Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'

[reorreva]

Sori. Kyllä mua toi oikeasti kiinnostaa. Tuli vaan samalla kuitattua.

Saat anteeksi. Kiva kun korjasit. Ja kyllähän sitä pitää kuitata kun sauma tulee kohdalle.

[reorreva]

Williamson, Grishamin kirjan paahenkilo, oli alkoholisti, huumeiden kayttaja ja karsi mielenterveysongelmista. Mikaan naista ei kasittaakseni pida paikkaansa Annelin suhteen.

Päähenkilö ei tunnustanut. Kirjassa kerrotaan toisesta tapauksesta, jonka mekaniikka sopii hyvin Ulvilan tapaukseen. Se tapaus on mielenkiintoinen väärien tunnustusten syntyä mietittäessä. Kirjan päähenkilön tapaus taas on mielenkiintoinen esimerkki poliisien paineista ratkoa rikoksia ja siitä, mihin se saattaa johtaa kun poliisi on vakuuttunut jonkun syyllisyydestä, mutta kunnon todisteita ei löydy tuon uskon tueksi. Alkoholisti-narkkari-mielenterveysongelmainen kun totta kai on myös murhaaja. Tietenkin on.

[Valhalla]

No ei Anneli yksinään tuon tunnustuksen takia istu elinkautista. Ei ne poliisit huppumiestä äänettömäksi manipuloineet eikä Jukkaa vuotamaa verensä ennätysajassa. Kaiken lisäksi poliisi teki kyllä enemmän kuin suotavaa löytääkseen huppumiehen ja ollakseen epäilemättä ainoata paikalla ollutta.

[ulkosuomalainen]

Alkoholisti-narkkari-mielenterveysongelmainen kun totta kai on myös murhaaja. Tietenkin on.

En ihan ymmarra ajatuksenjuoksuasi, mutta ei ole ensimmainen kerta. Oletin, etta puhuit kirjan otsikkotapauksesta . (Linkkisi ei toiminut) Alkoholi, huumeet ja mielenterveysongelmat vaikuttavat siihen miten ihminen hahmottaa maailmaa ja miten muistaa tapahtumat jalkeenpain. Kaatokanni ei ole puolustus mutta luonnollinen selitys muistikatkoille.

[reorreva]

Alkoholisti-narkkari-mielenterveysongelmainen kun totta kai on myös murhaaja. Tietenkin on.

En ihan ymmarra ajatuksenjuoksuasi, mutta ei ole ensimmainen kerta. Oletin, etta puhuit kirjan otsikkotapauksesta . (Linkkisi ei toiminut) Alkoholi, huumeet ja mielenterveysongelmat vaikuttavat siihen miten ihminen hahmottaa maailmaa ja miten muistaa tapahtumat jalkeenpain. Kaatokanni ei ole puolustus mutta luonnollinen selitys muistikatkoille.

Kävi samoin kuin heti sitten Pardonille. Kuittailin. Aiheuttaa nettiviestittelyssä vain ongelmia. Täytyy jättää jatkossa minimiin kuittailu. Ja nyt selitän mitä tarkoitin. Kirjan päähenkilö oli hyvä syntipukki: käyttäytyi oudosti ja sopi muutenkin ennakkoluuloihin siitä, kuka on epäilyttävä henkilö. Kun ketään muutakaan ei löydetty, päädyttiin siihen, että tässähän meille sopiva murhaaja ja kehitettiin jonkilaiset todisteetkin asialle.

Olettaen, että Anneli on syytön, on hänelle käynyt samalla lailla: Suuren julkisuuden saanut murha, jonka ratkaisemiseksi poliisilla on kovat paineet. Kun ketään ei löydy, käännetään katse oudosti käyttäytyvään vaimoon, jonka huushollissa on tavarakasoja pöytien päällä, ja joka tilastojen valossa on oiva murhaajakandidaatti. Ja sitten vain keittämään kokoon todisteita.

Tätä tarkoitin sarkastisesti tuossa lainauksessa yllä.

Kirja on mielenkiintoinen itsessäänkin, mutta vielä mielenkiintoisemmaksi sen lukeminen muuttuu, jos lähtee liikkeelle siitä olettamasta, että Anneli on syytön ja sen jälkeen vertaa poliisin toimintaa Suomessa siihen, mikäli oli poliisin toiminta USA:ssa kirjassa kerrotuissa murhatapauksissa.

