Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
^Mutta missä vaiheessa sitä? Onko tästä uutisoitu jossain?
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Siellä, yritän etsiä lähdettä. ETP:ssäkin tunnustuksen perumistilanteessa tulee viitettä (jpeg 131) "En ole käyttänyt aikaisemmin kuuluisteluissa oma-aloitteisesti sanoja "mäiskintä". Eihän hän tosiaan.Sessan kirjoitti:Oikeudenkäynnin aikana.Mariacka kirjoitti:^Minulta on mennyt ohi tuo, että AA kuvasi poliisien keksineen "mäiskintä"-sanan. Totta on, että hän käyttää sitä alusta lähtien. Missä yhteydessä hän sanoi kyseessä olevan poliisin keksimä sana?
Herrasmies kulkee aina portaissa edellä. Myös yksin ollessaan.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
hanneli päivämäärä To Kesä 17, 2010 11:36 am
voi hyssykät näitä: jos Anneli olis kulkenut makuuh lasien päällä ja käynyt Jukan luona, olishan siitäkin kuulunut lasinpäällä kävelyn ääniä, voisko joku valottaa mulle miksei niitä ääniä kuulu, kun rekonstr äänetkin kuuluu (tää on auttamattoman ristiriitainen tilanne)
Vastaan tänne hannelille, koska olisi sittenkin parempi että kuulustelukertomus-ketjuun tulisi mahdollisimman kommentteja väliin tai keskustelua. http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 01#p321201
Siellä ei ollut ulkopuolista, ja kun Anneli asteli takkahuoneessa, hän ehkäpä katsoi mihin astui. Siinä kuvassa missä on puukko lattialla takan ja terassin oven välisessä tilassa, on aika isoja lasinkappaleita lappeellaan. Ei sellaisten päälle astumisesta välttämättä ääntä juuri lähdekään. Eri asia on lasinsirukasa terassin oven edessä.
Muuten, minua pisti silmään, että tuossa kuulustelussa 23.9.2009 Anneli kertoo menneensä katsomaan 'tappajaa', ei Jukkaa..
ainakaan Anneli ei sanonut, että 'kun olen mennyt katsomaan Jukkaa'.. lipsahdus? eli puhui 'totta', siis tarjosi yhä totuutena valhetta? Eli edelleen yrittää vakuuttaa ulkopuolisen olemassaoloa, - vanhasta tottumuksesta? Tässä kuulustelujen vaiheessa Auerilla ihan selvästi alkaa kuitenkin jo selvitä, että ei se taidakaan mennä ihan läpi se hänen tarinansa.. Muistaako hän pian (seuraavana päivänä, 24.9.2009) asioita oikeasti niin kuin ne menivät, vai esittääkö, että 'nyt' alankin muistaa', vai onko hän vain 'alkavinaan muistaa?? Palautuuko muisti oikeasti vai..?
Vai onko meneillään Annelin myöhemmin kuvailema 'aivopesu'? Minusta ei, koska kuulustelut ovat lyhyitä, enkä havaitse mitään aggressiivista tai painostavaa sävyä kuulustelijan kysymyksissä - nehän ovat ihan selviä asiallisia kysymyksiä.
lainaus kuulustelut-ketjusta:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 85#p321185
../..V: Itse muistan juosseeni etukuistille ohi keittiössä olleen lankapuhelimen. Muistaisin olleeni tapahtumahetkellä paljain jaloin. Tai luulisin olleeni.
K: Etkö muista, onko sinulla ollut ko.hetkellä jalkineet jalassa?
V: En ole varma asiasta. Olen saattanut ottaa jalkineet jalkaani eteisestä, kun olen mennyt katsomaan tappajaa makuuhuoneen ovelle.../..
tara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
-
surfergirl
- Jane Marple
- Viestit: 1006
- Liittynyt: Su Helmi 01, 2009 10:20 pm
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Entäs tämmönen skenaario?
Kun oon miettinyt sitä, että kauhean monet väitteet ja vastaväitteet perustuvat siihen, että sitä tai tätä ei voinut tapahtua, koska ei kuulu lasin päällä kävelyä tai olohuoneeseen ei ole jäänyt verijälkiä takkahuoneesta poistulemisesta. Huppusurmaajan on tietysti täytynyt kävellä lasin päältä jos hän on mennyt häkepuhelun aikana ikkunasta, mutta entäs AA? Miksi oletamme, että hänen olisi tarvinnut kulkea lasin päältä päästäkseen Jukan luo? Pesuhuoneeseenhan meni kaksi reittiä ja vain toisessa oli lasia, ainakin tämän kuvan mukaan. Verta sitten taas on eniten alueilla joilla ei ole lasia pesuhuoneen oven lähistöllä, joten jos surmatyö tehtiin pääasiassa tässä niin sitä tehdessä ei tarvitse tanssia sirpaleilla.
Pesuhuoneen ovi ei ollut vielä tukossa jos JL oli sängyllä vuotamassa verta. Jos JL oli pystyssä tai sängyllä istumassa tapahtumahetkellä (kylhä nous) ja sitten huojui hetken taju kankaalla ennen kuin rojahti ovea vasten niin AA ehti alta pois pesuhuoneeseen ennen kuin ovi meni kiinni. Pesuhuone on siitäkin kätevä, että siellä voi pestä juttuja ja poliisit löysivät tullessaan vesipisaroita. Ja jos sinne jäi jälkiä AA:n käynnistä niin ne selittyvät sillä, että AA kertoi kuulusteluissa käyneensä pesuhuoneessa.
Jos oletamme että kyse ei ollut sattumien summasta ja AA oli tarkoituksella koettanut tehdä näistä lasinpaloista eräänlaista lukitunhuoneen arvoitustayrittäen tarkoituksella antaa vaikutelmaa ”en se voinut olla minä koska en voinut kävellä lasin päältä enkä olisi päässyt pois toista kautta koska ovi oli tukittu” niin hän olisi voinut ehkä siirtääkin ruumista tukkiakseen kulkutiensä takanaan. Hän sanoi kuulustelussa yltäneensä koskettamaan Jukkaa pesuhuoneen oven raosta. oven ollessa kiinni. En tiedä sopivatko verijäljet siihen että lattialla makaava ruumis olisi vielä liikkunut. Häkepuhelun aikana kuuluu jotain laahaavia ääniä, jos ne tulivat Jukan liikkumisesta niin siellä on ehkä voinut olla jotain muitakin laahausjälkiä.
Sit se selittäisi senkin kummallisuuden, että miksi AA ei laittanut kenkiä jalkaansa ja mennyt niiden kanssa vaan reippaasti katsomaan Jukkaa takkahuoneeseen vaan kiemurteli pesuhuoneen kautta. Se olisi tuhonnut illuusion siitä, ettei hän mukamas päässyt lasinpaloilta takkahuoneeseen. Kuulustelussa hän sitten kuitenkin myöntää että hänellä on ehkä saattanut olla kengät jalassa
vastaan
Kun oon miettinyt sitä, että kauhean monet väitteet ja vastaväitteet perustuvat siihen, että sitä tai tätä ei voinut tapahtua, koska ei kuulu lasin päällä kävelyä tai olohuoneeseen ei ole jäänyt verijälkiä takkahuoneesta poistulemisesta. Huppusurmaajan on tietysti täytynyt kävellä lasin päältä jos hän on mennyt häkepuhelun aikana ikkunasta, mutta entäs AA? Miksi oletamme, että hänen olisi tarvinnut kulkea lasin päältä päästäkseen Jukan luo? Pesuhuoneeseenhan meni kaksi reittiä ja vain toisessa oli lasia, ainakin tämän kuvan mukaan. Verta sitten taas on eniten alueilla joilla ei ole lasia pesuhuoneen oven lähistöllä, joten jos surmatyö tehtiin pääasiassa tässä niin sitä tehdessä ei tarvitse tanssia sirpaleilla.
