Lasten kasvatuksesta

[MissHolmes]

Sanoisin aikuisena ihmisenä, että mahdoton yhtälö: lapseen kuluu muutakin kuin kestovaippoja ja ruokaa. Tarvinnee ostaa jokunen vaatekin ja pienokainen kasvaa kohisten vaatteiden jäädessä pieneksi jo kuukaudessa, lääkärikäyntejä siunaantuu väkisin, tarvitaan pyllyrasvaa ja korvatopsia, pesuaineita jne jne.

Suosittelisin, että tuolla budjetilla ei kannata lähteä lapsen tekoon. Siinä saattaa käydä niin, että kun köyhyys astuu ovesta, lentää rakkaus ikkunasta.

Tilanne luisuu käsistä pahasti, jos vaikka tulee jokin pakollinen suurempi menoerä: sairaus, vuokran korotus, työttömyys tms.

Toki ei pidä elää pelossa ja jarrutella sen vuoksi, mutta kyllä niistä kersoista sen verran kuluja kertyy, että pelivaraa on pakko olla.

Ja nyt puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.

[matlockb]

Otampa kantaa tuohon esikoulu-juttuun. Vaikka itse olen vielä melko nuori, niin sen verran vanha kuitenkin, että kun esikoulu vuonna 2000 tuli kaikkiin kuntiin (pakolliseksi), olin jo pitkällä koulutustaipaleellani, eli toisin sanoen esikoulu jäi käymättä. Mitään en koe menettäneeni vaikka esikoulua en käynyt/kunnassa ei sellaista ollut, esikoulun tapaista kerhoa oli muistaakseni 2 krt viikossa samana vuonna kun 6 täytin. En usko että sen paremmin tai huonommin olisin pärjännyt elämässäni tai koulumaailmassa vaikka jo tuolloin olisi eikoulú ollut, jos tulevina vuosina sanani yhtään painaa niin oman lapseni laitan kyllä esikouluun mutta en sitä mitenkään pakkorakona pidä elämässä ja koulussa onnistumisen kannalta.

[Mikko82]

Sanoisin aikuisena ihmisenä, että mahdoton yhtälö: lapseen kuluu muutakin kuin kestovaippoja ja ruokaa. Tarvinnee ostaa jokunen vaatekin ja pienokainen kasvaa kohisten vaatteiden jäädessä pieneksi jo kuukaudessa, lääkärikäyntejä siunaantuu väkisin, tarvitaan pyllyrasvaa ja korvatopsia, pesuaineita jne jne.

Suosittelisin, että tuolla budjetilla ei kannata lähteä lapsen tekoon. Siinä saattaa käydä niin, että kun köyhyys astuu ovesta, lentää rakkaus ikkunasta.

Tilanne luisuu käsistä pahasti, jos vaikka tulee jokin pakollinen suurempi menoerä: sairaus, vuokran korotus, työttömyys tms.

Toki ei pidä elää pelossa ja jarrutella sen vuoksi, mutta kyllä niistä kersoista sen verran kuluja kertyy, että pelivaraa on pakko olla.

Ja nyt puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä.

Kyllä moni äiti tekee osa-aikatöitä, mutta se mua ihmetyttää että kun lapsi täyttää 1, 2 tai 3 vuotta niin juuri sinä päivänä äiti menee kuin "viivana töihin" ihan kuin jättäisi kokonaan sen lapsen vastuun toissijaiseksi (LUE: yhteiskunnan harteille).

Sitten varsinkin jos on uranainen, niin onko siinä mitään tolkkua, että äiti on aamusta iltaan töissä, eikä ehdi sitä naperoa sieltä päiväkodista hakemaan (isäkin on niin helkkarin kiireinen, ettei ehdi millään hakea?) eli ajattelen näin miesnäkökulmalla asioita, että oisko siinä parisuhdekin vetämässä viimeisiään, jos isälle annettaisi kaikki "imettämiset", jotka kuuluvat äidille joka tekee ennemmin uraa.

