ulkosuomalainen kirjoitti:Kuolemannakka kirjoitti
Tarkoitan sillä sitä, että vaikka sanoisin, että Anneli on murhaaja, niin "vastapuoli" sanoo, että eipä ollut. Eli kirjoitan mitä vaan, niin se on aina väärin. Sateinen kurakelikin muuttui nyt hetkessä kirpakaksi kuutamoksi, ei enää lainkaan itketä huppiksen kuraisten kenkien perään. Valojakaan nyt ei enää pariskunta huoneeseen laita, vaikka aiemmin on juuri tätä vastaan itketty, että tottakai siellä olisi ollut valot, eikä kukaan huppis olisi tällaiseen taloon hyökännyt.
Sullahan on Naakka etp ja olet roikkunut taalla tiiviisti nyt kohta puolitoista vuotta. Miksi sitten et tarkista sielta ja MUISTA mita ko yon saasta on sanottu? Ihanteellinen jaljestamiseen. Ei ollut satanut. Miksi jatkuvasti unohdat miten pain kuvissa on valot? Sisalla on valot, terassilla ei. Miten voit unohtaa valonkatkaisijan sijainnin??? Miten Jukka on nyt yhtakkia saattamassa lasta taman huoneeseen kun tallaisesta ei ole koskaan ollut missaan puhetta eika KUKAAN ole nain kertonnut. Pelkkaa mielikuvitustasi taas.
Jos en usko sanomaasi se johtuu yksinkertaisesti siita, etta sun faktat ei tasmaa tiedettyihin ja/tai etta mielikuvituksesi saa niista yliotteen.
Sisällä oli valot. No justiinsa tuossa vaikka kuinka moni väitti, ettei kukaan olisi tällaisessa tilanteessa valoja laittanut! Minähän se just sanoin, että sisälle olisi jokainen valot laittanut. Tästähän koko kiista alkoi. Tätä just tarkoitan, että kaikki mitä sanon, on aina väärin.
Valokatkaisijasta joku tuossa viikko takaperin sen verran varmaan sävyyn sanoi, että kuvasta näkee, että se on jossain pesuhuoneseinällä, niin nyt vaan sitten kysyin, että onko se siellä, vai siellä, missä sen kuvitellut aina olevan, eli takkahuoneen oviaukossa. En MINÄ ole väittänyt sen olevan missään pesuhuoneen seinässä, minä vain KYSYIN asiaa, jota tuskin on missään etp:ssä. Kummaa kun pelkät kysymyksenikin aina käännetään väitteiksi.
Jukan "lapsensaatto" on mielikuvitustani, mutta harvinaisen hyvin perusteltua käytöstä, pohjautuen sekä lapsen kertomukseen ja siihen, ettei Anneli lasta nähnyt, ja yleiseen järkeen.
1) kun lapsi tuli huoneestaan, oli hiljaista. Oli ns. rikkomistauko. Onko kiistatonta tarinan mukaan?
2) Anneli ei nähnyt lasta. Onko kiistatonta, että Anneli väitti näin?
3) Lattialla oli lasia. Onko tämä kiistatonta, että lapsi väitti näin?
4) Jukka oli oviaukossa/terassin oven edessä. Onko tämä kiistatonta kertomuksen perusteella?
5) Oletatko, että Jukka, joka jo valmiiksi seisoi takkahuoneen oviaukossa, maassa lasinsiruja, odotti, että 9v tyttö kävelee hänen luokseen paljain jaloin ihmettelemään? Venyykö mielikuvitus aivan hirveästi, jos olettaa, että hän pyytää näkemänsä lapsen heti takaisin nukkumaan, eikä odottele häntä oviaukossa? Jukkahan näki tytön ja tyttö Jukan jo eteisestä, suora linja! Onko aivan tuulestatemmattua olettaa, että Jukka saattoi pahasti pelästyneen tytön takaisin huoneeseensa, siis tuli häntä olohuoneeseen vastaan, ja sanoi, että ukkonen jyrisi? Kuka isä EI tekisi näin?? Tämä täysin looginen ja järkevä toiminta sopii kaikkeen muuhun asiasta kerrottuun, paitsi siihen, että tyttö väitti nähneensä Annelin. Voi olla, että se on väärä, mutta ihmettelen, miten tyttö olisi Annelin voinut nähdä, kun hän ei voinut särkyneen ikkunan takia tulla lähelle, eikä Jukka olisi häntä varmasti lähelle päästänyt. Vaikka kyseessä olisi ollut Jukan ja Annelin välinen riita, Jukka olisi toiminut aivan samoin tavoin.
Tai sitten ikkuna ei ollut rikki.
Kyllä tuo nyt paljon vähemmän mielikuvitusta vaatii, kuin se, että Jukka oli juuri ko. rikkinäisestä ikkunasta tullut verisen taiston jälkeen, ja antaa lapsen tassutella viereen ihmettelemään. Pakkohan täällä on semmoisissa asioissa mielikuvitusta käyttää, mistä ei ole tietoja ja mitkä ovat ristiriitaisia.