Pesuhuoneen ovi ei ollut vielä tukossa jos JL oli sängyllä vuotamassa verta. Jos JL oli pystyssä tai sängyllä istumassa tapahtumahetkellä (kylhä nous) ja sitten huojui hetken taju kankaalla ennen kuin rojahti ovea vasten niin AA ehti alta pois pesuhuoneeseen ennen kuin ovi meni kiinni. Pesuhuone on siitäkin kätevä, että siellä voi pestä juttuja ja poliisit löysivät tullessaan vesipisaroita. Ja jos sinne jäi jälkiä AA:n käynnistä niin ne selittyvät sillä, että AA kertoi kuulusteluissa käyneensä pesuhuoneessa.
Jos oletamme että kyse ei ollut sattumien summasta ja AA oli tarkoituksella koettanut tehdä näistä lasinpaloista eräänlaista lukitunhuoneen arvoitustayrittäen tarkoituksella antaa vaikutelmaa ”en se voinut olla minä koska en voinut kävellä lasin päältä enkä olisi päässyt pois toista kautta koska ovi oli tukittu” niin hän olisi voinut ehkä siirtääkin ruumista tukkiakseen kulkutiensä takanaan. Hän sanoi kuulustelussa yltäneensä koskettamaan Jukkaa pesuhuoneen oven raosta. oven ollessa kiinni. En tiedä sopivatko verijäljet siihen että lattialla makaava ruumis olisi vielä liikkunut. Häkepuhelun aikana kuuluu jotain laahaavia ääniä, jos ne tulivat Jukan liikkumisesta niin siellä on ehkä voinut olla jotain muitakin laahausjälkiä.
Sit se selittäisi senkin kummallisuuden, että miksi AA ei laittanut kenkiä jalkaansa ja mennyt niiden kanssa vaan reippaasti katsomaan Jukkaa takkahuoneeseen vaan kiemurteli pesuhuoneen kautta. Se olisi tuhonnut illuusion siitä, ettei hän mukamas päässyt lasinpaloilta takkahuoneeseen. Kuulustelussa hän sitten kuitenkin myöntää että hänellä on ehkä saattanut olla kengät jalassa
Jossakin vaiheessa yritin mennä katsomaan Jukkaa olohuoneen kautta, mutta lattialla oli niin paljon lasinsirpaleita, että päätin mennä pesuhuoneen kautta. Avasin pesuhuoneen ja makuuhuoneen välistä ovea siten, että näin Jukan silmien olevan auki. Muistan koskeneeni Jukkaa kädelläni. En enää muista, mistä kohtaa häntä kosketin. Jukan pää oli kuitenkin hyvin lähellä em. ovea.
vastaan
Jotain kummallista näissä kengissä on pakko olla (oma mielipiteeni) koska AA väistelee antamasta suoraa vastausta helppoon kysymykseen. Pakkohan hänen oli tietää missä heillä oli kengät ja kuten myöhemmästä vastauksesta käy ilmi niin hän tiesikin, (montako vaihtoehtoa tähän kysymykseen ylipäänsä on? Eteinen, tuulikaappi, kenkäkaappi , ovien edustat, harvemmin käytettyjä ehkä vaatehuoneessa, vaatekaapeissa, varastossa, kuinka moni pitää kenkiään jossain muualla?)4) Puhelun (Näyte 26 ) taustalta kuuluu kahteen eri otteeseen juoksuaskeleita, mutta vain yhdet askeleet. Askeleet kuulostavat siltä, että ne on tuotettu lähellä puhelinta niin, että ne tulevat ensin lähemmäs ja loittonevat sitten.
V: Itse muistan juosseeni etukuistille ohi keittiössä olleen lankapuhelimen. Muistaisin olleeni tapahtumahetkellä paljain jaloin. Tai luulisin olleeni.
K: Etkö muista, onko sinulla ollut ko.hetkellä jalkineet jalassa?
V: En ole varma asiasta. Olen saattanut ottaa jalkineet jalkaani eteisestä, kun olen mennyt katsomaan tappajaa makuuhuoneen ovelle. Kysyttäessä vastaan, etten muista, missä Tähtisentien asunnossa säilytimme jalkineita.
K: Olet asunut Tähtisentien asunnossa neljä vuotta. Nyt olet ollut poissa sieltä hieman vajaa kolme vuotta. Olit Tähtisentiellä kotiäitinä eli kotona joka päivä. Eikö tunnu oudolta, että et muista, missä säilytitte jalkineita.
V: Olohuoneen ja eteisaulan välillä oli joku kaappi, jossa ainakin oli jalkineita. Niitä on kuitenkin säilytetty muuallakin esim. tuulikaapissa.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Kuulustelija puhuu tuossa askelien äänistä, mutta A vastaa kysymykseen kenkäaiheella tai kengättömyydellä. Oliko kuulustelija rajannut kysymyksen juuri näin, vai puuttuuko sitten näistä papereista se kuulustelun aihepiiri: kulkeminen kengillä. Askeleet ovat askeleita ihan ilman kenkiäkin.
Voiskos joku valottaa, jos olen hukkateillä?
Voiskos joku valottaa, jos olen hukkateillä?
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Jyrki Virolaisen kirjoitus on syytä lukea tässä vaiheessa uudelleen.
Kelpaako Anneli Auerin tekemä 'tunnustus' kärjäjäpäätökseen, entä mahdolliseen hovioikeuteen?
Jos 'tunnustusta' käytetään päätöksissä AA:a vastaan, valitetaanko siitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT).
Mitä pitäisi ajatella Anneli Auerin ja hänen lapsensa järjestetystä tapaamisesta?
Tapaaminen videoitiin ja jota sitten käytettiin todisteluissa häntä vastaan.
Käykö tässä lopulta niin, että tämäkin vielä viedään EIT:een jos videointia käytetään päätöksissä Anneli Aueria vastaan.
Jyrki Virolainen blogissaan 3.5.2010:
Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti VI: kelpaako syytetyn tunnustus näytöksi?
Ulvilan oikeusjutussakin näyttää olevan kafkamaisia piirteitä
1. Ulvilan surmajutussa syyttäjä ilmeisesti pitää Anneli esitutkinnassa antamaa tunnustusta vahvana ellei kaikkein vahvimpana syytettä tukevana todisteena. Syytetty on kuitenkin peruuttanut jo esitutkinnan kuluessa tunnustuksensa ja selittänyt, ettei hänen tarkoituksenaan todellisuudessa ollut tunnustaa tekoa ja että poliisi oli painostanut häntä tunnustamaan rikoksen. Jutun päätutkija on todistajana kuultaessa kiistänyt painostusväitteen samoin kuin väitteen siitä, että epäilty olisi ollut kuulustelussa väsynyt.