Uranaiset kerkiävät pumpata tisseistään korkeintaan ne maidot aamulla tuttipulloon, kun lähtevät jo sinne töihinsä sen salkkunsa kanssa. Miksi sellaisella tulisi olla lapsia?

Ns. "Biologinen kello" ei riitä mulle perusteluksi. Onneksi puolisoni ei ole uranainen!

Miehen pitää vissiin alkaa syömään hormoonipillereitä, jotta saisi lapsen imetetyksi lapsen äidin tehdessä uraa!?!?

Eikö sukulaisten lapsien vanhat vaatteet enää nykyisin kelpaa??

[pikku-my]

Ja vielä tuohon edelliseen laskelmaan,eli se oli SUURIN rahasumma minkä voi saada. Jos sulla on niin hyvät tulot (eikä juuri kummoiset tarvi olla) Sitä hoitolisää ei saa lainkaan ja silloin tuo raha putoaa sen 168 euroa.

Ja tuohon äskeiseen viestiisi. Jos on kotihoidontuella,EI saa tehdä töitä. Kotihoidontuen saa pitää 2 osassa ja oletuksena teet kuukauden jälkeen päivän töitä,se katkeaa ja toinen osa alkaa. teet taas päivän töitä ja se loppuu... Ja sen jälkeen onkin se raha tehtävä siitä työstä.

Ja niin,onko joku sanonut että se isä ei hakisi lastaan sieltä päiväkodista? Meidän tapauksessa jos mulla on iltavuoro,mä vien ja mies hakee. ja jos mä meen aamuvuoroon,niin mies vie ja mä haen. Hoitoaikaa ei meillä ole päivittäin kuin alle 5 tuntia. Että hyvin vähillä hoitoajoilla mennään moneen muuhun verrattuna. Ja hoitopäiviäkään meillä ei sitä 20 kuukaudessa ole mitä monilla muilla =)

[Mikko82]

Kyllä minäkin työttömänä ansiopäivärahalla pystyn ostamaan kaiken tarpeellisen vaikka tippuisin kelan rahoille yli 400€/kk nykyisestä, niin varmasti pärjäisin vaikka on opintolainat maksut, vuokran maksut jne. Toivottavasti löydän työn vaan sitä ennen!

Kissojen hoitokulut on liki n. 400€/kk (meillä ei osteta ollenkaan marketista ruokia) vähemmän jos tilaa kaikki Saksasta. Rokotukset siinä 90 euroa kahdelta kissalta 1-2 vuoden välein + madotukset (Drontal 4 tablettia n. 14 €) x 2 vuodessa. 8kg:n kissanhiekkasäkki 5 € enintään n. 2 viikkoa jne. Kiipeilytelineet ja raapimispuut kestää noin 3 vuotta kerrallaan, jollei itte korjaa. Kissoilla on jo niin paljon leluja että niihin kompastuu.

Ollaan S-ryhmää käytetty paljon "kissojen tilinä", että sieltä tililtä otetaan kissojen lääkärikuluihin (oltiin sitten työttömiä tai työssäkäyviä), jos niitä ilmenee ja myöskin ne rokotukset. Jotakin hyötyä siitäkin kaupparyhmästä on?

En sano, etteikö kissat tulisi halvemmaksi kuin lapset. Mutta kuka lopulta ajattelee elämässään, mitä jää rakkaistaan kuluja, kunhan jotkut turhat jättää hankkimatta.

Suuri menoerä on varmasti se, että jos on 2-4 lasta ja kaikilla on kännykät, niin varmasti se! Ne hankinnathan ei ole mitenkään pakollisia, jos on muksuja. Eli niistäkin säästää, jos on tiukkaa!

