Tuosta tuli hieman huvittava mielikuva: tuomari tiukkaa AA:lta, että jos nyt ei ala tulla järkevää perustetta ja tekotapaa surmatyölle, niin tässä käy kohta niin, että joudumme hylkäämään syytteen!turumurre kirjoitti: Kokonaisuudessaan ne 'tunnustus'-kuulustelut ovat ristiriitoja täynnä, siksihän oikeusratkaisussakin ne on mitätöity. AA ei pystynyt kertomaan tapahtumista mitään järkeenkäypää selitystä: miten ja miksi on miehensä surmannut.
Mutta asiaan. Tuo riita ja sen tunnustaminen ovat mielestäni vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin itse surmatyön tunnustaminen. Jos syyttäjä voi osoittaa, että puolisoilla oli yöllä raivokas riita, palaset loksahtavat kohdalleen, ja AA saa tuomion henkirikoksesta. Mikään tuomioistuin ei tule antamaan päätöstä, jossa todettaisiin, että puolisoilla oli riita, jonka kuluessa jompikumpi kaivoi fileerausveitsen esille, mutta ikkunan läpi tulikin ulkopuolinen, joka otti veitsen ja suoritti surmatyön.
Itse surmatyöstä taitaa olla pari AA:n kertomusta, jota monet pitävät tunnustuksena. Riidasta on enemmän. Minusta on kyllä yllättävää, että hovioikeus on tästä huolimatta päätynyt siihen, että riitaa ei ollut. Toisaalta, siihen on pakko päätyä, jos tuomioistuin on muutoin päättänyt hylätä syytteen. AA:n kertoma riita ei olisi yksinkertaisesti sopinut hovioikeuden lopputulokseen.
Noissa riitakertomuksissa oli mielestäni olennaista mm. se, että AA kertoi täysin järkeenkäypiä ja ymmärrettäviä syitä riidalle, kuten tyttären kohtelu ja se, että JL ei arvostanut AA:n ajankäyttöä. Katsooko hovioikeus siis, että perheessä ei voinut olla eripuraa näistä asioista? Miksi ihmeessä sitä pitäisi epäillä. Ei kai miksikään. Aivan ymmärrettäviä ja uskottavia riidan aiheita.
Ja jos tämä kynnys on ylitetty, niin seuraava kysymys on, miksi pitäisi epäillä sitä, etteikö puolisoilla olisi ollut riitaa noista asioista juuri surmyönä. Olosuhteethan olivat mitä parhaimmat: mies tulee puoleltaöin kapakasta; on pikkujouluaika, ja AA on ollut koko pitkän päivän kotona. Eivätkö olosuhteet ole mitä otollisimmat juuri ajankäyttöä ja lastenhoitoa koskevalle riidalle. Miksi ihmeessä tuomioistuimen pitäisi epäillä, jos toinen kertoo, että juuri tästä riideltiin.
Ja edelleen: AA on kertonut jossakin yhteydessä, että hän menettää toisinaan malttinsa ja saattaa heitellä esineitä. Onko hovioikeus sitä mieltä, että tämäkin on keksittyä. "Ei rouva hyvä, ette te koskaan menetä malttianne ettekä heittele esineitä." Tai jos uskotaan että kyllä, AA:lla on tällainen taipumus niin kuin hän itsekin kertoo, mistä pitäisi päätellä, että maltin menetystä ei tapahtunut juuri surmayönä? Ei kai mistään. Kaikki on yksinkertaista ja johdonmukaista: puolisoilla on pitempiaikainen eripura ajankäytöstä ja lasten kohtelusta; mies saapuu puolelta öin kotiin, jolloin keskustelu alkaa taas; rouvalla on taipumus menettää malttinsa ja heitellä mm. esineitä.
Ja kun rouva vielä esitutkinnassa kertoo avioerosta ja matkalaukkujen pakkaamisesta, niin hovioikeuden lopputulosta on kyllä vaikea ymmärtää. Poliisi todisti oikeudessa, että AA oli virkeä ja tarkasti huolellisesti kertomukset, enka muista, että Manner olisi missään vaiheessa puuttunut kuulusteluihin ja todennut, että nyt päämies on liian väsynyt (tosin hän ei kaikissa ollut mukanakaan).
Pelkästään näillä perusteilla olisi mielestäni voitu ilman muuta todeta, että puolisoilla oli riita kyseisenä yönä.
Tällä hetekellä AA istuu tutkintavankeudessa väkivaltarikoksista. En tiedä, minkä verran tälla asialla voisi olla merkitystä murhaoikeudenkäynnissä, mutta ei se varmasti merkityksetöntäkään ole. Olisikohan hoviokeuden päätös ollut sama, jos muista jutuista olisi ollut syytteet samanaikaisesti vireillä.
Lapsia on ilmeisesti kuultu uudestaan myös murhaoikeudenkäyntiin liittyen. Luulisin, että AA:n tilanne näyttää heikolta, jos joku heistä kertookin, että puolisot huusivat ja riitelivät yöllä mutta äiti on painottanut, että asiasta ei saa puhua.
(kuva: Ilta-Sanomat; osasuurennos) 
.
.
.