2. Tunnustus rikosjutussa on lähtökohtaisesti vain yksi todiste, jonka merkityksen näyttönä oikeus joutuu harkitsemaan kussakin tapauksessa erikseen. Normaalisti tunnustuksen todistusvoima on kuitenkin erittäin vahva. Oikeuskäytännössä tunnustusta, josta on toisinaan käytetty nimitystä "todisteiden kuningatar" (regina probationum), pidetäänkin yleensä riittävänä näyttönä tunnustetun seikan olemassaolosta, jollei erityisiä vastasyitä ilmene. Vakavissa rikosasioissa, kuten juuri henkirikosasioissa, syyttäjän on kuitenkin esitettävä myös muuta näyttöä syytteen tueksi. Jos tunnustus peruutetaan, joutuu oikeus arvioimaan kussakin tapauksessa erikseen, mikä vaikutus tunnustuksella on todisteena (OK 17:4.2).
3. Blogissa 30.4. pohdin alustavasti sitä, mikä merkitys tunnustuksen kannalta voi olla sillä, jos kuulustelussa ei olisi noudatettu asianmukaisia menettelytapoja. Nyt olen saanut lisäinformaatiota, joka on tullut oikeudenkäynnissä esille ja on siis julkista tietoa. Oikeudenkäyntiä raportoivat lehtimiehet eivät vain ole jostakin syystä osanneet kiinnittää näihin seikkoihin ja niiden merkitykseen huomiota.
4. Anneli A:ta kuulusteltiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran epäiltynä 27.8.2009, tämä kuulustelutilaisuus on videoitu kokonaisuudessaan. Kuulusteluja 24.9. ja 26.9. ei videoitu, mutta videolle otettiin kummankin kuulustelun jälkeinen tilanne, jossa Anneli luki kuulustelijan kehotuksesta kuulustelukertomuksensa. Tällainen pöytäkirjan lukemisen videointi vaikuttaa aika oudolta, jopa jonkinlaiselta simputukselta, eikä siinä voi olla kysymys sellaisesta kuulusteltavan kertomuksen ottamisesta ääni- tai kuvatallenteeseen, jota laissa eli ETL 39 §:n 3 momentissa tarkoitetaan. Olisiko näitä "sisälukuharjoituksia" kenties käytetty lehdissä kerrottujen muistijälkien selvittämisessä?
5. Kuulustelujen videoinnin ideana on tallentaa myöhempää käyttöä eli lähinnä syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä silmällä pitäen kuulustelun suorittamistapa, kuulustelun aikaiset tapahtumat, kuulusteltavan kertomus ja hänen kuulustelijan kysymyksiin antamansa vastaukset. Videoinnin tarkoitus on selvittää luotettavalla tavalla kuulusteltavalle esitetyt kysymykset, kuulusteltavan niihin antamat vastaukset sekä kertomuksen antamisolosuhteet.
6. Ulvila-jutun entisen tutkinnanjohtajan aikana videoitiin 2.12.2006 Anneli A:n surmapäivän jälkeisenä päivänä sairaalassa tapahtunut puhuttelu; Annelia pidettiin tuossa vaiheessa rikoksen uhrina. Poliisi videoi Anneli antaman tunnustuksen jälkeen myös hänen keskustelunsa vanhimman tyttärensä kanssa 6.10.2009 Porissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Annelille oli ensin annettu tilaisuus tavata kaikki neljä lastaan. Myös tämä taltiointi vaikuttaa oudolta ja lähes julmalta, sillä tuskinpa edes vankien ja heidän läheistensä tapaamisia on tapana videoida vankilassa.
6a. Mitenhän tällaisen tapaamisen näyttötarkoituksessa tapahtuvaa videointia tulisi arvioida yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta? Tähän videointiin poliisi sai kuitenkin Annelin luvan, mikä ei ole yllättävää, sillä tottahan toki äiti halusi ehdoilla millä hyvänsä tavata lapsensa ehdittyään olla siihen mennessä jo kuukauden päivät vapautensa menettäneenä ja erossa lapsistaan. Annelin mukaan hänelle ei etukäteen kerrottu, että videota oli tarkoitus käyttää todisteena häntä vastaan. Poliisi järjesti tapaamisen voidakseen nähdä ja kuulla, mitä äiti ja tytär puhuvat ja voidakseen tentata tyttöä surmayön tapahtumista!
7. Tapaamistilaisuutta koskeva video on esitetty jutussa todisteena, mutta asianosaisten arviot sen merkityksestä ovat täysin erisuuntaiset. Syyttäjä ja todistajana kuultu jutun päätutkija ovat sitä mieltä, että Anneli halusi videolla tunnustaa miehensä surman lapselleen, kun taas puolustus katsoo, että videolta nähdään ainoastaan tapa, millä tutkijat toistavat samoja kysymyksiään 12 -vuotiaalle lapselle.
8. Sitten tärkein tilaisuus ja kuulustelu, joka olisi tullut ehdottomasti tallentaa videolle. Tarkoitan kuulustelua 30.9.2009, jonka aikana Anneli tunnusti surmateon. Mutta yllätys, yllätys: tätä kuulustelua ei videoitu tai nauhoitettu/äänitetty lainkaan. Tämä on minusta virhe, vaikka kuulustelukertomuksen ottamista ääni- tai kuvatallenteeseen ei olekaan määrätty laissa pakolliseksi (ETL 39.3 §). Jos kerran poliisi on videoinut muita kuulusteluja ja puhutteluja, olisi tietenkin ollut johdonmukaista videoida tärkein rikoksesta epäillyn kuulustelu. Minulla ei ole tietoa, kerrottiinko Annelille ennen kuulustelua, että myös tämä kuulustelu olisi mahdollista videoida ja suostuiko hän siihen, ettei videointia tarvita. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä kuulustelija olisi voinut yksin päättää videoinnista.
9. Ei liene vaikea arvata, miksi videointi jätettiin 30.9.2009 suorittamatta - jokainen päätelköön tämän itse kuulustelun tuloksen ja myöhemmin tapahtuneen tunnustuksen peruuttamisen perusteella. Poliisin olisi tullut ottaa huomioon, että videointi on tärkeä suojakeino paitsi rikoksesta epäillyn, myös poliisin oman oikeusturvan samoin kuin tunnustuksen todistusarvon kannalta.
10. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT kiinnitti jo vuonna 1992 Suomeen tekemänsä tarkastuskäynnin yhteydessä huomiota muun ohessa ääni- ja kuvatallenteiden olemattomaan käyttöön maassamme. Valtuuskunta ei saanut kertomuksensa mukaan mitään todisteita tällaisten menetelmien käytöstä esitutkinnassa, vaikka vuonna 1986 säädetty ETL salli niiden käyttämisen. CPT suositti, että ääni- ja kuvatallenteista tehtäisiin vakiokäytäntö. Mutta vielä 2009 esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistamista pohtinut komitea joutui toteamaan, että ääni- ja kuvatallenteiden käytön yleisyydestä ei ole saatavissa tarkkoja tietoja. Outoa, eikä komitea tietenkään viitsinyt ryhtyä kyseisiä tietoja selvittämään! Porin poliisilla oli täydet mahdollisuudet kuulustelujen videointiin, mutta jostakin syystä tärkein kuulustelu päätettiin jättää videoimatta. Kerrottiinko kuulustelusta etukäteen esitutkintaa seuraamaan määrätylle syyttäjälle ja miten hän suhtautui siihen, että kuulustelua ei tultaisi videoimaan?