[reorreva]

Otin vapauden kopioida tähän tämän mainion kirjan mainion arvostelun, joka on julkaistu Savon Sanomien sivuilla. Linkki tässä uudestaan:
http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirja ... %B6n/57946

Syytön
Savon Sanomat 18.1.2008 0:01
John Grisham Syytön Suom. Jorma-Veikko Sappinen, WSOY 2007, 364 s.

Lakitrillereillä maineensa luonut John Grisham on tehnyt tositapauksen pohjalta kirjan murhasta ja sen seurauksista. Syytön perustuu oklahomalaisessa pikkukaupungissa Adassa sattuneisiin tapahtumiin.

21-vuotias tarjoilija Debra Sue Carter raiskataan ja murhataan joulukuussa 1982. Viiteen vuoteen poliisi ei löydä syyllistä, kunnes pääepäillyiksi joutuvat Ron Williamson ja tämän kaveri Dennis Fritz. Miehet tuomitaan ja Williamson päätyy kuolemanselliin odottamaan teloitusta.

Asiassa ei ole muuta vikaa kuin se, että oikeus tuomitsi syyttömät miehet. Syntyy sellainen vaikutelma, että poliisille oli syntynyt paineita ratkaista tapaus vaikka väkisin ja Williamson ja Fritz olivat sopivat uhrit.

Kirjaa varten tehdyt taustatutkimukset ja kirjoittaminen veivät Grishamilta puolitoista vuotta. Grisham tutustui paikkakunnan väkeen, tuomittujen omaisiin ja tuttaviin, tuomareihin ja asianajajiin, luki aiheesta kirjoitetut jutut ja oikeudenkäytien pöytäkirjat, kävi vankiloissa ja kuolemanselleissä.

Grisham selostaa tapahtumat laajasti. Erityisesti Ron Williamsonin kohtalo on koskettava. Vuonna 1953 syntynyt Ron haaveili nuorena baseball-tähden urasta. Mutta loukkaantuminen johtaa kasautuviin päihde- ja naisongelmiin, jotka heijastuvat myös mielenterveyteen. Niittinä kaiken päälle tulee syyte murhasta.

Williamson oli puolustuskyvytön päälle painavia viranomaisia vastaan. Koko ajan hän vakuutti syyttömyyttään, eikä sitovaa näyttöä löytynyt, mutta häkki heilahti kuitenkin.

Onneksi tositarina ei pääty tähän. Päätöksestä valitettiin ja uudessa oikeudenkäynnissä 90-luvun lopulla kumpikin mies vapautettiin syytteistä. Williamsonin maineen kannalta ratkaisu oli hyvä, mutta vuosien saatossa miehen terveys oli mennyt. Nautittuaan vapaudesta viitisen vuotta Williamson kuoli.

Kirjan painavinta antia on ankara kritiikki, jota Grisham kohdistaa poliisien, asianajajien ja tuomareiden toimintaa kohtaan.

Miehet tuomittiin hatarin ja virheellisin perustein, eikä kaikkia yksityiskohtia tarkastettu. Poliisin toiminta oli anteeksiantamattoman leväperäistä. Kummallisinta asiassa on se, että kukaan ei asettanut kyseenalaiseksi koko prosessia.

Kirja on mainio osoitus siitä, että todellisista tapahtumista saa taitavissa käsissä kiinnostavaa luettavaa. Syytön hakkaa mennen tullen valtaosan fiktiivisistä jännityskirjoista.

Antti Nisula

[ulkosuomalainen]

Ja tassa tapauksen syyttaneen DA:n omakatinen selostus milta Grishamin kertoma tapaus naytti hanen nakovinkkelistaan:

http://www.billpetersondistrictattorney.com/

Paljon selittelya mutta myos suoria lainauksia epailtyjen ja syytettyjen kuulusteluista, jotka antavat (tietenkin) vahan eri kuvan varsinkin aikajanasta ja siita mita poliisi tiesi milloinkin.

Kirjan kertomilla murhilla ei ole mielestani mainitsemisenarvoista yhtymakohtaa Ulvilaan.

[Valhalla]

Grishamin kirja on varmasti ansiokas ja hyvä kritiikki oikeuden virheistä. Ulvila puolestaan olisi mielestäni paremminkin case suomalaisen poliisityön puutteista joista muutenkin on ollut julkisuudessa viime aikoina depattia.

