltaa myös esitutkintaan sikäli kuin tutkinnassa todetut puutteet perustavat merkittävän vaaran oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaisuudesta. Oikeudenkäyntiä tulee tarkastella kokonaisuutena harkittaessa sen oikeudenmukaisuutta EIS 6 artiklan kannalta.
18. Tapauksessa Kolesnik v. Ukraina (19.11.2009) oli kysymys syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun tuomio perustettiin hänen esitutkinnan alkuvaiheessa avustajan läsnä olematta antamiinsa tunnustuksiin, jotka hän sittemmin oli peruuttanut. EIT totesi, että syytetyn oikeutta tarvittaessa viran puolesta määrättävään oikeusapuun loukattiin periaatteessa korjaamattomalla tavalla, jos syytteen hyväksyminen perustettiin lausumiin, joita hän oli antanut esitutkinnassa ilman oikeusavun tarjolla oloa. EIT:n mukaan syytetyn vaitiolo-oikeus ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden selvittämiseen olivat yleisesti tunnettuja kansainvälisiä normeja, joille myös EIS 6 artikla rakentui. Erityisesti vm. oikeus edellytti, että syytettä ei saanut perustaa näyttöön, joka oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa pakottamisella tai painostuksella. Kotimaiset tuomioistuimet olivat puheena olevassa tapauksessa tunnustaneet valittajan prosessuaalisten oikeuksien loukkauksen, erityisesti oikeusavun puuttumisen, esitutkinnan alkuvaiheissa. Siitä huolimatta tuomio oli perustettu olennaisilta osin hänen tunnustuksiinsa, jotka oli annettu avustajan olematta paikalla ja joiden olosuhteet antoivat aihetta epäillä, että ne oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa kielletyin menetelmien. Niin olleen EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.
19. Samanlaiseen ratkaisuun EIT päätyi tapauksessa Shabelnik v. Ukraina (19.2.2009). Jutussa oli kyse murhasta syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun syytetty oli tuomittu teosta nojautumalla hänen tunnustukseensa, jonka hän oli antanut esitutkintakuulustelussa asianajajansa poissa ollessa ja jonka hän peruutti oikeudessa pakottamista väittäen. EIT huomautti muun muassa siitä, että tapauksessa tuomio oli ukrainalaisissa tuomioistuimissa perustettu ratkaisevassa määrin syytetyn tunnustukseen, vaikka tämä oli peruuttanut sen oikeudessa. Tunnustuksella oli vain toistettu rikostutkijan jo muutoinkin tietämiä seikkoja. Tunnustus oli saatu epäselvissä olosuhteissa ja syytetyn oikeuksia loukkaamalla. EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Erikoinen piirre Annelin tunnustuksessa lapselle:
5.11.2009:
Auerin tavasta vastata kysymyksiin ja kertoa asioista:
Moni ETP:paprujen lukija on varmaan pannut merkille Auerin tavallisen tavan puhua, 'ehkä, varmaan, voi olla.. '.
Hänen suorasanaiset lauseensa ovat kauttaaltaan 'ilmavia'. Ne on ryyditetty välisanoilla 'todennäköisesti, ilmeisesti, ehkä, varmaankin, jos muistan, en voi olla varma' ym vastaavilla sanoilla - aivan kuin lauseitten sisällön kannalta hänelle olisikin tärkeintä, että hän voi myöhemmin muuttaa niitten sisältöä ja merkitystä - heti kun Auer 'muistaa paremmin' (jos tarpeen tai uusi tilanne sitä vaatii..).
Koska hän menettelee näin, ja vaikka hän kertoo seuraavalla kerralla jonkin jo käsittelyssä olleen asian ristiriitaisesti, jopa päinvastoin, hänen ei voi väittää 'valehdelleen', koska kaikessa mitä hän oli kertonut aiemmin, oli mukana nuo varaukset, uusia mahdollisia selityksiä petaavat ehtosanat. Nuo varaus-sanat toistuvat Auerilla kuukaudesta toiseen. Mikään ei ole aivan niin kuin hän kertoo, vaan aina vain 'ehkä, todennäköisesti'..jne. Näin on ollut viimepäiviin asti, myös oikeudessa. 'Auer on avoin kaikille mahdollisuuksille ja todennäköisyyksille - eikä sano mitään selvää juuri mistään.
