taavetti kirjoitti:Ketskulla on tässä hyvä pointti se, että se suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus loppuu siihen, kun joku ei olekaan yhtä suvaitsevainen ja avarakatseinen. Hän on tiukkapipo, moraalinvartija, uskonnollisen hapatuksen uhri yms. Suvaitsevuuttahan se on, että täysi-ikäiset ihmiset vapaasta halustaan saavat harrastaa seksiä kenen kanssa haluavat (sisarukset keskenään, täysi-ikäinen lapsi vanhempansa kanssa jne.) Suvaitsevaisuutta olisi myöskin hyväksyä kannat ko. suhteiden herättämästä inhon, iljettävyyden ja luonnottomuuden puolesta. Henkilökohtaisesti pidän noin läheisten sukulaisten lemmiskelyä vastenmielisenä. Mutta antaa kaikkien kukkien kukkia?
Aivan, ja tuossahan tuo (aidon) suvaitsevaisuuden ja ei-suvaitsevaisuuden tai laajemmin liberalismin ja konformismin välinen epäsymmetria hyvin paljastuukin. Äkkiseltäänhän niitä pidetään helposti rinnakkaisina samantasoisina positioina, ja niinhän niitä usein julkisuudessa ja tämänkin tapaisissa keskusteluissa käsitellään, mutta näinhän ei tosiasiassa asiain laita ole, vaan kyse on epäsymmetrisestä tapauksesta. Liberaalin, suvaitsevan ja moniarvoisuutta kannattavallehan ei ole mitään ongelmaa hyväksyä hyvinkin moralistisia ja tiukkoja kannanottoja silloin kun niiden esittäjä kohdistaa niitä itseensä, vaan päinvastoin sehän juuri on sitä suvaitsevaisuutta.
Ongelma on kuitenkin useimmiten se, että moralistisia ja fundamentalistisia kantoja esittävä henkilö harvoin tyytyy kohdistamaan niitä vain itseensä, vaan kuten tässäkin esimerkissä VAATII myös muita noudattamaan niitä, ja tällöinhän symmetria särkyy jo heti kättelyssä. Tällöin minä kunnioitan suvaitsemattoman henkilön mielipidettä mutta hän ei minun. Tässä on juuri se tekijä, joka tekee suvaitsemattomuuden suvaitsemisen niin teoriassa kuin käytännössäkin äärettömän hankalan ja usein jopa mahdottoman.
Kaikille noille inhon tunteille ja niiden vaikutuksesta vallitseviin moraaliarvoihin löytyy ihan loogiset ja hyvin todennetut evolutiiviset tekijät (vrt. esim. aiempi keskustelu Westermarck-efektistä), mutta kuten yllä totesinkin, niin luonto ei tosiaan pääsääntöisesti ja myös ihan todistettavasti toimi jyrkästi on/off -tavalla, vaikka sitä joidenkin keskustelijoiden tuntuu olevan kovin vaikea myöntää itselleen, ja niinpä se mikä KESKIMÄÄRIN on vallitsevaa ja siten rakentuneiden pääsääntöisesti vallitsevien moraalikoodien mukaan "normaalia" ja "hyväksyttävää" ei automaattisesti oikeuta demonisoimaan kaikkea näistä poikkeavaa saatanalliseksi, perverssiksi tai mikä rajaava leimakirves nyt missäkin diskurssissa on vallalla.
Suhtautuminen homoseksuaalisuuteenhan on hyvä esimerkki tästä. Kyseessä on selvästi heteronormatiivisesta lisääntymiseen tähtäävästä seksuaalisuudesta poikkeavasta seksuaalisuuden muodosta ja tunnetusti hyvin moralistisesti, rankasti ja yksilötasolla julmastihan siihen on kautta historian ja kulttuurien suhtauduttukin. Siitä huolimatta se ei ole hävinnyt pois, vaan jatkaa sitkeästi vähemmistöseksuaalisuuden muotona niin ihmisillä kuin monilla muillakin eläimillä. Sisaruuksiin kohdistuvat seksuaaliset tunteet ovat tässä suhteessa pitkälti samassa asemassa, erityisesti siinä mitä tulee niiden herättämiin inhoreaktioihin, joihin tässäkin yhteydessä on viitattu.
Itsekään en tunne vetoa sen enempää homoseksuaalisuuteen, sisarusten väliseen seksiin kuin moneen muuhunkaan seksuaalisuuden muotoon, mutta kysehän onkin tässä kyvystä irtautua omista henkilökohtaisista mieltymyksistään ja asettua toisenlaisia mieltymyksiä omaavien ihmisten asemaan. Jos puhutaan kaikkia koskevasta sitovasta lainsäädännöstä, niin tällöin perusteeksi EI riitä omat henkilökohtaiset mieltymykset, vaan se, millä teoilla ja toiminnoilla voidaan objektiivisesti arvioida olevan vahinkoa jollekin osapuolelle. Lähisukulaisten välisessä lisääntymisessä on todennettuja geneettisiä tautien ja muiden haitallisten ominaisuuksien kumuloitumisriskejä, ja siten SILTÄ osalta rajoituksille löytyy perusteet.
Toisaalta taas lapsien ja alaikäisten (ja osin myös vammaisten ja eläinten) ei yleisesti katsota olevan täysimääräisesti kykeneviä tekemään päätöksiä osaltaan, joten rajoitukset siltäkin osin ovat pääsääntöisesti perusteltuja, joskin näiltäkin osin kyse on myös yleensä vaihettumista ja siirtymistä, jolloin tarkan juridisen rajan vetäminen esim. ikärajojen osalta on aina jossain määrin mielivaltaista, mutta koska tätä tematiikkaa on käsitelty varsin laajalti toisaalla, en mene siihen tässä yhteydessä tämän syvemmälle.
sekä ilmeisesti tälläkin foorumilla kohtuullisen yleinen erotofonofilia eli kiihottuminen murhista 
, mutta kuten näkyy EI siis aikuisten keskinäistä vapaaehtoista insestiä eli vanhalla suomella sukurutsaa.