Minä kun oletan Murren täysikäinen uros olevan niin ihmettelen tuota pentumaista nälvimistä ja nilkkojen pureskelua aina silloin tällöin. Aivan varma en ole, mutta aavistelen syyn tietäväni.
Olen viesteistä huomaavinani että karaistunut ja paksuturkkinen on, sisukas ja kestävä (silleen bulldoggimaisesti

), mutta helposti huomaa myös mistä hermostuu, mistä löytyy arka paikka, "kirsun pää". Sitä "hellää" kohtaa kun raapaisee niin alkaa räksötys.
Itselläni näyttää tuo arka paikka olevan lapsen vilpittömyyden epäilyyn vähänkin viittaavat asiat. Ulkosuomalaisen jutut nyt viime aikoina. Vuoroilloin laitetaan lapsi
vastoin kertomustaan ensi "katsomiskerran" jälkeen pitkäksi aikaa nukahtamaan ja ajantajunsa kadottaneena nukkumaan läpi äiskän suorittaman iskän puolustushaavoihin ja vatsaan pistelyihin päättyvän surmatyön ajaksi, nukkumaan koko ikkunan särkemisen ajaksi, läpi lavastusten. Vaikka samana iltana, kuulemma, ehkäpä vain sisäikkunan särkymisäänet aiemmin kuuli ukkosenkaltaisina ja unesta herättävinä. Heti tuli uni.
Nyt, tämän illan "version" mukaan lapsen olisi pitänyt olla hereillä tai ainakin herätä tokakerran (jos oikein ymmärsin) ulkopuolisen sisääntunkeutumisääniin ja iskän kivunkiljahduksiin, vammoja aiheuttaneen taistelun ääniin, tunkeutujan aiheuttamaan äänimaailmaan jne, sillä kaikkihan tapahtui seinän takana. Siis jos tunkeutuja olisi ollut olemassa.
Kertomuksensa vastaisesti hänen olisi pitänyt havaita tunkeutuja. Se että ensimmäisellä "katsomiskerralla" tunkeutuja oli ulkona ja toisella kerralla ei järkyttynyt yhdeksänvuotias ei oikein ollut väsyneenä kahden aikaan yöllä terävimmillään monia samanaikaisia havaintoja tekemään, kun oma kivusta karjunut iskä makasi sängyn päädyn lähellä vatsallaan verisenä, ei vaikuta asiaan.
Olisi pitänyt tajuta äänet, joita ei ikinä ennen ollut kuullut ikkunan kolisteluksi ja rikkomiseksi, iskän kauheat äänet väkivallan aiheuttamiksi ymmärtää, selkeitä puukotusääniähän ne olivat, ja tehdä niistä johtopäätöksiä. Vastoin yhdeksänvuotiaan käsityskykyä ja havaintoihin perustuvaa maailmanselitysmallia käsittää, että puuttuvasta näkö- tai kuulohavainnosta (puheääni) huolimatta joku täällä on. Huoneeseensa juoksi ja siellä tilannetta kelasi, niinkuin äiskä samoihin aikoihin kelasi tilannetta siellä eteisoven takana. Ulos huoneestaan taisi tulla kun äiskä puhelimeen pyysi (ilman omaa etp:tä oon). Se, että hän häkepuhelun aikana jo havaitsi tunkeutujan poistumisen on "istutettu muisto", manipuloinnin tulos tai mikä se oikea termi nyt onkaan = siis kertakaikkiaan keksitty juttu, vuosikausia itku silmässä esitetty valemuisto vailla näköhavaintoa (jopa kysyttäessä miten tunkeutuja poistui annettu vastaus, että mies otti sieltä ylhäältä (ikkunan vasemmasta laidasta, josta dokumentoitu uhrin verijäljet) on samaa tuulesta temmattua "satuilua"- Valhallaa lainatakseni: "Voi lapsiraukat, ei voi muuta sanoa. Kasva tuosta ehjäksi sitten, eikä loppua näy."