11. Vielä suurempi moka tutkinnassa tapahtui sattui siinä, että 30.9.2009 pidetyssä kuulustelussa, jossa Anneli siis tunnusti teon, puolustaja ei ollut läsnä eikä hänelle ilmeisesti edes varattu tilaisuutta tulla paikalla päämiestään avustamaan. Lain mukaan asianosaisen ja siis myös rikoksesta epäillyn avustajalla on oikeus olla läsnä päämiehensä kuulustelussa, jollei tutkinnanjohtaja pätevistä rikosoikeudellisista syistä sitä kiellä (ETL 31 §). Puolustaja oli ollut läsnä 24. ja 26.9. pidetyissä Annelin kuulusteluissa. Oikeus käyttää avustajaa jo esitutkinnassa on tärkeimpiä rikoksesta epäillyn prosessuaalisia oikeuksia. Avustajan läsnäolo on käytännössä paras suoja estää poliisia käyttämästä kuulustelussa laittomia tai epäasiallisia kuulustelumenetelmiä.
12. Puolustajalle ei nähtävästi varattu asianmukaisella tavalla tilaisuutta olla läsnä 30.9. pidetyssä kuulustelussa. Tästä asiasta on keskusteltu käräjäoikeuden istunnossa, jossa pääkuulustelijaa kuultiin todistajana. Annelin turkulaisen puolustusasianajajan mukaan hän ei ollut saanut etukäteen tietoa Porissa pidetystä kuulustelutilaisuudesta. Kuulustelu oli aloitettu kello 11 ja tutkija oli soittanut puolustajalle tilaisuudesta saman päivän aamuna ja jättänyt asianajajan vastaajan viestin, jonka asianajaja oli kuitenkin kuunnellut vasta kuulustelun aloittamisen jälkeen. Jutun päätutkija kertoi oikeudessa, että tutkinnanjohtaja oli määrännyt kuulustelun pidettäväksi avustajan poissaolosta huolimatta.
13. Asianmukainen menettely olisi edellyttänyt, että asianajajalle olisi ilmoitettu jo kuulustelua edeltävänä päivänä kuulustelusta varsinkin, kun tutkijoiden ilmeisenä tarkoituksena oli juuri tuossa kuulustelussa "laittaa epäilty lujille." Jos näin olisi tehty, asianajaja olisi saanut aikaa valmistautua kuulusteluun. Ilmoituksen tekemistä ei olisi saanut jättää viime tippaan. Olipa syy avustajan poissaoloon mikä tahansa - asianajaja ei joko saanut viestiä ajoissa tai ei olisi ehtinyt paikalle tai hänellä oli este lähteä Poriin - ei kuulustelua olisi pitänyt aloittaa, vaan se olisi pitänyt peruuttaa ja siirtää vaikkapa seuraavaan päivään.
14. Todettakoon, että käräjäoikeudessa rikosasian pääkäsittelyä ei lain mukaan saa aloittaa, vaan istunto on peruutettava ja istunnolle on määrättävä uusi käsittelypäivä, milloin vastaajalle määrätty avustaja ei ole saapuvilla taikka saatavissa heti paikalle (ROL 6 luku 2 § 3 kohta). Jos näin on lain mukaan meneteltävä tuomioistuimessa, niin sitä suuremmalla syyllä samalla tavalla olisi syytä menetellä esitutkinnassa, koska esitutkinta on usein se prosessin vaihe, jossa syyllisyyskysymys tosiasiallisesti aika pitkälti ratkaistaan. Mikä ihmeen kiire tutkijoilla oli aloittaa kuulustelu ja toimittaa se puolustajan poissaolosta huolimatta? Tätä on vaikea ymmärtää. Kuvaan kuuluu, että välittömästi tunnustuksen saatuaan poliisi antoi tunnustuksesta tiedotteen julkisuuteen.
15. Vaikka lakia ei ehkä olisikaan muodollisesti Ulvila-jutun esitutkinnassa rikottu, ei poliisin menettelyä voida pitää asianmukaisena ja hyväksyttävänä, sillä kuulustelussa olisi ollut mahdollista menetellä toisin sekä a) kuulustelun videoinnin että b) avustajan läsnäolon suhteen. Poliisin velvollisuutena on huolehtia esitutkinnassa myös epäillyn oikeusturvaintressin eikä yksinomaan asian selvittämisintressien toteutumisesta.
16. Suomessa lakiin ei sisälly yleissäännöstä lainvastaisten tai epäasiallisin keinojen avulla hankitun todisteen hyödyntämiskiellosta. Tämän vuoksi epäilyttävissä olosuhteissa saatua tunnustusta ei voida noin vain "poistaa" syytettä tukevien todisteiden joukosta. Eri asia on, mikä merkitys tunnustukselle voidaan antaa todisteena. Tästä päättää käräjäoikeus. Selvää lienee, että langettavaa tuomiota ei voida perustaa yksinomaan epäillyn 30.9. antaman tunnustukseen. Tapaamistilaisuutta 6.10. ja siinä annettua "tunnustusta" ei voitane ottaa lainkaan huomioon, koska tilaisuudessa ei ole ollut kyse virallisesta kuulustelusta.
17. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisuissaan todennut, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa EIS 6 artiklaa ja varsinkin sen 3 kohtaa (rikoksesta epäillyn oikeus käyttää avustajaa) voidaan soveltaa myös esitutkintaan sikäli kuin tutkinnassa todetut puutteet perustavat merkittävän vaaran oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaisuudesta. Oikeudenkäyntiä tulee tarkastella kokonaisuutena harkittaessa sen oikeudenmukaisuutta EIS 6 artiklan kannalta.
18. Tapauksessa Kolesnik v. Ukraina (19.11.2009) oli kysymys syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun tuomio perustettiin hänen esitutkinnan alkuvaiheessa avustajan läsnä olematta antamiinsa tunnustuksiin, jotka hän sittemmin oli peruuttanut. EIT totesi, että syytetyn oikeutta tarvittaessa viran puolesta määrättävään oikeusapuun loukattiin periaatteessa korjaamattomalla tavalla, jos syytteen hyväksyminen perustettiin lausumiin, joita hän oli antanut esitutkinnassa ilman oikeusavun tarjolla oloa. EIT:n mukaan syytetyn vaitiolo-oikeus ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden selvittämiseen olivat yleisesti tunnettuja kansainvälisiä normeja, joille myös EIS 6 artikla rakentui. Erityisesti vm. oikeus edellytti, että syytettä ei saanut perustaa näyttöön, joka oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa pakottamisella tai painostuksella. Kotimaiset tuomioistuimet olivat puheena olevassa tapauksessa tunnustaneet valittajan prosessuaalisten oikeuksien loukkauksen, erityisesti oikeusavun puuttumisen, esitutkinnan alkuvaiheissa. Siitä huolimatta tuomio oli perustettu olennaisilta osin hänen tunnustuksiinsa, jotka oli annettu avustajan olematta paikalla ja joiden olosuhteet antoivat aihetta epäillä, että ne oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa kielletyin menetelmien. Niin olleen EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.