--------
Löysin yhden kohdan ETP:sta, missä noita ehto-sanoja ei ole ainoatakaan:
Tunnustuksessa lapselle ei ole yhtään turhaa varausta osoittavaa välisanaa. Puhe on sillä sipuli-tyyliä, että näin on marjat nyt.
Vaikka tunnustus lapselle on muuten litteroitu taukoineen, ja ehkä 'nieleskelyineen' (ei varmaan helpoin uutinen kerrottavaksi lapselle) niin sanoma ei jää epäselväksi kenellekään.
Näin se meni, 5.11.2009:
ETP 0134
Poliisi: ../Olet omasta tahdostasi saanut keskustella tyttäresi kanssa, 6.10.2009 sosiaalityöntekijän rikosylikonstaapelien ( 2 poliisia)..Keskustelu on videoitu sinun suostumuksellasi. Keskustelu on litteroitu poliisin toimesta. Olet sanonut poliisille, että haluat kertoa axxxx:lle, miten kaikki tapahtui yöllä 1.12.2006, jotta axxxxx ei tuntisi syyllisyyttä sen vuoksi, että sinut on vangittu Jukka Lahden surman vuoksi.
Kuulustelija: Olet kuulustelussa 27.9.2009 sanonut seuraavasti, " haluan toisaalta auttaa varsinkin axxxx:aa, että hän ei tuntisi syyllisyyttä Jukan kuoleman vuoksi".
Olet sanatarkasti kertonut 6.10.2009 sinun ja axxxx:n keskustelussa seuraavaa:
Anneli: " Me saadaan nyt viel täs..täs voinks mä alottaa jo? joo ... me saadaan nyt hetki viel täs jutellla, niin.... koska, Axxxx mä nään susta, et sun on ... sää kärsit ... hmmmh... ja sit...mä haluan nyt puhua asiat selviks, et...mikä tää tilanne on, et sulle mä yritän puhua, ja muille mä meen jutteleen myöhemmin... niin, et tääl on nyt poliisit kertonu mulla sellaisia asioita, et kyl mä itte, itte uskon sen, et ei siel talos ollu ketään muuta... siel oli vaan minä ja isi... eli... se joka satutti mua, oli isi... ja se joka teki sen isille, ni se se olin minä sit, Axxxx."
Kuulustelija: Mitä lausuttavaa sinulla on edellä mainittuun?
Anneli: Olen sen hetkisen uskomukseni mukaan puhunut näin. Nyt en enää usko siihen. Muuta sanottavaa minulla ei ole tähän asiaan.
----------
Syy miksi laitoin tämän katkelman tänne on se, että tuossa katkelmassa jossa Auer tunnustaa teon lapselleen, ei ole ainuttakaan 'ilmeisesti', 'todennäköisesti', 'nähtävästi', 'ehkä'-'jos oikein muistan, niitotanoi nii, ööö...tota...tota, 'varmaankin' sanaa. Noita ehdollisia sanoja on Auerin puheet kuulusteluissa tulvillaan, kuten sanoin, ja niitten vuoksi hänen kertoiluistaan ei saa oikein koskaan selvää mitä hän lopulta tarkoitti varsinaisesti sanoa, vai onko hän vain puhuvinaan jotain, vain suurin piirtein vastauseksi vähän kuin sinne päin asiasta, josta häneltä jotakin kysyttiin..
Puhe lapselle tuossa yllä on poikkeuksellista Auerin sanomaksi, koska se ei jätä arvailun varaan mitään. Se on suoraa puhetta ilman ehtoja. Auer kertoo, että on uskonut, mitä poliisi oli osoittanut, että on ollut mahdollista ja mikä ei ole ollut. Mutta sitten, 5.11. sekin on muuttunut 'uskomukseksi', siis erehdykseksi ja luuloksi! - Eli, vedätys toimii myös toisin päin: Mitä on tullut sanottua suoraan, sen voi pyörtää, koska sehän oli vain uskomus, erehdyin!! 'Poliisit painostivat minua'!
