Tuo poistumisreko on se, jolla katson olevan vähiten tekemistä tilanteen spontaanien ratkaisujen kanssa.jokuvaan kirjoitti: Poliisin (ovi-ikkunasta)poistumisrekossa poliisi ei pysty ponnistamaan ikkunasta arkkua matkivalta tuolilta, koska sivussa olevalta tasanteelta on mahdotonta saada tarpeeksi ponnistusvoimaa. Miten tämä suhteutuu lapsen kertomukseen siitä, että ´huppis´ poistui paikalta vikkelästi (ja ääneti)? Huonosti. Ei näy häkelitteroinnissa ´huppiksen´ useiden ponnistusyrityksen aiheuttamia ähkimisiä, kolahduksia, lasinsirujen päällä tepasteluja tai muita ääniä, jotka sopisivat esim. kengän sovitteluun alakarmin varaan.
Poliisin yritys poistua aukosta on aika avuttoman näköistä. Jos on juuri tappanut jonkun, voi ajatukset olla aivan muualla kuin oven pielien sirpaleissa. Jos poliisit olisivat vaikka ensin lukeneet Parkour harrastajien keskusteluja aiheesta ja käyttäneet vähän notkeampaa kaveria, olisi liike saattanut näyttää muulta kuin yrittää saada norsun kiipeämään mäntyyn - uskon, että sekin onnistuisi tuolla suunnittelulla. Eikä tarvitse olla harrastaja, kun voi todeta, että helpoin tapa mennä lasin läpi on hieman vauhtia, tasapaino jaloilla ja ei mieti liikaa laskeutumista.
En siis tarkoita, että huppista on ollut tai hän olisi sen puolen harrastaja. Spontaanit ratkaisut voivat olla vääriäkin, mutta jos poliisi tutkii, eikä ole merkkejä ulospääsyn epäonnistumisesta, kannattaa miettiä miten se on voinut onnistua sujuvasti. Ei reko siitä, miten yksi poliisi miettii suojaamistaan ja mihin voi satuttaa anna kuvaa sen yön tapahtumista. Englantilainenkin saattaisi todeta, että ei se roisto välttämättä välittänyt "Health and Safety" säädöksistä.