[MissHolmes]

Isä on kotona aivan yhtä hyvä kuin äiti.
Tiedän parikin perhettä, jossa äiti muutaman kuukauden jälkeen meni töihin ja isä jäi muksun kanssa kotiin.
Eikä se maidon tulo mikään itsestään selvyys ole. Minulla sitä ei tullut käytännössä ollenkaan ja lapsesta kasvoi harvinaisen terve tuttelilla. Eli kyllä se iskä voi tuttipullon avulla imettää. En usko, että se tissin imeminen mikään itseisarvo on; tärkeämpää on kokonaisvaltainen läheisyys. Oli sitten kyseessä isä tai äiti ja molemmat.

Luulen, että tuo lasten hakeminen/vieminen on suuressa osassa perheitä jaettu. Meillä ainakin toimi sillä periaatteella, että se kumpi pystyi lähtemään myöhemmin, vei lapsen ja kumpi pääsi aikaisemmin, haki pois.
Meillä oli myös aika poikkeukseton sääntö se, ettei lasta tarhan jälkeen suotta väsyneenä ja mahdollisesti nälkäisenä raahatti kauppaan, vaan kaupassa kävi sitten se joka ei hakenut lasta.
Sillä systeemillä säästyi monen korvat ja lapsikin oppi, ettei kauppa ole kirkumista, rääkymistä ja raivoamista varten. Mukaan pääsi vain pirteänä ja iloisena. Ja sillä mentaliteetillä, että sinne ei lähdetä kerjäämään.

[Cassandra]

Itse asiassa mä kysyin kaukosäätimestä sen takia, että Mikon mielestä kännykän mukana kantaminen passivoi ja on täysin turhaa, ja että lankapuhelimeen juokseninen käy liikunnasta. Ihan yhtä hyvin kännykän tilalle voi vaihtaa kaukosäätimen ja lankapuhelimen tilalle telkkarin. Ei niitä ennenkään ole ollut, hyvin pärjää ilmankin. Ostaa vain sellaisen digiboksin ja telkkarin, että säätö onnistuu itse laitteesta.

Jos ei saa kissojakaan kuriin, niin miten ihmeessä onnistuisi lapsen kasvattaminen?

Suoraan sanottuna mua kauhistuttaa ajatus, että noin kapeakatseinen, tiukkapipoinen, vanhoillinen, muita ihmisiä nimittelevä, haukkuva ja halveeraava ja itseään täydellisenä ja mielipiteitään ainoina oikeina pitävä "mies" olisi joskus isä. Mä todella toivon ettei mun lähipiiriin ei moisia kuulu.

[ketsku]

No nyt alan ymmärtään tän homman. Eli siis koska äidin tulee olla kotona ja maksaa kaikesta puolet (ihan sairasta ajattelua...) niin sitä rahaa ei todellakaan jää mihinkään. Se sitten naamioidaan hienoksi ajatukseksi siitä kuinka lapsen ei tule saada mitään. Ymmärrän, että tän näkökulman mukaan kännykkäkin on vihoviimeinen kapistus. Mitä askeettisempaa sen parempaa. Eihän siinä mitään jos elettäis sellaista aikaa mutta nykyään ei eletä tuolleen ja lapsi tulee siitä kärsimään

Itse kuljin käytetyissä lumpuissa ja mua kiusattiin. Ensin sain kotona turpaani henkisesti ja fyysisesti eikä mulle ostettu ikinä mitään, sitten menin kouluun jossa sain henkisesti ja fyysisesti turpaani. Tätä helvettiä ei olisi ollut jos kotona olisi annettu rakkautta ja kaikkea mitä lapsen kuuluu saada. Lapsella on oikeus kunnollisiin vaatteisiin ja leluihin sekä siihne, että häntä ei kiusata vanhempien itsepäisten periaatteiden vuoksi!!

