For heavens
sake catch me before I kill more
I cannot control myself
Tekijä ristittiin tämän myötä "Huulipunamurhaajaksi". Chicago pelkäsi hillitsemätöntä sarjamurhaajaa.
Uhrit
43-vuotias Josephine Ross löydettiin murhattuna asunnostaan 5. kesäkuuta 1945. Uhria oli isketty puukolla lukuisia kertoja ja hänen päähänsä oli kääritty leninki. Kyseessä ei ollut ryöstämurha, koska mitään ei oltu varastettu. Uhri oli kamppaillut kovasti vastaan ja hänen kädestään löytyi tekijän hiuksia. Muita johtolankoja syyllisestä ei jäänyt ja eräs havainto murhan aikoihin murhatalolta päin pois juosseesta miehestä oli epämääräinen.
Joulukuun 20. päivä 1945 Frances Brown löytyi puukotettuna asunnostaan. Ruumiin löysi siivooja, joka kiinnitti huomionsa Brownin asunnon raollaan olleeseen oveen. Mitään arvoesineitä ei tälläkään kertaa ollut tarttunut tekijän mukaan. Murhaaja oli kuitenkin kirjoittanut seinään huulipunalla viestin. Siinä hän kertoi, ettei pysty hillitsemään itseään ja mikäli häntä ei napata, niin murhaaminen vain jatkuu. Tällä kertaa tekijä jätti verisen sormenjälkensä oveen.
7. tammikuuta 1946 kuusivuotias Suzanne Degnan katosi kotoaan. Pian selvisi, että tyttö oli siepattu ja juttu sai merkittävää huomiota julkisuudessa. Tekijä oli jättänyt viestin, jossa hän pyysi lunnaita tyttöä vastaan ja kielsi ottamasta yhteyttä poliisiin. Mitään keskustelukanavaa tytön perheeseen hän ei kuitenkaan maininnut. Myöhemmin Degnanin kohtalo selvisi poliisin löydettyä tytön pään viemäristä vain korttelin päästä tytön kodista. Jalat ja torso löytyivät niin ikään lähistöltä eri viemäreistä. Poliisi kävi läpi lähialueen kellareita ja eräästä pesutuvasta löydettiin jälkiä verestä, jota oli siivottu huolimattomasti. Kuolinsyyntutkija totesi, että tekijä oli todennäköisesti lihanleikkaaja ja työskenteli teurastamossa, koska ruumiinosat oli irrotettu ammattimaisella tavalla. Edes tavallinen lääkäri ei olisi tutkijan mukaan kyennyt moiseen käsittelyyn.
Deganin oleletulta murhaamispaikalta löydettiin heikko sormenjälki, joka osoittautui samaksi kuin Frances Brownin murhaajalla.
Epäiltyjä, pidätyksiä, tunnustuksia...
Kaikista kolmesta veriteosta epäiltiin luonnollisesti myös uhrien lähipiirejä. Todisteita ei kuitenkaan ollut ja alibit olivat pitäviä.
Degnanin paloittelumurhasta pidätetiin muun muassa eräs talonmies ja sotilas monien aihetodisteiden perusteella. Kaikki epäillyt vapautettiin lopulta todisteiden puututtua, sillä käsialanäytteet tai sormenjäljet eivät täsmänneet. Degnanin murha poiki myös perättömiä tunnustuksia. Oikeaa murhaajaa ei kuitenkaan löydetty valtavista tutkimuksista huolimatta.
William Heirens
Kesäkuussa 1946 vasta 17-vuotias murtomies nimeltä William Heirens saatiin kiinni itse teossa, kun hänet yllätettiin murtokeikalta. Poliisi löysi ilmeisesti Heirensin murrosta yhteisiä piirteitä naismurhiin ja kuulusteli tätä epäiltynä. Yllättäen Heirens pian tunnustikin olevansa tekojen takana. Heirensin kertoman mukaan hänen oli pakko tunnustaa, sillä poliisit kuulustelivat häntä kellon ympäri välillä pahoinpidellen ja nöyryyttäen häntä. Heirens ei saanut tavata vanhempiaan päiväkausiin ja oikeus asianajajaankin evättiin. Näiden seikkojen myötä Heirensin tunnustukset joutuvat kyseenalaiseen valoon. Psykiatrit saivat kuitenkin selville, että Heirens syytti teoista "George Murmania", joka oli todennäköisesti eräänlainen Heirensin sivupersoona.