19. Samanlaiseen ratkaisuun EIT päätyi tapauksessa Shabelnik v. Ukraina (19.2.2009). Jutussa oli kyse murhasta syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun syytetty oli tuomittu teosta nojautumalla hänen tunnustukseensa, jonka hän oli antanut esitutkintakuulustelussa asianajajansa poissa ollessa ja jonka hän peruutti oikeudessa pakottamista väittäen. EIT huomautti muun muassa siitä, että tapauksessa tuomio oli ukrainalaisissa tuomioistuimissa perustettu ratkaisevassa määrin syytetyn tunnustukseen, vaikka tämä oli peruuttanut sen oikeudessa. Tunnustuksella oli vain toistettu rikostutkijan jo muutoinkin tietämiä seikkoja. Tunnustus oli saatu epäselvissä olosuhteissa ja syytetyn oikeuksia loukkaamalla. EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/201 ... aynti.html
Kelpaako Anneli Auerin tekemä 'tunnustus' kärjäjäpäätökseen, entä mahdolliseen hovioikeuteen?
Jos 'tunnustusta' käytetään päätöksissä AA:a vastaan, valitetaanko siitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT).
Mitä pitäisi ajatella Anneli Auerin ja hänen lapsensa järjestetystä tapaamisesta?
Tapaaminen videoitiin ja jota sitten käytettiin todisteluissa häntä vastaan.
Käykö tässä lopulta niin, että tämäkin vielä viedään EIT:een jos videointia käytetään päätöksissä Anneli Aueria vastaan.
Jyrki Virolainen blogissaan 3.5.2010:
Ulvilan surmajutun oikeudenkäynti VI: kelpaako syytetyn tunnustus näytöksi?
Ulvilan oikeusjutussakin näyttää olevan kafkamaisia piirteitä
1. Ulvilan surmajutussa syyttäjä ilmeisesti pitää Anneli esitutkinnassa antamaa tunnustusta vahvana ellei kaikkein vahvimpana syytettä tukevana todisteena. Syytetty on kuitenkin peruuttanut jo esitutkinnan kuluessa tunnustuksensa ja selittänyt, ettei hänen tarkoituksenaan todellisuudessa ollut tunnustaa tekoa ja että poliisi oli painostanut häntä tunnustamaan rikoksen. Jutun päätutkija on todistajana kuultaessa kiistänyt painostusväitteen samoin kuin väitteen siitä, että epäilty olisi ollut kuulustelussa väsynyt.
2. Tunnustus rikosjutussa on lähtökohtaisesti vain yksi todiste, jonka merkityksen näyttönä oikeus joutuu harkitsemaan kussakin tapauksessa erikseen. Normaalisti tunnustuksen todistusvoima on kuitenkin erittäin vahva. Oikeuskäytännössä tunnustusta, josta on toisinaan käytetty nimitystä "todisteiden kuningatar" (regina probationum), pidetäänkin yleensä riittävänä näyttönä tunnustetun seikan olemassaolosta, jollei erityisiä vastasyitä ilmene. Vakavissa rikosasioissa, kuten juuri henkirikosasioissa, syyttäjän on kuitenkin esitettävä myös muuta näyttöä syytteen tueksi. Jos tunnustus peruutetaan, joutuu oikeus arvioimaan kussakin tapauksessa erikseen, mikä vaikutus tunnustuksella on todisteena (OK 17:4.2).
3. Blogissa 30.4. pohdin alustavasti sitä, mikä merkitys tunnustuksen kannalta voi olla sillä, jos kuulustelussa ei olisi noudatettu asianmukaisia menettelytapoja. Nyt olen saanut lisäinformaatiota, joka on tullut oikeudenkäynnissä esille ja on siis julkista tietoa. Oikeudenkäyntiä raportoivat lehtimiehet eivät vain ole jostakin syystä osanneet kiinnittää näihin seikkoihin ja niiden merkitykseen huomiota.
4. Anneli A:ta kuulusteltiin esitutkinnassa ensimmäisen kerran epäiltynä 27.8.2009, tämä kuulustelutilaisuus on videoitu kokonaisuudessaan. Kuulusteluja 24.9. ja 26.9. ei videoitu, mutta videolle otettiin kummankin kuulustelun jälkeinen tilanne, jossa Anneli luki kuulustelijan kehotuksesta kuulustelukertomuksensa. Tällainen pöytäkirjan lukemisen videointi vaikuttaa aika oudolta, jopa jonkinlaiselta simputukselta, eikä siinä voi olla kysymys sellaisesta kuulusteltavan kertomuksen ottamisesta ääni- tai kuvatallenteeseen, jota laissa eli ETL 39 §:n 3 momentissa tarkoitetaan. Olisiko näitä "sisälukuharjoituksia" kenties käytetty lehdissä kerrottujen muistijälkien selvittämisessä?
5. Kuulustelujen videoinnin ideana on tallentaa myöhempää käyttöä eli lähinnä syyteharkintaa ja oikeudenkäyntiä silmällä pitäen kuulustelun suorittamistapa, kuulustelun aikaiset tapahtumat, kuulusteltavan kertomus ja hänen kuulustelijan kysymyksiin antamansa vastaukset. Videoinnin tarkoitus on selvittää luotettavalla tavalla kuulusteltavalle esitetyt kysymykset, kuulusteltavan niihin antamat vastaukset sekä kertomuksen antamisolosuhteet.
6. Ulvila-jutun entisen tutkinnanjohtajan aikana videoitiin 2.12.2006 Anneli A:n surmapäivän jälkeisenä päivänä sairaalassa tapahtunut puhuttelu; Annelia pidettiin tuossa vaiheessa rikoksen uhrina. Poliisi videoi Anneli antaman tunnustuksen jälkeen myös hänen keskustelunsa vanhimman tyttärensä kanssa 6.10.2009 Porissa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun Annelille oli ensin annettu tilaisuus tavata kaikki neljä lastaan. Myös tämä taltiointi vaikuttaa oudolta ja lähes julmalta, sillä tuskinpa edes vankien ja heidän läheistensä tapaamisia on tapana videoida vankilassa.
6a. Mitenhän tällaisen tapaamisen näyttötarkoituksessa tapahtuvaa videointia tulisi arvioida yksityis- ja perhe-elämän suojan kannalta? Tähän videointiin poliisi sai kuitenkin Annelin luvan, mikä ei ole yllättävää, sillä tottahan toki äiti halusi ehdoilla millä hyvänsä tavata lapsensa ehdittyään olla siihen mennessä jo kuukauden päivät vapautensa menettäneenä ja erossa lapsistaan. Annelin mukaan hänelle ei etukäteen kerrottu, että videota oli tarkoitus käyttää todisteena häntä vastaan. Poliisi järjesti tapaamisen voidakseen nähdä ja kuulla, mitä äiti ja tytär puhuvat ja voidakseen tentata tyttöä surmayön tapahtumista!
7. Tapaamistilaisuutta koskeva video on esitetty jutussa todisteena, mutta asianosaisten arviot sen merkityksestä ovat täysin erisuuntaiset. Syyttäjä ja todistajana kuultu jutun päätutkija ovat sitä mieltä, että Anneli halusi videolla tunnustaa miehensä surman lapselleen, kun taas puolustus katsoo, että videolta nähdään ainoastaan tapa, millä tutkijat toistavat samoja kysymyksiään 12 -vuotiaalle lapselle.