Kun poliisi hoitaa tutkinnan suomessa itsenäisesti ilman syyttäjää, on aina se suuri vaara, että poliisin tutkinta ei osaa punnita eri vaihtoehtoja vaan junnaa omaksumallaan linjalla vaikka se osoittautuisi hedelmättömäksi. Nythän kävi juuri niin. Erityisesti poliisin puutteet näkyy monimutkaisten talousrikosten tutkinta-aikoina.

Ulvilassa kävi sikäli harvinaisesti, että varsin perinteinen väkivaltarikos verhoutui kummallisemmaksi kuin se olikaan ja tutkinnan kunnianhimo peitti alleen avaramman näkökulman tutkintaan jota sensaatiouutisointi vielä ruokki. Samaten asiassa tuli esille säästöt ja resurssipula joka määritteli tutkintarutiineja joita oli vaikea paikata vaikka myöhemmin varoja ei todellakaan säästelty. Kuvaavaa oli, että tutkinnasta syntyi arvovaltakiista poliisin sisällä kun asia olisi sen sijaan jo varhain kaivannut laajempaa aivoriihtä ja kokemusta rikospaikkatutkinnasta. Nyt selvästi JJ hirtti itsensä julkisuudessa patsastelemiinsa argumentteihin eikä ilman kasvojen menetystä tai uransa vahingoittamista suostunut niistä perääntymään. Pyrkyryyttä vaiko pätemättömyyttä vai molempia mutta vikaa on myös operatiivisessa johdossa jossa päätäntävalta ei vuoropuhelua tai kontrolia toteuta tai jaa useammalle hartialle.

Tänään muuten tulee telkasta Grishamin oikeudenkäytön draamaa rasismi-mausteilla. Mutta onhan nämä pelikaanimuistiot ja firmat kirjoina parempia kuin leffoina - joskin mielestäni melko paatoksellisia vailla nykyisten parhaimpien realismia.

[ulkosuomalainen]

Grishamin kirja sai taalla kritiikkia yksipuolisuudestaan: syyttaja kertoi omassa vastineessaan, etta Grisham oli kysynyt raporttiaan kootessaan hanelta yhdessa haastattelussa vain pari pienta kysymysta. Tuomitut vapautettiin DNA:n perusteella, joten kirjan lopputulos ja nakokulma oli kirjailijalle alusta lahtien selvaa. Syyttaja haaastoi itse asiassa Grishamin oikeuteen 2007 -- en ole katsonut kuinka kavi mutta DA:n ja jannityskirjailijan kaytettavissa olevilla varoilla on melkoinen ero, joten asia tuskin eteni.

Poliisin ja oikeuslaitoksen kritiikki on tarkeaa mutta mun mielesta tosiasioiden kanssa pitaa olla harvinaisen tarkkana. Erikoisesti pitaisi valttaa yleistysta ja ylilyonteja, ettei kansalaisilta mene luottamus yleishyodylliseen laitokseen. Grishamin kirja on poleeminen, kuolemanrangaistusta vastustavan jannityskirjailijan luettavuuteen ja myyvyyteen pyrkiva tuotos. Vastaava "tosiasioihin pohjautuva" teos on ilmastonmuutos-epailija Michael Chrichtonin State of Fear, joka teki mielettomasti hallaa ilmastonsuojeluasioille taalla.

Yksi muokkausajatus viela: ma sen verran uskon ihmiseen, etta kuvittelen tahallisen oikeusmurhan epatavalliseksi. En oikein osaa uskoa, etta syyttajat viitsivat varmasti syyttomiksi tietamiaan tahallaan vankilaan junailla. Tallloin oikea rikollinen jaisi vapaalle jalalle, tekemaan lisaa murhia tai rotoksia. Monta kertaa poliisille ja syyttajalle varmaan kay niinkuin taalla pro- ja anti-Anneli joukoille: poliisi/syyttaja loytaa mahdollisen syyllisen ja rupeaa kokoamaan tata vastaan keissia. Mita vakuuttuneempi tutkija on syyllisyydesta, sen varmemmin vastapuolen todisteet ja todistelut eivat yksinkertaisesti enaa rekisteroidy. Sita vartenhan epaillylla on puolustus, jonka tehtava on loytaa se malka syyttajan silmasta.

Tasta on paljon tutkimusaineistoa (varsinkin poliittisesta mainonnasta) taalla rapakon takana. Kerran omaksuttua valetietoa on harvinaisen mahdotonta jalkeenpain faktoilla korjata. Emavaleet, jotka sopivat omaan maailmankuvaan, pesevat siihen sopimattoman totuuden mennen tullen.