Oma äiti on kertonut lapselle kaksi totuutta samasta asiasta, toinen toistaan kauheampaa, niin valhe kuin totuuskin.
5.11.2009:
Auerin tavasta vastata kysymyksiin ja kertoa asioista:
Moni ETP:paprujen lukija on varmaan pannut merkille Auerin tavallisen tavan puhua, 'ehkä, varmaan, voi olla.. '.
Hänen suorasanaiset lauseensa ovat kauttaaltaan 'ilmavia'. Ne on ryyditetty välisanoilla 'todennäköisesti, ilmeisesti, ehkä, varmaankin, jos muistan, en voi olla varma' ym vastaavilla sanoilla - aivan kuin lauseitten sisällön kannalta hänelle olisikin tärkeintä, että hän voi myöhemmin muuttaa niitten sisältöä ja merkitystä - heti kun Auer 'muistaa paremmin' (jos tarpeen tai uusi tilanne sitä vaatii..).
Koska hän menettelee näin, ja vaikka hän kertoo seuraavalla kerralla jonkin jo käsittelyssä olleen asian ristiriitaisesti, jopa päinvastoin, hänen ei voi väittää 'valehdelleen', koska kaikessa mitä hän oli kertonut aiemmin, oli mukana nuo varaukset, uusia mahdollisia selityksiä petaavat ehtosanat. Nuo varaus-sanat toistuvat Auerilla kuukaudesta toiseen. Mikään ei ole aivan niin kuin hän kertoo, vaan aina vain 'ehkä, todennäköisesti'..jne. Näin on ollut viimepäiviin asti, myös oikeudessa. 'Auer on avoin kaikille mahdollisuuksille ja todennäköisyyksille - eikä sano mitään selvää juuri mistään.
--------
Löysin yhden kohdan ETP:sta, missä noita ehto-sanoja ei ole ainoatakaan: Tunnustuksessa lapselle ei ole yhtään turhaa varausta osoittavaa välisanaa. Puhe on sillä sipuli-tyyliä, että näin on marjat nyt.
Vaikka tunnustus lapselle on muuten litteroitu taukoineen, ja ehkä 'nieleskelyineen' (ei varmaan helpoin uutinen kerrottavaksi lapselle) niin sanoma ei jää epäselväksi kenellekään.
Näin se meni, 5.11.2009:
ETP 0134
Poliisi: ../Olet omasta tahdostasi saanut keskustella tyttäresi kanssa, 6.10.2009 sosiaalityöntekijän rikosylikonstaapelien ( 2 poliisia)..Keskustelu on videoitu sinun suostumuksellasi. Keskustelu on litteroitu poliisin toimesta. Olet sanonut poliisille, että haluat kertoa axxxx:lle, miten kaikki tapahtui yöllä 1.12.2006, jotta axxxxx ei tuntisi syyllisyyttä sen vuoksi, että sinut on vangittu Jukka Lahden surman vuoksi.
Kuulustelija: Olet kuulustelussa 27.9.2009 sanonut seuraavasti, " haluan toisaalta auttaa varsinkin axxxx:aa, että hän ei tuntisi syyllisyyttä Jukan kuoleman vuoksi".
Olet sanatarkasti kertonut 6.10.2009 sinun ja axxxx:n keskustelussa seuraavaa:
Anneli: " Me saadaan nyt viel täs..täs voinks mä alottaa jo? joo ... me saadaan nyt hetki viel täs jutellla, niin.... koska, Axxxx mä nään susta, et sun on ... sää kärsit ... hmmmh... ja sit...mä haluan nyt puhua asiat selviks, et...mikä tää tilanne on, et sulle mä yritän puhua, ja muille mä meen jutteleen myöhemmin... niin, et tääl on nyt poliisit kertonu mulla sellaisia asioita, et kyl mä itte, itte uskon sen, et ei siel talos ollu ketään muuta... siel oli vaan minä ja isi... eli... se joka satutti mua, oli isi... ja se joka teki sen isille, ni se se olin minä sit, Axxxx."
Kuulustelija: Mitä lausuttavaa sinulla on edellä mainittuun?