8. Sitten tärkein tilaisuus ja kuulustelu, joka olisi tullut ehdottomasti tallentaa videolle. Tarkoitan kuulustelua 30.9.2009, jonka aikana Anneli tunnusti surmateon. Mutta yllätys, yllätys: tätä kuulustelua ei videoitu tai nauhoitettu/äänitetty lainkaan. Tämä on minusta virhe, vaikka kuulustelukertomuksen ottamista ääni- tai kuvatallenteeseen ei olekaan määrätty laissa pakolliseksi (ETL 39.3 §). Jos kerran poliisi on videoinut muita kuulusteluja ja puhutteluja, olisi tietenkin ollut johdonmukaista videoida tärkein rikoksesta epäillyn kuulustelu. Minulla ei ole tietoa, kerrottiinko Annelille ennen kuulustelua, että myös tämä kuulustelu olisi mahdollista videoida ja suostuiko hän siihen, ettei videointia tarvita. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, sillä kuulustelija olisi voinut yksin päättää videoinnista.
9. Ei liene vaikea arvata, miksi videointi jätettiin 30.9.2009 suorittamatta - jokainen päätelköön tämän itse kuulustelun tuloksen ja myöhemmin tapahtuneen tunnustuksen peruuttamisen perusteella. Poliisin olisi tullut ottaa huomioon, että videointi on tärkeä suojakeino paitsi rikoksesta epäillyn, myös poliisin oman oikeusturvan samoin kuin tunnustuksen todistusarvon kannalta.
10. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea CPT kiinnitti jo vuonna 1992 Suomeen tekemänsä tarkastuskäynnin yhteydessä huomiota muun ohessa ääni- ja kuvatallenteiden olemattomaan käyttöön maassamme. Valtuuskunta ei saanut kertomuksensa mukaan mitään todisteita tällaisten menetelmien käytöstä esitutkinnassa, vaikka vuonna 1986 säädetty ETL salli niiden käyttämisen. CPT suositti, että ääni- ja kuvatallenteista tehtäisiin vakiokäytäntö. Mutta vielä 2009 esitutkinta- ja pakkokeinolain uudistamista pohtinut komitea joutui toteamaan, että ääni- ja kuvatallenteiden käytön yleisyydestä ei ole saatavissa tarkkoja tietoja. Outoa, eikä komitea tietenkään viitsinyt ryhtyä kyseisiä tietoja selvittämään! Porin poliisilla oli täydet mahdollisuudet kuulustelujen videointiin, mutta jostakin syystä tärkein kuulustelu päätettiin jättää videoimatta. Kerrottiinko kuulustelusta etukäteen esitutkintaa seuraamaan määrätylle syyttäjälle ja miten hän suhtautui siihen, että kuulustelua ei tultaisi videoimaan?
11. Vielä suurempi moka tutkinnassa tapahtui sattui siinä, että 30.9.2009 pidetyssä kuulustelussa, jossa Anneli siis tunnusti teon, puolustaja ei ollut läsnä eikä hänelle ilmeisesti edes varattu tilaisuutta tulla paikalla päämiestään avustamaan. Lain mukaan asianosaisen ja siis myös rikoksesta epäillyn avustajalla on oikeus olla läsnä päämiehensä kuulustelussa, jollei tutkinnanjohtaja pätevistä rikosoikeudellisista syistä sitä kiellä (ETL 31 §). Puolustaja oli ollut läsnä 24. ja 26.9. pidetyissä Annelin kuulusteluissa. Oikeus käyttää avustajaa jo esitutkinnassa on tärkeimpiä rikoksesta epäillyn prosessuaalisia oikeuksia. Avustajan läsnäolo on käytännössä paras suoja estää poliisia käyttämästä kuulustelussa laittomia tai epäasiallisia kuulustelumenetelmiä.
12. Puolustajalle ei nähtävästi varattu asianmukaisella tavalla tilaisuutta olla läsnä 30.9. pidetyssä kuulustelussa. Tästä asiasta on keskusteltu käräjäoikeuden istunnossa, jossa pääkuulustelijaa kuultiin todistajana. Annelin turkulaisen puolustusasianajajan mukaan hän ei ollut saanut etukäteen tietoa Porissa pidetystä kuulustelutilaisuudesta. Kuulustelu oli aloitettu kello 11 ja tutkija oli soittanut puolustajalle tilaisuudesta saman päivän aamuna ja jättänyt asianajajan vastaajan viestin, jonka asianajaja oli kuitenkin kuunnellut vasta kuulustelun aloittamisen jälkeen. Jutun päätutkija kertoi oikeudessa, että tutkinnanjohtaja oli määrännyt kuulustelun pidettäväksi avustajan poissaolosta huolimatta.
13. Asianmukainen menettely olisi edellyttänyt, että asianajajalle olisi ilmoitettu jo kuulustelua edeltävänä päivänä kuulustelusta varsinkin, kun tutkijoiden ilmeisenä tarkoituksena oli juuri tuossa kuulustelussa "laittaa epäilty lujille." Jos näin olisi tehty, asianajaja olisi saanut aikaa valmistautua kuulusteluun. Ilmoituksen tekemistä ei olisi saanut jättää viime tippaan. Olipa syy avustajan poissaoloon mikä tahansa - asianajaja ei joko saanut viestiä ajoissa tai ei olisi ehtinyt paikalle tai hänellä oli este lähteä Poriin - ei kuulustelua olisi pitänyt aloittaa, vaan se olisi pitänyt peruuttaa ja siirtää vaikkapa seuraavaan päivään.
14. Todettakoon, että käräjäoikeudessa rikosasian pääkäsittelyä ei lain mukaan saa aloittaa, vaan istunto on peruutettava ja istunnolle on määrättävä uusi käsittelypäivä, milloin vastaajalle määrätty avustaja ei ole saapuvilla taikka saatavissa heti paikalle (ROL 6 luku 2 § 3 kohta). Jos näin on lain mukaan meneteltävä tuomioistuimessa, niin sitä suuremmalla syyllä samalla tavalla olisi syytä menetellä esitutkinnassa, koska esitutkinta on usein se prosessin vaihe, jossa syyllisyyskysymys tosiasiallisesti aika pitkälti ratkaistaan. Mikä ihmeen kiire tutkijoilla oli aloittaa kuulustelu ja toimittaa se puolustajan poissaolosta huolimatta? Tätä on vaikea ymmärtää. Kuvaan kuuluu, että välittömästi tunnustuksen saatuaan poliisi antoi tunnustuksesta tiedotteen julkisuuteen.
15. Vaikka lakia ei ehkä olisikaan muodollisesti Ulvila-jutun esitutkinnassa rikottu, ei poliisin menettelyä voida pitää asianmukaisena ja hyväksyttävänä, sillä kuulustelussa olisi ollut mahdollista menetellä toisin sekä a) kuulustelun videoinnin että b) avustajan läsnäolon suhteen. Poliisin velvollisuutena on huolehtia esitutkinnassa myös epäillyn oikeusturvaintressin eikä yksinomaan asian selvittämisintressien toteutumisesta.