[Pardon]

Emmehän unohda myöskään Truman Capoten klassikkoa In cold blood (Kylmäverisesti). Se auttaa hieman käsittämättömän käsittämisessä. Elokuva ei kelpaa, sillä siitä puuttuu kaikki se kiehtova dokumentarisuus, mikä Ulvilan tapaukseenkin liittyy (tai sitten se oli vain huono elokuva).

[kakkosurpo]

Aika paljonhan syyttäjällä oli muutakin näyttöä kuin tunnustus. Ei nyt ihan kauhean heppoisin perustein tuomittu. Julkisuuden takia tämä on todella mielenkiintoinen tapaus joka herättä tunteita puolesta ja vastaan. Tulee vahvasti O.J. Simpson mieleen.

[turumurre]

Terve, Turre. Pohdiskelemasi se-sanaan: Jossei niitä lauseita pätki mielivaltaisesti tai tarkoitushakuisesti mistä haluaa, voi se-sanan merkityskin tulla vähän selvemmäksi.

Taran postauksesta joulukuulta:
6.10.2009 Anneli: Me saadaan nyt viel täs...täs...voinks mä alottaa jo? joo... me saadaan nyt hetki viel täs jutella, niin...koska, Axxxx mä nään susta, et sun on...sää kärsit..hmmh...ja sit...mä haluan nyt puhua asiat selviks, et...mikä tää tilanne on nyt poliisit kertonu mulle sellaisia asioita, et kyl mä nyt itte, itte uskon sen, et ei siel talos ollu ketään muuta...siel oli vaan minä ja isi...eli...se joka satutti mua, oli isi...ja...se joka teki sen isille, ni se se olin minä sit, Axxxx.

Uskon, ettei se varmaan helppoa ole ollut lapselle tunnustaa, että on tullut muutama vuosi laskettua luikuria isän kuolemasta ja tappajasta. Tässä nyt liikaa itseä kuitenkaan syyllistämättä, teon raakuuteen palaamatta ja pikkasen "ensimmäisenä satuttaneen" Lahdenkin kontolle lankeavaa syyllisyyttä selitetään epämääräisesti lapselle tarkoituksena (toivottavasti) helpottaa lapsen tilannetta.

Jäi tähän aikanaan vastaamatta; Tuo lainaamasi ja Taran tänne laittama postaus on eri mistä minä kerroin. Tuo Taran postaama teksti on muuten virheellinen, siitä on jääny koko lause pois välistä...

****
Huomasin itselleni uuden tiedon ko. tapaamisesta ja siitä tehdystä videosta. Tapaamistilaisuus ei olekkaan päättynyt niin mitä etp:ssakin on litteroinnin osalta kerrottu, sillä:

Il 15.4.10; Puolustus: Video katkaistu tarkoitushakuisesti
Puolustuksen mukaan video on tarkoitushakuisesti katkaistu liian aikaisin. Auerin puolustusasianajajan mukaan keskustelu oli jatkunut vielä pitkään videon päättymisen jälkeen. Tuolloin lapsi oli hänen mukaansa toistuvasti kysynyt näkemästään talossa olleesta ulkopuolisesta henkilöstä.

Lapsella on ollut siis vahvasti mieleen painuneena ulkopuolisen poistuminen surmapaikalta.

Minkähän takia kyseinen video on tarkoitushakuisesti pätkästy, otettiinko tapaamisesta vain soveltuva osa 'todisteeksi' syyllisyydestä. Aika outoa toimintaa tämäkin.

[Valhalla]

Lapsella on ollut siis vahvasti mieleen painuneena ulkopuolisen poistuminen surmapaikalta.

Eipä tuo nauhan katsellut puolustusasianajaja noin sanonut. Vaan, että lapsi oli toistuvasti kysynyt näkemästään ulkopuolisesta henkilöstä. On siis yhtä hyvin voinut tivata äidiltään, että onko todella edes nähnyt ulkopuolista ja jos äiti teki isälle pahaa, niin kuka vilahti terassilla. Tmv - mutta "vahvasti mieleen painuneena" on tulkinta joka tuosta ei käy ilmi.

Toisaalta poliisi/syyttäjä ovat velvolliset tuomaan esille todisteen, jos asia on merkittävä suuntaan tai toiseen. Ja lisäksi lasten lausumia on muutoinkin käsitelty varovasti oikeudessa. Ymmärtäisin, että puolustuksella oli myös täysi mahdollisuus käyttää ko nauhaa niin halutessaan.

