On Anoi Kaa kirjoitti:...mutta tosiasia on, että aseet tappavat - Mitä enemmän, sitä enemmän.
Kuten edellä sanoin: jos aseiden lukumäärä korreloi henkirikosten määrän kanssa, on leväperäistä lähteä ratkaisemaan ongelmaa tekemällä aseiden hankkiminen mahdottomaksi. Merkittävästi suurin osa aseista hankitaan Suomessa harrastustoimintaa varten.
On Anoi Kaa kirjoitti:Huonot olot nostavat väkivaltaa joka maassa eli voidaan jäädä odottelemaan sitä täällä Suomessa.
Aivan, huonot olot seuraavat vääjäämättä siitä, kun mielenterveysongelmia ei tunnisteta mielenterveysongelmiksi, vaan pidetään kaikkien ongelmien alkuna ja juurena tuliaseita.
Tässä on kaksi ongelmaa, joista ensin mainitsemani koskettaa joka iikkaa, oli sitten aseeton tai aseellinen:
1) mielenterveysongelmat eivät ratkea käsiaseiden hankkimista vaikeuttamalla.
2) käsiaseiden hankkimisen vaikeuttaminen hankaloittaa
perusteettomasti harrastustoimintaa, jolla ei ole mitään tekemistä väkivaltarikosten kanssa.
Aseet toimivat helppona syntipukkina vaikeassa ja moniulotteisessa asiassa, jota kukaan ei oikeastaan haluaisi ymmärtää. Päätökset tehdään Pääkaupunkiseudulla, jossa aseet ovat suurille massoille vieraita ja niitä pidetään vaarallisina siksi, että niitä on nähty lähinnä leffoissa. Aseet ovat vähän samankaltaisessa asemassa kuin henkilöautot. Kun joku ajaa kännissä sivullisen hengen vaativan kolarin, aletaan meuhkaamaan nopeusrajoituksista. Ei viinasta.
Suomen ja Yhdysvaltojen tilanteita on ihan turha verrata toisiinsa, sillä Suomessa ei rauhan aikana tulla koskaan päätymään tilanteeseen, jossa kukaan saisi hankkia aseita kotinsa tai itsensä turvaksi.
Lisäksi olisi huomioitava, että kuten kaikkien kiellettyjen tai vaikeasti saatavien asioiden kanssa, tässäkin tapauksessa kysyntä ja tarjonta tulisivat kyllä kohtaamaan, mikäli aseiden saatavuutta rajoitettaisiin merkittävästi. Se tarkoittaisi lisää laittomia aseita ja niiden saatavuuden huomattavaa helpottumista.
Tuomiojan taannoinen aivopieru aseiden säilyttämisestä keskitetysti esimerkiksi ampumaseurojen hallussa on niin idioottimainen, etten vieläkään voi uskoa sen tulleen aikuisen ihmisen suusta. Kuinka monella paikkakunnalla nykyään on ampuma- tai metsästysseuran tiloja, joissa olisi edes periaatteessa mahdollista säilyttää kaikkien jäsenien aseita? Entä mitä satsauksia tilojen turvallisuuteen ja henkilöstön määrään pitäisi tehdä, jotta aseiden säilyttäminen olisi käytännössä mahdollista? Ja missäköhän asuvat suurin osa aseharrastajista? Joo, eivät missään kasvukeskuksissa. Olisikin toimiva käytäntö ajella esimerkiksi 100km suuntaansa lähimmälle ampumaseuralle hakemaan aseita ennen hirvimetsälle suuntaamista. Entä miten aseiden säilyttämistä käytännössä valvottaisiin? Saisiko oman aseensa käyttöön jonkinlaisella kellokorttisysteemillä ja käyttöajan ylittämisestä tulisi sitten sanktio? Lähtisikö partio perään sinne hirvimetsälle saalistamaan 65-vuotiasta 55 vuotta ampumista harrastanutta Pertti Perusjamppaa, että
"kuule sun piti se ase palauttaa tossa pualisen tuntia sitte..."
Suomessa on 650 000 aseenomistajaa, eli 650 000 henkilöä, joilla on vähintään yksi ase. Aseiden käyttäminen ja omistaminen toisin sanoen koskettaa useampaa ihmistä kuin Helsingissä on asukkaita, joten kyse ei ole mistään pienestä, kummallisia juttuja harrastavasta porukasta, joiden sisäpoliittinen sivuuttaminen olisi kannattavaa tai mahdollista.