16. Suomessa lakiin ei sisälly yleissäännöstä lainvastaisten tai epäasiallisin keinojen avulla hankitun todisteen hyödyntämiskiellosta. Tämän vuoksi epäilyttävissä olosuhteissa saatua tunnustusta ei voida noin vain "poistaa" syytettä tukevien todisteiden joukosta. Eri asia on, mikä merkitys tunnustukselle voidaan antaa todisteena. Tästä päättää käräjäoikeus. Selvää lienee, että langettavaa tuomiota ei voida perustaa yksinomaan epäillyn 30.9. antaman tunnustukseen. Tapaamistilaisuutta 6.10. ja siinä annettua "tunnustusta" ei voitane ottaa lainkaan huomioon, koska tilaisuudessa ei ole ollut kyse virallisesta kuulustelusta.
17. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on ratkaisuissaan todennut, että oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa EIS 6 artiklaa ja varsinkin sen 3 kohtaa (rikoksesta epäillyn oikeus käyttää avustajaa) voidaan soveltaa myös esitutkintaan sikäli kuin tutkinnassa todetut puutteet perustavat merkittävän vaaran oikeudenkäynnin epäoikeudenmukaisuudesta. Oikeudenkäyntiä tulee tarkastella kokonaisuutena harkittaessa sen oikeudenmukaisuutta EIS 6 artiklan kannalta.
18. Tapauksessa Kolesnik v. Ukraina (19.11.2009) oli kysymys syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun tuomio perustettiin hänen esitutkinnan alkuvaiheessa avustajan läsnä olematta antamiinsa tunnustuksiin, jotka hän sittemmin oli peruuttanut. EIT totesi, että syytetyn oikeutta tarvittaessa viran puolesta määrättävään oikeusapuun loukattiin periaatteessa korjaamattomalla tavalla, jos syytteen hyväksyminen perustettiin lausumiin, joita hän oli antanut esitutkinnassa ilman oikeusavun tarjolla oloa. EIT:n mukaan syytetyn vaitiolo-oikeus ja oikeus olla myötävaikuttamatta oman syyllisyyden selvittämiseen olivat yleisesti tunnettuja kansainvälisiä normeja, joille myös EIS 6 artikla rakentui. Erityisesti vm. oikeus edellytti, että syytettä ei saanut perustaa näyttöön, joka oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa pakottamisella tai painostuksella. Kotimaiset tuomioistuimet olivat puheena olevassa tapauksessa tunnustaneet valittajan prosessuaalisten oikeuksien loukkauksen, erityisesti oikeusavun puuttumisen, esitutkinnan alkuvaiheissa. Siitä huolimatta tuomio oli perustettu olennaisilta osin hänen tunnustuksiinsa, jotka oli annettu avustajan olematta paikalla ja joiden olosuhteet antoivat aihetta epäillä, että ne oli saatu vaikuttamalla hänen tahtoonsa kielletyin menetelmien. Niin olleen EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.
19. Samanlaiseen ratkaisuun EIT päätyi tapauksessa Shabelnik v. Ukraina (19.2.2009). Jutussa oli kyse murhasta syytetyn oikeuksien loukkauksesta, kun syytetty oli tuomittu teosta nojautumalla hänen tunnustukseensa, jonka hän oli antanut esitutkintakuulustelussa asianajajansa poissa ollessa ja jonka hän peruutti oikeudessa pakottamista väittäen. EIT huomautti muun muassa siitä, että tapauksessa tuomio oli ukrainalaisissa tuomioistuimissa perustettu ratkaisevassa määrin syytetyn tunnustukseen, vaikka tämä oli peruuttanut sen oikeudessa. Tunnustuksella oli vain toistettu rikostutkijan jo muutoinkin tietämiä seikkoja. Tunnustus oli saatu epäselvissä olosuhteissa ja syytetyn oikeuksia loukkaamalla. EIT katsoi, että EIS 6 artiklan 1 ja 3 c) -kohtia oli rikottu.
http://jyrkivirolainen.blogspot.com/201 ... aynti.html
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
^ Mihin mahtoi perustua se että tämä 30.9.2009 tilaisuus 'päätettiin' jättää videoimatta? Siis etukäteen päätetään (?!)että videoidaan jotain, tai sitten, että nyt ei videoidakaan?? täh 
Miten tuon voisi joku arvata:
Mitä arvaatte?
mutta ei ihan, ei ehdoilla millä hyvänsä..ja blaa-blaa
Miten tuon voisi joku arvata:
Mitä arvaatte?
KOHDASSA 6 PISTÄÄ SILMÄÄN sovinnaisuus jossa Virolainemin kylpee korviaan myöten: ../..Tähän videointiin poliisi sai kuitenkin Annelin luvan, mikä ei ole yllättävää, sillä tottahan toki äiti halusi ehdoilla millä hyvänsä tavata lapsensa ehdittyään olla siihen mennessä jo kuukauden päivät vapautensa menettäneenä ja erossa lapsistaan. Äiti ja äiti, just joo, ihan melkein pyhimys äidiksi..9. Ei liene vaikea arvata, miksi videointi jätettiin 30.9.2009 suorittamatta - jokainen päätelköön tämän itse kuulustelun tuloksen ja myöhemmin tapahtuneen tunnustuksen peruuttamisen perusteella. Poliisin olisi tullut ottaa huomioon, että videointi on tärkeä suojakeino paitsi rikoksesta epäillyn, myös poliisin oman oikeusturvan samoin kuin tunnustuksen todistusarvon kannalta.
mutta ei ihan, ei ehdoilla millä hyvänsä..ja blaa-blaatara, tää oo sulle viimeinen varoitus. Jollet lopeta jo, haemme sinut ja tulet kärsimään todella paljon .
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Miten oravatädille saisi rasteroinnilla haavaumia ja mustelmia naamaan?
Kepittelyiloa tässä tulevaisuudessa odottelen...
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Äläs ny. Professorismies kuitenkin, ja joka jonkunverran tietää rikosoikeudestakin.Tara kirjoitti:^ Mihin mahtoi perustua se että tämä 30.9.2009 tilaisuus 'päätettiin' jättää videoimatta? Siis etukäteen päätetään (?!)että videoidaan jotain, tai sitten, että nyt ei videoidakaan?? täh
Miten tuon voisi joku arvata:
Mitä arvaatte?
KOHDASSA 6 PISTÄÄ SILMÄÄN sovinnaisuus jossa Virolainemin kylpee korviaan myöten: ../..Tähän videointiin poliisi sai kuitenkin Annelin luvan, mikä ei ole yllättävää, sillä tottahan toki äiti halusi ehdoilla millä hyvänsä tavata lapsensa ehdittyään olla siihen mennessä jo kuukauden päivät vapautensa menettäneenä ja erossa lapsistaan. Äiti ja äiti, just joo, ihan melkein pyhimys äidiksi..9. Ei liene vaikea arvata, miksi videointi jätettiin 30.9.2009 suorittamatta - jokainen päätelköön tämän itse kuulustelun tuloksen ja myöhemmin tapahtuneen tunnustuksen peruuttamisen perusteella. Poliisin olisi tullut ottaa huomioon, että videointi on tärkeä suojakeino paitsi rikoksesta epäillyn, myös poliisin oman oikeusturvan samoin kuin tunnustuksen todistusarvon kannalta.
Ehkäpä hänellä on jotain hajua myös perhe elämästä...
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Virolaisen kirjoituksilla on sen paperin arvo, jolle ne on painettu. (Hitaammille oppilaille voin samalla vihjaista, että blogikirjoituksia ei ole tapana painaa.)turumurre kirjoitti:Jyrki Virolaisen kirjoitus on syytä lukea tässä vaiheessa uudelleen.