Noi Mikon ajatukset kotihoidosta on ihan kieroutuneita. Suurin osa vanhemmista lie ihan normaalisti käyvät töissä olematta mitään uravanhempia. Esikoulussa mitataan hyvin pitkälle sellaisia taitoja joita tarvitaan ekaluokalla eli taitoja toimia ryhmässä, kuunnella tunnilla, istua paikoillaan, koulukypsyyttä ym. Voit toki viedä lapseltasi tämän tärkeän vuoden (tietääkseni esikoulu ei ole pakollinen) ja kärsiä sitten siitä kun lapsesi ei olekaan kypsä kouluun ja joutuu kertaamaan ekaluokan. Lapselle vähemmän traumaattista on kerrata esikoulu, siellä ei kukaan leimaa luokallejääjäksi ketään. Koulussa se on vähän huonompi juttu ja antaa lapsenkin itsetunnolle ikävän kolauksen. Että mietipä sitä!! Lisäksi kouluikään mennessä olisi oikeasti tarpeellista olla ollut ryhmässä ja muiden samanikäisten lasten kanssa.

Mitä meihin tulee niin olen sen verran realisti, että tajusin sen tosiasian, että minä en korvaa lapsellemme toisten lasten seuraa. Täällä meillä ei ollut muita pikkulapsia ja aina piti autolla lähteä esim. puistoon. Ei siis yksinkertaisesti ollut mitään syytä jäädä enää kotiin. Lapsi oli eskari- ikään asti hoidossa osa- aikaisesti 4 päivää viikossa.

Isovanhemmat eivät voineet lasta hoitaa 4 päivää viikossa, myöskään kukaan sukulainen tai tuttava ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Kotiin palkattu hoitaja olisi maksanut liikaa ja se lapsiseura olisi joka tapauksessa jäänyt puuttumaan joten se olisi ollut hyödytöntä.

[Cassandra]

Mikko, siinä vaiheessa kun sun avovaimosi jää kotihoidontuella kotiin, ja maksaa alle 400 euron kuukausituloistaan (lapsilisähän ei ole hänen tulojaan, vaan lapsen) puolet kaikista yhteisistä menoista, niin sehän tarkoittaa sitä, että sullakin menee kuukaudessa sama summa, eli yhteensä vajaat 800e kuukaudessa. Tällä maksatte asumisen, sähkön, veden, ruuan, lapsen kulut, puhelimet ja kaikki muutkin yhteisestä postiluukusta tippuvat laskut. Riittääkö summa tähän? Mihinkään omaan avovaimollasi tuskin rahaa jää, kuten esim. vaatteisiin rikkinäisten ja kuluneiden tilalle.
Jos oletetaan, että sä käyt töissä, niin kaikki yli 400 euron jää sulla omaan käyttöön. Myös sun eläke karttuu, toisin kuin kotona olevan avovaimosi. Eikö hän ansaitse palkkaa siitä että hoitaa teidän yhteistä jälkikasvuanne kotona? Eikö työssäkäyvä puoliso olekaan se joka tuo leivän pöytään?

Tai jos käännetäänkin asia toisin päin. Sinä jäät lapsen kanssa kotiin alle 400e "palkalla". Avovaimollasi jää palkasta käteen 2000 euroa kuukaudessa. Hänellä jää siis kaikkien yhteisten menojen jälkeen reilut 1600 euroa. Sillähän tekee vaikka mitä kivaa, tai sen voi laittaa ikiomaan sukanvarteen. Tehän olette sopineet laittavanne kaikki menot puoliksi, ja silloinhan on pakko mennä vähemmän tienaavan, eli sinun tulojesi puitteissa...

[Geissimummo]

Mikko82 kirjoitti:
Äitiyspakkaus ja lisää vaatteita saa sukulaisilta.

