Tutkiskelijalle:
Tässä puussa Seppo-peitepoliisin käyttöoperaatio on syntynyt juuri paikallisen tutkinnanjohdon ja KRP:n kesken. Iltalehdessä syyttäjä Valkama kertoo:
Syyttäjä sai tietää peitetoiminnasta muutama viikko ennen käräjäoikeuskäsittelyä.
- Minulle kerrottiin, että tällaista toimintaa on ollut, mutta se ei tuonut esiin mitään uutta. Jos olennaista tietoa olisi ilmennyt, se olisi tuotu julki, Valkama vakuuttaa.
Asiaan liittyen: Jyrki Virolainen, ex-hovioikeustuomari ja OTT, kertoo uudesta esitutkintalakiesityksestä (J. V:n blogi kohta 350), kuinka vanha puute säilyy:
Paha puute lakiesityksessä on se, että syyttäjä ei edelleenkään johtaisi esitutkintaa, vaan esitutkinnan johdossa olisi edelleen poliisi. Tällainen systeemi on täysin poikkeuksellista Euroopassa, sillä se on Suomen lisäksi voimassa vain Latviassa. Käytännössä poliisi ja syyttäjän välinen esitutkintayhteistyö ei toimi kunnolla. Syyttäjät ovat käytännössä esitutkintavaiheessa hyvin passiivisia. He eivät esimerkiksi juuri koskaan hae tutkinnan aikana tuomioistuimelta lupia mihinkään pakkokeinoihin eivätkä itse päätä niistä; kaikki hommat tekee poliisi.
(En tahdo koskaan muistaa suoraan, oliko Suomen kanssa - koko Euroopan mittakaavassa - ainoa poliisijohtoinen esitutkintamaa Liettua vai Latvia, mutta se lienee marginaalinen juttu
)
Ylläolevat kohdat voi yhdistää Seppo-juttuun siten, että Valkama olisi erittäin epätodennäköisesti ryhtynyt koko Seppo-operaatioon. Syyttäjävetoinen esitutkinta olisi siten estänyt poliisin ylilyönnin, ts. sopimattoman ja epätarkoituksenmukaisen peitetoiminnan. Esitutkinta olisi hoidettu muilla keinoilla, eikä Seppo-operaatio tuottanutkaan tuloksia, ellei puolustus sitten löydä jotakin.
---
Esitutkintatoimissamme ongelmana ovat myös poliisiesitutkintjohtajien käyttämät pakkokeinot, joihin oikeus antaa lähes poikkeuksetta luvan. Eri pakkokeinoissa on määritelty raja, joka rikoksesta olisi tultava, että pakkokeinoa X voidaan käyttää. Rikos voi olla tavallinen tai lievä, mutta jos tutkinnanjohtaja (poliisi) vin katsoo, että rikos voisi oikeastaan olla törkeäkin, niin tämän perusteella saadaan pakkokeino X käyttöön. Pakkokeinon tuloksia taas voidaan käyttää oikeudessa sen lievemmänkin rikoksen todistelussa, vaikka pakkokeinon haussa olisi esitetty esim. törkeä-tekomuotoa perusteluna. Ei Suomessa todisteita hylätä, koska "niiden saamiseen käytettiin pakkokeinoa X, jonka myöntöehdot olisivat edellyttäneet suurempaa rikosta". Todisteet ovat ja pysyvät, ja Suomessa pakkokeinojen (esim. kotietsintä tai puhelinkuuntelu) avulla saadaan viedä ihan mikä muu tahansa rikokselta näyttävä uutena juttuna uuteen esitutkintaan.
---
Koetan laittaa esimerkkijutun: Poliisi tutkii lievältä ja sekavalta vaikuttavaa porukkarikosta, olkoon vaikka rakennusfirman kuitteja ja veronkiertoa. Koska lievää rikosta Y varten ei voi saada telekuuntelua ja kotietsintää, tutkinnanjohtaja hakee näitä pakkokeinoja törkeä-nimikkeellä. Tuomari antaa luvan, koska (kehäpäätelmä) jos poliisi hakee lupaa pakkokeinoon, on poliisilla siihen varmaan hyvät syyt. Enempää harkintaa ei tarvita. --> Poliisi tekee kotietsinnät ja telekuuntelun. Talousrikoksista ei ole merkkiäkään. --> Telekuuntelu paljastaa kuitenkin muuta. Kuunneltu hlö N. N. on puhelinkeskustelussa jonkun kanssa kertonut metsästysrikkeestä; hlö B. B. puolestaan saamastaan lahjasta, josta ei ole maksettu parin tonnin lahjaveroa, ja henkilö Y. Y. ajelee katsastamattomalla ja vakuuttamattomalla autolla. --> Em. puhelinkuunteluiden jälkeen alkuperäinen rakennusjuttu kuihtuu kokoon, mutta sakkoja alkaa paukkua metsästysrikkeestä, lahjaverottomuudesta ja auton vajaakuntoisuudesta. --> Juttua voi jatkaa, esim. poliisi saa katsastusautojutun yhteydessä tietää, että hlö Y. Y:llä on varastettua tavaraa autossaan ja hänen muijansa keittämää pontikkaa löytyy autosta. Ja niin edelleen.
Kauas on tultu alkuperäisen pakkokeinon tarkoituksesta, mutta Suomessa tällaiselle rikkeiden ja rikosten ketjuttamiselle ei ole mitään rajaa. Esim. pontikankeitosta voidaan ottaa kuultavaksi tai pidättää mieliavltainen määrä ihmisiä, joista ehkä yksi on keittänyt aineen. Viinanmyyntiä kun aletaan tutkia, silloin on siirrytty taas askel eteenpäin...
Onko sitten väärin, että poliisi saa tietää kaikenlaista? - Poliisin pitäisi pysyä tarkoituksenmukaisuusperiaatetta noudattavana, kun se alkaa tutkia kaikenlaisia sekasotkuja. Esimerkkijutussa kiinni voidaan ottaa tai kuulusteluihin/kuultavaksi velvoittaa kymmenittäin ihmisiä. Lopputulos ei vastaisi kummoisestikaan aiheutetun vahingon määrää. Mutta yksikään poliisi ei saisi sanktioita, vaikkei mistään esimerkkijutun tapauksista tulisi edes yhtä sakkotuomiota. Poliisi voisi jatkaa hommiaan, ellei nyt sitten vähän hävetä. Se on aika pieni haitta, kuitenkin.
---
Sori, jos esimerkki on pitkä. Seppo-tapaus on IMO aika pöyristyttävä, eikä vain poliisin touhuiluiden takia. Asian salaamisoikeus ja selvittämättömyys kertovat, miten vahvat oikeudet poliisilla on jo nyt. KRP:llä on oikeus arvioida itse itsensä toimet. Olen ihan varma, että Britanniassa juttu olisi mennyt sisäiseen tutkintaan ja 3-5 poliisia olisi saanut huomautuksen tai varoituksen. Meillä asiaa ei edes tutkita, jos nyt ei KRP:n oman navan kaivelua lasketa.
. 