Anneli: Olen sen hetkisen uskomukseni mukaan puhunut näin. Nyt en enää usko siihen. Muuta sanottavaa minulla ei ole tähän asiaan.
----------
Syy miksi laitoin tämän katkelman tänne on se, että tuossa katkelmassa jossa Auer tunnustaa teon lapselleen, ei ole ainuttakaan 'ilmeisesti', 'todennäköisesti', 'nähtävästi', 'ehkä'-'jos oikein muistan, niitotanoi nii, ööö...tota...tota, 'varmaankin' sanaa. Noita ehdollisia sanoja on Auerin puheet kuulusteluissa tulvillaan, kuten sanoin, ja niitten vuoksi hänen kertoiluistaan ei saa oikein koskaan selvää mitä hän lopulta tarkoitti varsinaisesti sanoa, vai onko hän vain puhuvinaan jotain, vain suurin piirtein vastauseksi vähän kuin sinne päin asiasta, josta häneltä jotakin kysyttiin..
Puhe lapselle tuossa yllä on poikkeuksellista Auerin sanomaksi, koska se ei jätä arvailun varaan mitään. Se on suoraa puhetta ilman ehtoja. Auer kertoo, että on uskonut, mitä poliisi oli osoittanut, että on ollut mahdollista ja mikä ei ole ollut. Mutta sitten, 5.11. sekin on muuttunut 'uskomukseksi', siis erehdykseksi ja luuloksi! - Eli, vedätys toimii myös toisin päin: Mitä on tullut sanottua suoraan, sen voi pyörtää, koska sehän oli vain uskomus, erehdyin!! 'Poliisit painostivat minua'!
Oma äiti on kertonut lapselle kaksi totuutta samasta asiasta, toinen toistaan kauheampaa, niin valhe kuin totuuskin.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Erittäin tarkkanäköinen huomio Taralta vaikka ei todisteeksi kelpaakaan oikeudessa.Tara kirjoitti:Erikoinen piirre Annelin tunnustuksessa lapselle:
5.11.2009:
Auerin tavasta vastata kysymyksiin ja kertoa asioista:
Moni ETP:paprujen lukija on varmaan pannut merkille Auerin tavallisen tavan puhua, 'ehkä, varmaan, voi olla.. '.
Hänen suorasanaiset lauseensa ovat kauttaaltaan 'ilmavia'. Ne on ryyditetty välisanoilla 'todennäköisesti, ilmeisesti, ehkä, varmaankin, jos muistan, en voi olla varma' ym vastaavilla sanoilla - aivan kuin lauseitten sisällön kannalta hänelle olisikin tärkeintä, että hän voi myöhemmin muuttaa niitten sisältöä ja merkitystä - heti kun Auer 'muistaa paremmin' (jos tarpeen tai uusi tilanne sitä vaatii..).
Koska hän menettelee näin, ja vaikka hän kertoo seuraavalla kerralla jonkin jo käsittelyssä olleen asian ristiriitaisesti, jopa päinvastoin, hänen ei voi väittää 'valehdelleen', koska kaikessa mitä hän oli kertonut aiemmin, oli mukana nuo varaukset, uusia mahdollisia selityksiä petaavat ehtosanat. Nuo varaus-sanat toistuvat Auerilla kuukaudesta toiseen. Mikään ei ole aivan niin kuin hän kertoo, vaan aina vain 'ehkä, todennäköisesti'..jne. Näin on ollut viimepäiviin asti, myös oikeudessa. 'Auer on avoin kaikille mahdollisuuksille ja todennäköisyyksille - eikä sano mitään selvää juuri mistään.
--------
Tunnustuksessa lapselle ei ole yhtään turhaa varausta osoittavaa välisanaa. Puhe on sillä sipuli-tyyliä, että näin on marjat nyt.
Vaikka tunnustus lapselle on muuten litteroitu taukoineen, ja ehkä 'nieleskelyineen' (ei varmaan helpoin uutinen kerrottavaksi lapselle) niin sanoma ei jää epäselväksi kenellekään.
