ketsku kirjoitti:No nyt alan ymmärtään tän homman. Eli siis koska äidin tulee olla kotona ja maksaa kaikesta puolet (ihan sairasta ajattelua...) niin sitä rahaa ei todellakaan jää mihinkään. Se sitten naamioidaan hienoksi ajatukseksi siitä kuinka lapsen ei tule saada mitään. Ymmärrän, että tän näkökulman mukaan kännykkäkin on vihoviimeinen kapistus. Mitä askeettisempaa sen parempaa. Eihän siinä mitään jos elettäis sellaista aikaa mutta nykyään ei eletä tuolleen ja lapsi tulee siitä kärsimään
Siis tämähän on mennyt monta sivua sitten sellaiseksi Suoli24:n jankuttamiseksi, jossa jo synnyttänyt äiti tietää paremmin, jolla ei ole mitenkään vaikuttanut elämässään oma kokemus (ja itsekin päässyt kuin koira veräjästä silloin pienenä).
Olen täällä sata kertaa kysynyt, miten silloin kun ei ollut kännykkää pystyttiin hoitamaan asioita ja kasvattaa muksu sellaiseksi ettei ollut lapsella muuta vaihtoehtoa kuin tulla koulusta kotiin, eikä jäädä minnekään kaverin luokse vetelehtimään koko loppu päiväks? Mikä siinä nyt on muuttunut toisenlaiseksi, ettei tällainen voisi mitenkään onnistua...nykyaikako, kun on ne lasten paikannusjärjestelmät elui kännykät olemassa niin ne pitää olla?

Te haluatte antaa sen vapauden lapsellenne, että hänellä on vaihtoehtona soittaa koulumatkaltaan vanhemmilleen, että ei tule kotiin vaan nenee sen koulukaverinsa luokse, vaikka ollaan sovittu että tullaan ensin koulusta kotiin ja tehdään läksyt ja syömään ja sitten vasta mennään kaverin luokse kun ollaan ensin naamatusten keskusteltu. Eli te haluatte luoda vaihtoehtoja lapsellenne, mitä se tekee heti koulun jälkeen, niinkö?!?
Onko tärkeämpää luottamus lapsesta vai kännykkä eli "lapsi tutka- ja paikanninjärjestelmä"?
ketsku kirjoitti:Noi Mikon ajatukset kotihoidosta on ihan kieroutuneita. Suurin osa vanhemmista lie ihan normaalisti käyvät töissä olematta mitään uravanhempia. Esikoulussa mitataan hyvin pitkälle sellaisia taitoja joita tarvitaan ekaluokalla eli taitoja toimia ryhmässä, kuunnella tunnilla, istua paikoillaan, koulukypsyyttä ym.
Sinäpä sen sanoitkin. Pistetäänpäs yläasteen jälkeen sellainen esikoulun tapainen koulu vielä siihen väliin, jotta pysyvät nämä ns. "*arva*ulli äijät" istua paikoillaan, ettei hypitä seinille. Se esikoulumainen koheltaminen tulee esiin nimenomaa ammattikouluun siirtyessään aika monelta. Lukiossa tai kauppiksessa on sitten hieman rauhallisempaa porukkaa.
ketsku kirjoitti:Voit toki viedä lapseltasi tämän tärkeän vuoden (tietääkseni esikoulu ei ole pakollinen) ja kärsiä sitten siitä kun lapsesi ei olekaan kypsä kouluun ja joutuu kertaamaan ekaluokan. Lapselle vähemmän traumaattista on kerrata esikoulu, siellä ei kukaan leimaa luokallejääjäksi ketään. Koulussa se on vähän huonompi juttu ja antaa lapsenkin itsetunnolle ikävän kolauksen. Että mietipä sitä!! Lisäksi kouluikään mennessä olisi oikeasti tarpeellista olla ollut ryhmässä ja muiden samanikäisten lasten kanssa.
ESIMERKIKSI itte olen meinannut saada 2 kertaa ehdot alakoulussa, vaikka olen käynyt esikoulun.

Eli alakoulu meni rimaa hipoen verrattuna mun parhaaseen kaveriin, joka oli minua parempi peruskoulussa ja sen lisäksi ei KOSKAAN käynyt esikoulua.
Sehän tässä on älyttömintä, että sen pitää päiväkodissa se esikoulu käydä. Onko siellä minkäänlaisia kasvatuksellisia valmiuksia niillä lastentarhanopettajilla verrattuna esimerkiksi ekaluokan opettajaan, jossa mielestäni tulisi se esikoulu käydä.
Kyllä mä vaan pyöritän päätäni, että esikoulu on se ratkaisevin asia nykyisin. Miksei vanhemmat viitsi tai jaksa pitää sitä esikoulua, jossa " mitataan hyvin pitkälle sellaisia taitoja joita tarvitaan ekaluokalla eli taitoja toimia ryhmässä, kuunnella tunnilla, istua paikoillaan, koulukypsyyttä ym."? ELI KAIKKI KASVATUS TULISI LAITTAA YHTEISKUNNAN HARTEILLA, niinkö?
Entäs sitten ne perheet, jotka pitävät ns. kotikouluja verrattuna sellaiseen jumalattoman suureen ryhmään? Heidän lapselle se sosiaalisuus tulee kavereiden kanssa, vaikkei tietty koulussa vaan vapaa-aikana.
ketsku kirjoitti:Mitä meihin tulee niin olen sen verran realisti, että tajusin sen tosiasian, että minä en korvaa lapsellemme toisten lasten seuraa. Täällä meillä ei ollut muita pikkulapsia ja aina piti autolla lähteä esim. puistoon. Ei siis yksinkertaisesti ollut mitään syytä jäädä enää kotiin. Lapsi oli eskari- ikään asti hoidossa osa- aikaisesti 4 päivää viikossa.
Voin todeta, että taisin olla isoisälleni paras kaveri, mutta ehkä minun paras kaverini löytyi ikäisestäni pojista. Kyllä mun yks kavereistani oli isänsä kanssa paras kaveri ja hänen isänsä oli minun kanssani kaveria, mutta aniharva mun kaveri on mua nuorempi.
ketsku kirjoitti:Isovanhemmat eivät voineet lasta hoitaa 4 päivää viikossa, myöskään kukaan sukulainen tai tuttava ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi. Kotiin palkattu hoitaja olisi maksanut liikaa ja se lapsiseura olisi joka tapauksessa jäänyt puuttumaan joten se olisi ollut hyödytöntä.
Eli kyllä lapsesi tulee jonakin päivänä isovanhempiaan suremaan, kunnei he olleet isovanhempiensa kanssa lapsuudessaan paljon tekemisissä. Serkuillani se tapahtui kun seisoivat hautajaisissa arkun ympärillä -voisin käyttää sanontaa että se taitaa olla jo liian myöhästä.
Lyhennetty: "Jokainen joka sunnuntaina tekee työtä, surmattakoon" (2. Moos. 35:2). Jari Tervo: "Ketkä tekee töitä sunnuntaina, PAPIT. Mä en
millään haluaisi tappaa ketään ihmisiä, mutta kai se on jostain aloitettava"