Edelleen siis oletat, että sukulaiset antavat lapselle vaatteita, isovanhemmat hoitavat lastasi jnejne. No, ole onnellinen jos sinun suvullasi on varaa olla noin antelias joka suhteessa! Minulla ensinnäkään ei ole sellaisia sukulaisia, joilta saisin esim. käytettyjä lastenvaatteita (tuskin kenelläkään on 20 vuotta vanhoja tallessa), enkä kehtaisi edes kysyä heiltä, ostaisivatko he lapselleni sellaisia. Etkö itse ole juuri painottanut, että lapsia tulee tehdä vasta sitten, kun on itse valmis kantamaan kaiken siitä aiheutuvan "taakan"? Miksi siis olet antamassa sen "taakan" vanhemmillesi, jotka ovat jo kasvattaneet sinut ja sisaruksesi?

[Cassandra]

Geissimummo, vanhemmille joihin ei tarvitse pitää yhteyttä ennen kuin he ovat vuodepotilaita.

Mikko, mitä sinä ja avovaimosi olette antaneet avovaimosi veljen lapsille?

[Geissimummo]

Geissimummo, vanhemmille joihin ei tarvitse pitää yhteyttä ennen kuin he ovat vuodepotilaita.

Juuri niin, unohdin ihan mainita kirjoituksessani tuosta! Olettaa, että isovanhemmat huolehtivat lapsenlapsestaan, vaikka oma poika ei jaksa pitää heihin yhteyttä useinkaan

[MissHolmes]

Minun vanhemmat eivät ole hoitaneet minun lapsia, enkä sitä koskaan odottanutkaan.
Eikä se minusta edes ole heidän tehtävänsä.
Ja kaiken lisäksi he olivat töissä aina siihen asti kunnes tyttäreni oli 13v. Ja asuvat monen sadan kilomaetrin päässä.

Tyttäreni oli ensimmäinen lapsi minun suvussa pitkään aikaan (8vuoteen). Käytännössä kenelläkään ei enää ollut mitään vaatteita tai muuta jäljellä. Ja tyttäreni isän sisarusten lapset puolestaan ovat niin lähellä iältään, ettei vaunuja, turvaistuimia tai muuta isompaa vielä liiennyt.

Jos aikoo hankkia lapsia, siihen on oltava varaa.
Ei pienen ihmisen elon turvaamiseen voi lähteä luottaen siihen, että muut auttaa. Kyllä itsellä pitää olla resurssit. Hyvä mittapuu voisi olla vaikka se ylisuuri kännylasku; jos siitä selviää, selviää lapsestakin. Kuukauden.

[pikku-my]

Mikko, siinä vaiheessa kun sun avovaimosi jää kotihoidontuella kotiin, ja maksaa alle 400 euron kuukausituloistaan (lapsilisähän ei ole hänen tulojaan, vaan lapsen) puolet kaikista yhteisistä menoista, niin sehän tarkoittaa sitä, että sullakin menee kuukaudessa sama summa, eli yhteensä vajaat 800e kuukaudessa. Tällä maksatte asumisen, sähkön, veden, ruuan, lapsen kulut, puhelimet ja kaikki muutkin yhteisestä postiluukusta tippuvat laskut. Riittääkö summa tähän? Mihinkään omaan avovaimollasi tuskin rahaa jää, kuten esim. vaatteisiin rikkinäisten ja kuluneiden tilalle.
Jos oletetaan, että sä käyt töissä, niin kaikki yli 400 euron jää sulla omaan käyttöön. Myös sun eläke karttuu, toisin kuin kotona olevan avovaimosi. Eikö hän ansaitse palkkaa siitä että hoitaa teidän yhteistä jälkikasvuanne kotona? Eikö työssäkäyvä puoliso olekaan se joka tuo leivän pöytään?

Tai jos käännetäänkin asia toisin päin. Sinä jäät lapsen kanssa kotiin alle 400e "palkalla". Avovaimollasi jää palkasta käteen 2000 euroa kuukaudessa. Hänellä jää siis kaikkien yhteisten menojen jälkeen reilut 1600 euroa. Sillähän tekee vaikka mitä kivaa, tai sen voi laittaa ikiomaan sukanvarteen. Tehän olette sopineet laittavanne kaikki menot puoliksi, ja silloinhan on pakko mennä vähemmän tienaavan, eli sinun tulojesi puitteissa...