Näin se meni, 5.11.2009:
ETP 0134
Poliisi: ../Olet omasta tahdostasi saanut keskustella tyttäresi kanssa, 6.10.2009 sosiaalityöntekijän rikosylikonstaapelien ( 2 poliisia)..Keskustelu on videoitu sinun suostumuksellasi. Keskustelu on litteroitu poliisin toimesta. Olet sanonut poliisille, että haluat kertoa axxxx:lle, miten kaikki tapahtui yöllä 1.12.2006, jotta axxxxx ei tuntisi syyllisyyttä sen vuoksi, että sinut on vangittu Jukka Lahden surman vuoksi.
Kuulustelija: Olet kuulustelussa 27.9.2009 sanonut seuraavasti, " haluan toisaalta auttaa varsinkin axxxx:aa, että hän ei tuntisi syyllisyyttä Jukan kuoleman vuoksi".
Olet sanatarkasti kertonut 6.10.2009 sinun ja axxxx:n keskustelussa seuraavaa:
Anneli: " Me saadaan nyt viel täs..täs voinks mä alottaa jo? joo ... me saadaan nyt hetki viel täs jutellla, niin.... koska, Axxxx mä nään susta, et sun on ... sää kärsit ... hmmmh... ja sit...mä haluan nyt puhua asiat selviks, et...mikä tää tilanne on, et sulle mä yritän puhua, ja muille mä meen jutteleen myöhemmin... niin, et tääl on nyt poliisit kertonu mulla sellaisia asioita, et kyl mä itte, itte uskon sen, et ei siel talos ollu ketään muuta... siel oli vaan minä ja isi... eli... se joka satutti mua, oli isi... ja se joka teki sen isille, ni se se olin minä sit, Axxxx."
Kuulustelija: Mitä lausuttavaa sinulla on edellä mainittuun?
Anneli: Olen sen hetkisen uskomukseni mukaan puhunut näin. Nyt en enää usko siihen. Muuta sanottavaa minulla ei ole tähän asiaan.
----------
Syy miksi laitoin tämän katkelman tänne on se, että tuossa katkelmassa jossa Auer tunnustaa teon lapselleen, ei ole ainuttakaan 'ilmeisesti', 'todennäköisesti', 'nähtävästi', 'ehkä'-'jos oikein muistan, niitotanoi nii, ööö...tota...tota, 'varmaankin' sanaa. Noita ehdollisia sanoja on Auerin puheet kuulusteluissa tulvillaan, kuten sanoin, ja niitten vuoksi hänen kertoiluistaan ei saa oikein koskaan selvää mitä hän lopulta tarkoitti varsinaisesti sanoa, vai onko hän vain puhuvinaan jotain, vain suurin piirtein vastauseksi vähän kuin sinne päin asiasta, josta häneltä jotakin kysyttiin..
Puhe lapselle tuossa yllä on poikkeuksellista Auerin sanomaksi, koska se ei jätä arvailun varaan mitään. Se on suoraa puhetta ilman ehtoja. Auer kertoo, että on uskonut, mitä poliisi oli osoittanut, että on ollut mahdollista ja mikä ei ole ollut. Mutta sitten, 5.11. sekin on muuttunut 'uskomukseksi', siis erehdykseksi ja luuloksi! - Eli, vedätys toimii myös toisin päin: Mitä on tullut sanottua suoraan, sen voi pyörtää, koska sehän oli vain uskomus, erehdyin!! 'Poliisit painostivat minua'!
Oma äiti on kertonut lapselle kaksi totuutta samasta asiasta, toinen toistaan kauheampaa, niin valhe kuin totuuskin.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Ööö, tota noini, ehkä, joo, ei joo, voiha se noinki olla, mahdollisesti, en tosiaan tiiä varmaa, mutta ilmeisesti.Sessan kirjoitti:Erittäin tarkkanäköinen huomio Taralta vaikka ei todisteeksi kelpaakaan oikeudessa.Tara kirjoitti:Erikoinen piirre Annelin tunnustuksessa lapselle:
....
Oma äiti on kertonut lapselle kaksi totuutta samasta asiasta, toinen toistaan kauheampaa, niin valhe kuin totuuskin.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Tara ja Sessan,
mä meinasi kirjoitta teil jottai turumurteest ja noist litteroimattomist kuulusteluist....