( eli tätä viestiä lueskelin: Juu, taloon on tullut ryminalla lampoikkunasta murhaaja, joka on maiskinyt lapsen kuullen minuuttikaupalla aitia ja isaa muutaman metrin paassa; aiti puhuu Hake-puhelua edestakaisin ulkona juoksenneltuaan, mutta tietenkaan lapselle ei ole selvinnyt, etta takkahuoneessa on jotain pelattavaa...)
Pistän nyt vielä pätkän omilla kommenteillani tästäkin, kun niin harvakseltaan osallistun ketjuun.
Kirjoittaja ulkosuomalainen päivämäärä Ma Joulu 20, 2010 12:30 am
Kopsaan nyt tahan viela patkat lapsen 2006 kuulemisesta silta osin kun puhutaan aidin ulosjuoksemisesta/takkahuoneessa kaynneista:
K ja L ovat poliiseja. A on lapsi. Tummennukset minun.
7.27
K: No naiksaa aitin niinku menevan ulos missaan vaiheessa?
A: Ulos? En.
Fiksu tyttö. Ulos meneminen on eri asia kun ulkona käyminen tai eteiseen juoksu.
K: No ku saa olit puhelimessa, ni, mita aiti? Kaviks se kattomas sit isaa?
A: No, kavi se kerran.
Sitä varten tyttö huoneestaan puhelimeen pyydettiin "mä meen katto tonne". Ja tämä kertahan ei ole astalointikerta, kunhan kävi paikalla kääntymässä olkkarin kautta huviksensa ?
K: Mita kautta se meni kattoon.
A: Ku meil o se kodinhoitohuonme, sit siit paasee kylppariin ja kylpparist sinne makuuhuoneeseen. Aiti meni toist kautta, ku keittiost mennaa suoraan eteenpain, sit siin o se olkkari ja siit mennaa minun makuuhuoneeseen. Eika siin oo ovee valis. Nii et aiti meni sielt kattoo. Maa muistan, et aiti kavi kyl ulkon kattomas
ja se sano, et tulispa ne pian. Palaa vielä ulosmeno -kysymykseen ja kohteliaasti kertoo, että äiti kyllä kävi ulkona katsomassa, muttei missään vaiheessa lähtenyt/mennyt ulos
K: Joo.
Naiks saa, et olisko aiti juossu karkuun sielta? Makuuhuoneesta?
A: En. Tota, jotain aiti juoksi sielta makuuhuoneest taas kattoon, et koska ne poliisit tulee. Mut ei ne ehtineet ajoissa. (itkee) Niin. Lapsen havainto ei ollut, että äiskä olisi karkuun juossut, juoksi kyllä, mutta tytöltä puuttuu tieto syystä.
16.42
L: Muistaks sa et sa olisit puhunu sinne puhelimee, ko aiti meni kattoo
A: Joo, vahan ajan paast siit kysyttii, et et sanottii , et apua on tulos. Muistaakseni ja sit sielt sanottii, et pyydettii viela aitii puhelimeen. Ni sit ma mani katto sinne ulos, ni ma en nahny siel mitaa. Ja sitte vahan ajan paasta aiti meni katto sinne ulos, ja sit siel, ma ja aiti molemmat, ko maaki tuli kattoo, ni me nahtii siel, et siel oli ne poliisiautot. Mut ne kiersi viel Tahtisentieta. Ne ei tienneet mis me ollaan
20.10 Oliks se mies missaan vaiheesss kohti sinua tulos.
A: Ei.
Erikoinen ilmiö tämä istutettu muisto. Erikoista, ettei siihen sisälly äiskän "väitteet"; "täällä riehuvasta tappajasta", "tulkaa pian se rikko ton ikkunan", "se hakkaa mun miestäni, "muakin on lyöty" jne, vain tuo häkepuhelun kysymykseen annettu vastaus. Meni, lähtiks se jo? Joo. Se lähti. Tämän sanavaihdon hetkellä lapsi istuttaa/vai lapseen istutetaan yksityiskohtainen valemuisto. Tämmöisestä ikinä oo kuullukkaan