Käsialaekspertit eivät olleet vakuuttuneita Heirensin ja Huulipunamurhaajan käsialojen vastaavuudesta. Poliisi kuitenkin ilmoitti Heirensin sormenjäljen täsmäävän murhaajan sormenjälkeen. Tällä ilmoituksella poliisi veti tosin "mutkia suoriksi", koska Heirensin sormenjälki täsmäsi vain yhdeksältä eri vertailukohdalta kun varmaan tulokseen vaaditaan 12 pistettä.
Suzanne Degnanin oletetun murhaajan nähnyt mies ei ensin tunnistanut Heirensiä kyseiseksi henkilöksi kun poliisi näytti miehelle Heirensin kuvaa. Erikseen järjestetyssä tunnistamistilaisuudessa silminnäkijä oli kuitenkin varma, että Heirens oli hänen havaitsemansa henkilö. Tämä lausunto ei kuitenkaan ole sieltä luotettavimmasta päästä. Ensimmäisissä kuulusteluissa silminnäkijä kertoi, ettei ollut nähnyt oletetun murhaajan kasvonpiiretitä pimeässä. Jälkeenpäin hän kuitenkin tunnisti Heirensin juuri siksi, koska tämän kasvot olivat samanlaiset, miltä hänen havaitsemansa miehen kasvot näyttivät auton valokeilassa.
William Heirensin osalta oikeudenkäynti ja kuulustelut olivat yhtä soutamista ja huopaamista. Hän kyllä tunnusti teot, mutta kieltäytyä menemästä yksityiskohtiin. Puolustusasianajajan kanta vastasi hyvin yleistä mielipidettä; Heirens ei ollut murhaaja, mutta hän oli juridisesti syyllinen. Heirens välttyi sähkötuolilta tunnustamalla. Mikäli hän olisi kiistänyt teot, olisi hänet siitä huolimatta sormenjäljen perusteella tuomittu kuolemaan.
Oliko Heirens sittenkin syytön?
Heirens on vannonut syyttömyyttään näihin päiviin asti, mutta hän on niellyt kohtalonsa. Hän on anonut vapaaksi pääsemistä, mutta tuloksetta. Moni uskoo yhä Heirnes syyttömyyteen. Josephine Rossin tytär ei usko Heirensin olleen äitinsä murhan takana. Tyttären mukaan Heirens ei sovi millään olemaan Rossin murhaaja eikä mikään kytke häntä tekoon.
Heirensi kuulusteluihin liittyy liuta hämäriä tapahtumia. Kun tutkijat antoivat Heirensille "totuusseerumina" tunnettua ainetta eräässä kuulustelussa, tämä piti yhä kiinni George Murman-tarinastaan. Toimenpide oli kuitenkin lainvastainen. Myös kaksi psykiatria oli lahjottu antamaan totuudenvastainen lausunto Heirensin persoonasta ja mielentilasta. Psykiatri Roy Grinker paljasti asian myöhemmin ja kertoi samalla, ettei Heirensillä ollut mitään tekemistä sarjamurhien kanssa. Psykiatrien mukaan Heirens ei persoonaltaan sopinut tekijäksi.
Myöhemmin myös ohut mahdollisuus Heirensin käsialan täsmäävydestä Degnanin lunnasvaatimuksen kirjoittajaan on romutettu. Nykytutkijoiden mukaan kirjoittaja ei missään tapauksessa ollut Heirens. Myös sormenjälkitutkimuksista on tullut esiin uutta tietoa, jonka mukaan Heirensin ei voida kiistattomasti osoittaa olleen Huulipunamurhaaja.
Heirens on istunut vankilassa yhtäjaksoisesti vuodesta 1946 lähtien, eli pidempään kuin kukaan toinen vanki Yhdysvalloissa.
Noh mutta yllättävän tarkat "todisteet" kuitenkin Black Dahlia ja Lipstick murhiin Steve isänsä oli saanut yhdistettyä.