... mutta harkittuani hetken, en minä uskallakkaan. Luultavasti analysoitte minut kirjoitustyylistäni maanrakoon.
mä meinasi kirjoitta teil jottai turumurteest ja noist litteroimattomist kuulusteluist....
... mutta harkittuani hetken, en minä uskallakkaan. Luultavasti analysoitte minut kirjoitustyylistäni maanrakoon.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Turumurre, Auerin puheessa juuri se, että hän puhuu monimerkityksellisesti ja jättää kuulijan ratkaistavaksi mitä hän oikeasti tahtoo sanoa, on tyypillistä juuri skitsoille. Se on hajottavaa puhetta. Sitä voi sanoa myös double-speakiksi. Toisin sanoen, hän ei ota mitään vastuuta siitä mitä sanoo, ei minkäänlaista, vaan kaikki oleelliset asiat ovat jossittelua. Minua askarruttaa kykeneekö hän ei edes normaaliin puheeseen, sellaiseen että siitä ymmärtää mitä hän itse tarkoittaa. Jos puhuja on skitso, hän ei pysty muulla tavalla puhumaankaan (paitsi jäljittelemään normaalia puhetta) - saman jossittelun ja ehkäilyn voi olettaa jatkuvan viimeiseen saakka.
Mielentilatutkimuksia kai tehdään mm siitä syystä, että voidaan arvioida, ymmärtääkö rikollinen tekonsa vakavuuden, oikeasti, - jos ei, niin miten voi olla varma, ettei jonain päivänä jokin uusi mielenpuuska aja henkilöä uudelleen johonkin yhtä kamalaan rikokseen??
Mutta jos puhuja Auer on mieleltään terve, niin silloin hän vain vedättää, eli on itse valinnut tuon jossittelevan tavan puhua epämääräisesti, eli jättää tahallaan kuulijat raapimaan päätään, pelaa.. Silloin hänet saadaan vastuuseen, eli tuomio tulee - IMO.
Tästä syystä äidin suorat asiapitoiset lauseet lapselle on kiinnostavaa.. Jospa Auerilla on yhteys ihan oikeasti lapseensa,.. niin, mahdollisesti (!) heillä on yhteisiä kokemuksia myös todellisuudesta. "Mitä axxxx näki!"
Entä jos Auer olisi sanonut lapselleen, (vapauttaakseen lapsen syyllisyyden tunteista): Lapseni, näen että sinä kärsit...oletettavasti minä saatoin tehdä sen, mutta en ole varma, minulla on tällainen muistikuva ettei siellä ollut ketään muuta isin ja äidin lisäksi, todennäköisesti, mutta ihan varma en voi olla, ehkä se sitten oli äiti joka surmasi isän..?
PS: tm.. mun mielestä olet hyvä kirjoittaja, ei epäilystäkään, - se 'kuulusteludialogi' jonka kirjoitit, oli loistava..Sun viesti näkyy poistuneen tuosta yltä.
Mielentilatutkimuksia kai tehdään mm siitä syystä, että voidaan arvioida, ymmärtääkö rikollinen tekonsa vakavuuden, oikeasti, - jos ei, niin miten voi olla varma, ettei jonain päivänä jokin uusi mielenpuuska aja henkilöä uudelleen johonkin yhtä kamalaan rikokseen??
Mutta jos puhuja Auer on mieleltään terve, niin silloin hän vain vedättää, eli on itse valinnut tuon jossittelevan tavan puhua epämääräisesti, eli jättää tahallaan kuulijat raapimaan päätään, pelaa.. Silloin hänet saadaan vastuuseen, eli tuomio tulee - IMO.
Tästä syystä äidin suorat asiapitoiset lauseet lapselle on kiinnostavaa.. Jospa Auerilla on yhteys ihan oikeasti lapseensa,.. niin, mahdollisesti (!) heillä on yhteisiä kokemuksia myös todellisuudesta. "Mitä axxxx näki!"
Entä jos Auer olisi sanonut lapselleen, (vapauttaakseen lapsen syyllisyyden tunteista): Lapseni, näen että sinä kärsit...oletettavasti minä saatoin tehdä sen, mutta en ole varma, minulla on tällainen muistikuva ettei siellä ollut ketään muuta isin ja äidin lisäksi, todennäköisesti, mutta ihan varma en voi olla, ehkä se sitten oli äiti joka surmasi isän..?