[turumurre]

siirrettynä häke-osastolta tänne

Anneli kuuli Hake-nauhan (ainakin sen 59 sekuntia, jonka oli poissa puhelimesta) kuulusteluissa syksylla 2009 eika hankaan loogisena ja jarkevana ihmisena tullut kuulustelijoille kertoneeksi, etta oli itse asiassa tuulikaapissa kompuroimassa ja kiroilemassa eika takkahuoneessa ahkeroimassa?

Mistä voit päätellä ettei asiaa ole kuulusteluissa käsitelty. Ajatteletko että tuntikausia kestäneiden kuulusteluiden koko anti on vain ne jotka on puhtaaksi kirjoitettuna muutamalle sivulle kirjakielellä.
Ei näin ole, sehän on selvää. Tämä juuri on outoa näissä syksyn 2009 kuulusteluissa ettei niistä ole litterointeja (videointeja) kuin ihan harvasta. 'Tunnustus'-kuulustelukin tehtiin rekonstruktiona jälkikäteen. Ihan posketonta touhua.
Laitanpa tämän rekonstruktio-tunnustusvideoinnin tähän, josta myös selviää Annelin olemus. Turren mielestä on kuin 'loppuunajettu jänis'.

http://www.iltasanomat.fi/videot/Anneli ... 11679.html

[Valhalla]

Esitutkintalaki 30.4.1987/449
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

7 §
Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon yhtä hyvin epäiltyä vastaan kuin hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet.

Epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä.

11 §
Asianosaisella on oikeus saada tietoonsa, mitä esitutkinnassa on käynyt ilmi, niin pian kuin siitä ei voi aiheutua haittaa rikoksen selvittämiselle.

12 §
Asianosaisen pyytämät kuulustelut ja muut tutkintatoimenpiteet on suoritettava, jos asianosainen osoittaa, että ne saattavat vaikuttaa asiaan, ja jollei niistä aiheudu asian laatuun nähden kohtuuttomia kustannuksia.

14 §
Esitutkintaa johtaa tutkinnanjohtaja. Tutkinnanjohtajana on pakkokeinolain (450/87) 1 luvun 6 §:ssä mainittu pidättämiseen oikeutettu virkamies. Erityisestä syystä saa tutkinnanjohtajana olla poliisin toimittamassa esitutkinnassa rikosylikonstaapeli tai ylikonstaapeli ja muun viranomaisen toimittamassa esitutkinnassa virkamies, jolle tämä oikeus on lailla erikseen annettu.

Aineiston tallentaminen
39 § (6.6.2003/427)
Kuulustelusta on laadittava kuulustelupöytäkirja kuulusteltavan käyttämällä kielellä. Muistakin esitutkintatoimenpiteistä on laadittava pöytäkirja tai tehtävä merkintä muuhun asiakirjaan.

40 § (6.6.2003/427)
Esitutkinnan päätyttyä on siitä kertyneestä aineistosta laadittava pöytäkirja (esitutkintapöytäkirja), jos se on asian jatkokäsittelyä varten tarpeellista. Esitutkintapöytäkirja laaditaan suomen tai ruotsin kielellä taikka kielilain 19 §:n 2 momentin nojalla osittain suomen ja osittain ruotsin kielellä.

Esitutkintapöytäkirjaan on otettava kuulustelupöytäkirjat ja selostukset tutkintatoimenpiteistä sekä liitettävä tutkinnassa kertyneet asiakirjat ja tallenteet, mikäli niillä voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa. Esitutkintapöytäkirjaan on merkittävä asianomistajan ja epäillyn kieli.

Esitutkinnassa kertyneestä aineistosta, jota ei ole otettu esitutkintapöytäkirjaan, on tehtävä merkintä pöytäkirjaan.

Rikoksesta epäillylle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 2 luvun 1 §:n nojalla määrätylle puolustajalle ja asianomistajalle mainitun luvun 1 a §:n nojalla määrätylle oikeudenkäyntiavustajalle on lähetettävä jäljennös esitutkintapöytäkirjasta. (31.3.2006/245)

Vangitsemisoikeudenistunnossa puolustuksella on oikeus pyytää kaikki haluamansa aineisto käyttöönsä. Automaattista sen saaminen ei kuitenkaan ole ja toisaalta poliisi on velvoitettu tuomaan esille kaikki asialle merkittävät seikat - suuntaan tai toiseen.

https://publications.theseus.fi/bitstre ... sequence=1