Tätähän tässä on jo pari sivua yritetty mikolle sanoa...
Katsoin muuten uteliaisuuttani toimeentulotuen perusteita ja summia. Eli sossuhan on laskenut ns. perusosan/ henkilö mikä vaihtelee sen mukaan onko yksin asuva,avoliitossa,lapsi (ikä vaikuttaa eli eri summia), niin yhteenlaskettuna 2 avo/avioliitossa asuvan aikuisen ja yhden 0 vuotiaan lapsen peruskulutus on se hieman vajaa tuhat euroa mikä saatiin laskemalla kotihoidontuki+maksimi hoitolisä-verot kertaa 2.
Ja tämä summa ei sossun mukaan vielä kata mm. vuokraa,sähköä,terveydenhoitokuluja eikä vakuutuskuluja. Eli kai voi keskiarvollisesti (riippuu missäpäin ja minkäkokoisessa asunnossa asuu) laskea että miinuksella ollaan sen 600-700 euroa.

Musta on aika iso summa

[Mikko82]

No nyt alan ymmärtään tän homman. Eli siis koska äidin tulee olla kotona ja maksaa kaikesta puolet (ihan sairasta ajattelua...) niin sitä rahaa ei todellakaan jää mihinkään. Se sitten naamioidaan hienoksi ajatukseksi siitä kuinka lapsen ei tule saada mitään. Ymmärrän, että tän näkökulman mukaan kännykkäkin on vihoviimeinen kapistus. Mitä askeettisempaa sen parempaa. Eihän siinä mitään jos elettäis sellaista aikaa mutta nykyään ei eletä tuolleen ja lapsi tulee siitä kärsimään

Siis tämähän on mennyt monta sivua sitten sellaiseksi Suoli24:n jankuttamiseksi, jossa jo synnyttänyt äiti tietää paremmin, jolla ei ole mitenkään vaikuttanut elämässään oma kokemus (ja itsekin päässyt kuin koira veräjästä silloin pienenä).

Olen täällä sata kertaa kysynyt, miten silloin kun ei ollut kännykkää pystyttiin hoitamaan asioita ja kasvattaa muksu sellaiseksi ettei ollut lapsella muuta vaihtoehtoa kuin tulla koulusta kotiin, eikä jäädä minnekään kaverin luokse vetelehtimään koko loppu päiväks? Mikä siinä nyt on muuttunut toisenlaiseksi, ettei tällainen voisi mitenkään onnistua...nykyaikako, kun on ne lasten paikannusjärjestelmät elui kännykät olemassa niin ne pitää olla? Te haluatte antaa sen vapauden lapsellenne, että hänellä on vaihtoehtona soittaa koulumatkaltaan vanhemmilleen, että ei tule kotiin vaan nenee sen koulukaverinsa luokse, vaikka ollaan sovittu että tullaan ensin koulusta kotiin ja tehdään läksyt ja syömään ja sitten vasta mennään kaverin luokse kun ollaan ensin naamatusten keskusteltu. Eli te haluatte luoda vaihtoehtoja lapsellenne, mitä se tekee heti koulun jälkeen, niinkö?!?

Onko tärkeämpää luottamus lapsesta vai kännykkä eli "lapsi tutka- ja paikanninjärjestelmä"?

Noi Mikon ajatukset kotihoidosta on ihan kieroutuneita. Suurin osa vanhemmista lie ihan normaalisti käyvät töissä olematta mitään uravanhempia. Esikoulussa mitataan hyvin pitkälle sellaisia taitoja joita tarvitaan ekaluokalla eli taitoja toimia ryhmässä, kuunnella tunnilla, istua paikoillaan, koulukypsyyttä ym.