Poliisi videoi Annelin ensimmäisen kuulustelun, kun ei vielä ollut tietoa sitä, salliiko Anneli aikaisempien kuulustelujen käytön oikeudessa. Samoin kahdesta ensimmäisestä kuulustelusta, joissa Anneli alkoi avautua, Anneli videoitiin lukemassa kuulustelukertomus, kun niissä ei ollut kuulustelutodistajaa paikalla. Myöhempiä kuulusteluja (kuten tämä Virolaisen mainitsema, 30.9. käyty kuulustelu) ei enää vaivauduttu videoimaan. Merkintäänsä kirjoittaessaan Virolainen heitteli lonkalta iltalehmäjulkisuuden perustella, ja luuli, että poliisi tiedotti Annelin tunnustuksesta saman tien kun sen sai, 30.9.Kelpaako Anneli Auerin tekemä 'tunnustus' kärjäjäpäätökseen, entä mahdolliseen hovioikeuteen?
Jos 'tunnustusta' käytetään päätöksissä AA:a vastaan, valitetaanko siitä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT).
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Ymmärrän täysin puheripulin kun haetaan oikeutta. Virolaisen teksti tunnemylläkässä tehty??
En löytänyt sieltä tekstistä oikein mitään, mutta heittäkää kengällä (ei verisellä) mua. Pointtia.
En löytänyt sieltä tekstistä oikein mitään, mutta heittäkää kengällä (ei verisellä) mua. Pointtia.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Tapaus eittämättä on herättänyt tuntemuksia puoleen ja toiseen, kuten nyt henkirikokset ylipäätäänkin.
EIT:een on vielä pitkä matka. Jos osapuolet eivät ole tyytyväisiä KO:n päätökseen, voidaan siitä valittaa HO:een ja sen jälkeen KKO:een.
Itse olen vakaasti siinä käsityksessä, että tämä "irvokas" farssi, joka ei kuitenkaan missään muodossa ole ollut kovin koominen syytetyn näkökulmasta, päättyy AA:n osalta KO:n vapauttavaan tuomioon. Kuten jo monesti todettua, näyttö puuttuu.
Huppumies vei Auer-Lahden perheeltä isän. Viranomaiset veivät perheeltä äidin.
AA:lla on ollut selkeä intressi selvittää tapaus. Jos hän muistaisi tehneensä teon, hän olisi tunnustanut perumatta tunnustusta ja ollut valmis sovittamaan teon vankeusrangaistuksen kautta. Vain psykopaatti voi elää sovittamattoman murhan kanssa ja tässä tapauksessa syytetty on kaikkea muuta kuin psykopaatti. Jos hän olisi syyllinen, elinkautinen olisi oikein. Syytetty on itsekin ilmaissut tämän näkemyksen.
EIT:een on vielä pitkä matka. Jos osapuolet eivät ole tyytyväisiä KO:n päätökseen, voidaan siitä valittaa HO:een ja sen jälkeen KKO:een.
Itse olen vakaasti siinä käsityksessä, että tämä "irvokas" farssi, joka ei kuitenkaan missään muodossa ole ollut kovin koominen syytetyn näkökulmasta, päättyy AA:n osalta KO:n vapauttavaan tuomioon. Kuten jo monesti todettua, näyttö puuttuu.
Huppumies vei Auer-Lahden perheeltä isän. Viranomaiset veivät perheeltä äidin.
AA:lla on ollut selkeä intressi selvittää tapaus. Jos hän muistaisi tehneensä teon, hän olisi tunnustanut perumatta tunnustusta ja ollut valmis sovittamaan teon vankeusrangaistuksen kautta. Vain psykopaatti voi elää sovittamattoman murhan kanssa ja tässä tapauksessa syytetty on kaikkea muuta kuin psykopaatti. Jos hän olisi syyllinen, elinkautinen olisi oikein. Syytetty on itsekin ilmaissut tämän näkemyksen.
En ole puolesta tai vastaan tässä asiassa, päinvastoin.
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Miksi ylipäätään tunnustaa, jos ei ole syyllinen? Väärän tunnustuksen saattaisi kiduttamalla saada, mutta kidutus ei tiemmä kuulu Suomessa kuulustelumetodeihin...Älä oleta
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Kuinka saada syytön tunnustamaan murha kahdeksassa tunnissa ja tuomituksi ilman todellista näyttöä? Tai siis itse asiassa tapauksen tunnustuksessa esiin tulleet yksityiskohdat olivat tosielämässä mahdottomia, mutta tällaisen pikkuseikan ei annettu häiritä, kun poliisit olivat varmoja, että heillä on hallussaan syylliset. Lue miten homma hoidettiin rapakon takana. Yhtymäkohtia Ulvilaan löytyy tästä tositapahtumien kuvauksesta runsain mitoin. Tämä kirja valaisee oivasti myös tunnustus- ja kuulustelumekanismeja ja vastaa myös siihen, miksi joku syytön tunnustaisi jotain, mihin ei ole syyllistynyt.
Kirjailija John Grisham, kirjan nimi: Syytön
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirja ... %B6n/57946
Kirjailija John Grisham, kirjan nimi: Syytön
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirja ... %B6n/57946
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
No nyt kuitenkin ollaan Suomessa...reorreva kirjoitti:Kuinka saada syytön tunnustamaan murha kahdeksassa tunnissa ja tuomituksi ilman todellista näyttöä? Tai siis itse asiassa tapauksen tunnustuksessa esiin tulleet yksityiskohdat olivat tosielämässä mahdottomia, mutta tällaisen pikkuseikan ei annettu häiritä, kun poliisit olivat varmoja, että heillä on hallussaan syylliset. Lue miten homma hoidettiin rapakon takana. Yhtymäkohtia Ulvilaan löytyy tästä tositapahtumien kuvauksesta runsain mitoin. Tämä kirja valaisee oivasti myös tunnustus- ja kuulustelumekanismeja ja vastaa myös siihen, miksi joku syytön tunnustaisi jotain, mihin ei ole syyllistynyt.
Kirjailija John Grisham, kirjan nimi: Syytön
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirja ... %B6n/57946
Älä oleta
Re: Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'
Anneli sanoo häkepuhlimessa että "meniks se jo" tai jotain lähellä tuota. Siinä on suluissa, että se kuuluu hiljempaa kuin hänen miehensä ääni. Tämän saattaisi selittää se, että hän ei ole olohuoneen puolella takkahuoneen ovella vaan kodinhoitohuoneessa. Tämä selittäisi hänen hiljaisemman äänen - kun se tulee "oven takaa". Jos Anneli halusi lavastaa kysymyksen, niin hänen ei ole mitään järkeä sanoa sitä hiljaa, vaan mieluummin huutaa mahdollisimman kovaa - joten olen ihmetellyt miksi hänen äänensä kuuluu hiljaa - joko hän sanoo sen hiljaa tai sitten hän puhuu jossain mistä ääni ei niin kanna.... Lavastuksen kannalta ensimmäisessä ei ole järkeä, toisessa on. Jos siellä oli murhaaja niin en tiedä mitä hyötyä olisi kuiskimisesta, joten siinäkään tapauksessa ei olisi järkeä puhua hiljaa. Joten järkevimmäksi vaihtoehdoksi jää, että hän puhui jostain mistä ääni ei niin hyvin kanna.