PS: tm.. mun mielestä olet hyvä kirjoittaja, ei epäilystäkään, - se 'kuulusteludialogi' jonka kirjoitit, oli loistava..Sun viesti näkyy poistuneen tuosta yltä.
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
-
Stephanie Plum
- Remington Steele
- Viestit: 239
- Liittynyt: To Loka 29, 2009 12:57 pm
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Itse en tunne unilääkkeiden toimintaa. Anneli siis unilääkityksen vuoksi tunnusti olevansa murhaaja? 
Voin kuvitella, että unilääkkeet olivat tarpeen stressaavassa tilanteessa, mutta eikö Anneli tarvinnut unilääkitystä Jukan surman jälkeen? Oliko tilanne silloin vähemmän stressaava? Teurastaja vapaalla jalalla ja puoliso surmattu. Pystyikö Anneli silloin olemaan ilman lääkkeitä vai onko nuo aikaisemmatkin murhan jälkeiset kuulustelut olleet lääkityksen alaisena?
Voin kuvitella, että unilääkkeet olivat tarpeen stressaavassa tilanteessa, mutta eikö Anneli tarvinnut unilääkitystä Jukan surman jälkeen? Oliko tilanne silloin vähemmän stressaava? Teurastaja vapaalla jalalla ja puoliso surmattu. Pystyikö Anneli silloin olemaan ilman lääkkeitä vai onko nuo aikaisemmatkin murhan jälkeiset kuulustelut olleet lääkityksen alaisena?
-
Rouva_Etsivä
- Neuvoja-Jack
- Viestit: 551
- Liittynyt: Pe Huhti 23, 2010 10:58 pm
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Tätä kommentoinkin jo eilen jossain muussa ketjussa. Eli Anneli on useammassa (ainakin 3:ssa tai useammassa) kuulustelussa (syys-loka 2009) todennut olevansa surmaaja, eli jos tuo todistus unilääkkeistä voisi kumota jotain Annelin tunnustuksesta ja lääkkeiden vaikutuksesta siihen, niin silloin pitäisi myös osoittaa, että tuota lääkettä on juuri ennen kuulustelua otettu joka kerta kun tuo tunnustus on tehty tai se on myönnetty. Muutoin sillä unilääketeorialla ei mielestäni ole mitään arvoa.Stephanie Plum kirjoitti:Itse en tunne unilääkkeiden toimintaa. Anneli siis unilääkityksen vuoksi tunnusti olevansa murhaaja?
Voin kuvitella, että unilääkkeet olivat tarpeen stressaavassa tilanteessa, mutta eikö Anneli tarvinnut unilääkitystä Jukan surman jälkeen? Oliko tilanne silloin vähemmän stressaava? Teurastaja vapaalla jalalla ja puoliso surmattu. Pystyikö Anneli silloin olemaan ilman lääkkeitä vai onko nuo aikaisemmatkin murhan jälkeiset kuulustelut olleet lääkityksen alaisena?
-
Hellapoliisi
- Olivia Benson
- Viestit: 704
- Liittynyt: Pe Huhti 23, 2010 6:24 pm
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Laitoin tähän samaan ketjuun lainauksen Opamoxin vaikutuksesta ja lääkelaitoksen pdf-tiedostolinkin. Opamox on ehkä saanut kielenkannat löystymään?
Hys hys!
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Eipä hän tässäkään ihan aukottomasti itse kanna vastuuta asiasta. Poliisin kertoman pohjalta tässä mennään.Tara kirjoitti:niin, et tääl on nyt poliisit kertonu mulla sellaisia asioita, et kyl mä itte, itte uskon sen, et ei siel talos ollu ketään muuta...
Cicero:en ol epahemminkehuskellut saavutuksillani ja vaadittiin linkkiä minulla ei sitä ollut, suoraan en voi sanoa missä työskentelen joten piti kiertotietä kirjoittaa...marsalkka on alusta asti ollut tökerö jossain vaiheessa menee pinna kenellä tahansa.