Sinäpä sen sanoitkin. Pistetäänpäs yläasteen jälkeen sellainen esikoulun tapainen koulu vielä siihen väliin, jotta pysyvät nämä ns. "*arva*ulli äijät" istua paikoillaan, ettei hypitä seinille. Se esikoulumainen koheltaminen tulee esiin nimenomaa ammattikouluun siirtyessään aika monelta. Lukiossa tai kauppiksessa on sitten hieman rauhallisempaa porukkaa.

Voit toki viedä lapseltasi tämän tärkeän vuoden (tietääkseni esikoulu ei ole pakollinen) ja kärsiä sitten siitä kun lapsesi ei olekaan kypsä kouluun ja joutuu kertaamaan ekaluokan. Lapselle vähemmän traumaattista on kerrata esikoulu, siellä ei kukaan leimaa luokallejääjäksi ketään. Koulussa se on vähän huonompi juttu ja antaa lapsenkin itsetunnolle ikävän kolauksen. Että mietipä sitä!! Lisäksi kouluikään mennessä olisi oikeasti tarpeellista olla ollut ryhmässä ja muiden samanikäisten lasten kanssa.

ESIMERKIKSI itte olen meinannut saada 2 kertaa ehdot alakoulussa, vaikka olen käynyt esikoulun. Eli alakoulu meni rimaa hipoen verrattuna mun parhaaseen kaveriin, joka oli minua parempi peruskoulussa ja sen lisäksi ei KOSKAAN käynyt esikoulua.

Sehän tässä on älyttömintä, että sen pitää päiväkodissa se esikoulu käydä. Onko siellä minkäänlaisia kasvatuksellisia valmiuksia niillä lastentarhanopettajilla verrattuna esimerkiksi ekaluokan opettajaan, jossa mielestäni tulisi se esikoulu käydä.

Kyllä mä vaan pyöritän päätäni, että esikoulu on se ratkaisevin asia nykyisin. Miksei vanhemmat viitsi tai jaksa pitää sitä esikoulua, jossa " mitataan hyvin pitkälle sellaisia taitoja joita tarvitaan ekaluokalla eli taitoja toimia ryhmässä, kuunnella tunnilla, istua paikoillaan, koulukypsyyttä ym."? ELI KAIKKI KASVATUS TULISI LAITTAA YHTEISKUNNAN HARTEILLA, niinkö?

Entäs sitten ne perheet, jotka pitävät ns. kotikouluja verrattuna sellaiseen jumalattoman suureen ryhmään? Heidän lapselle se sosiaalisuus tulee kavereiden kanssa, vaikkei tietty koulussa vaan vapaa-aikana.

Mitä meihin tulee niin olen sen verran realisti, että tajusin sen tosiasian, että minä en korvaa lapsellemme toisten lasten seuraa. Täällä meillä ei ollut muita pikkulapsia ja aina piti autolla lähteä esim. puistoon. Ei siis yksinkertaisesti ollut mitään syytä jäädä enää kotiin. Lapsi oli eskari- ikään asti hoidossa osa- aikaisesti 4 päivää viikossa.

Voin todeta, että taisin olla isoisälleni paras kaveri, mutta ehkä minun paras kaverini löytyi ikäisestäni pojista. Kyllä mun yks kavereistani oli isänsä kanssa paras kaveri ja hänen isänsä oli minun kanssani kaveria, mutta aniharva mun kaveri on mua nuorempi.

Isovanhemmat eivät voineet lasta hoitaa 4 päivää viikossa, myöskään kukaan sukulainen tai tuttava ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Kotiin palkattu hoitaja olisi maksanut liikaa ja se lapsiseura olisi joka tapauksessa jäänyt puuttumaan joten se olisi ollut hyödytöntä.

Eli kyllä lapsesi tulee jonakin päivänä isovanhempiaan suremaan, kunnei he olleet isovanhempiensa kanssa lapsuudessaan paljon tekemisissä. Serkuillani se tapahtui kun seisoivat hautajaisissa arkun ympärillä -voisin käyttää sanontaa että se taitaa olla jo liian myöhästä.