Kuinka puolustaudut mahdolliseen hyökkäykseen ?

[tj_eme]

Maahanvienti on nykymaailmassa riskialtis veto, vaikka sen yhden hallitseminen siinä on helpohkoa. Itsellä on sellainen kokemus, että narkkarin kanssa painiessa kaveri ilmestyi viereen monottamaan. Kiire oli kohtlainen, kun piti vasemmalla pitää potkijaa lahkeesta kiinni, oikealla pidellä alkuperäistä painikaveria ja samaan aikaan nousta ylös. Sillä kertaa onnistui.

Väitän, että tositilanteen iskiessä stressin on niin korkealla tasolla, että ainoastaan yliopitut (yli 10 000 toistoa) jutut toimivat. Vaikka itsellä on takana yli 6 000 tuntia kamppailulajitreeneissä, en luottaisi moneen temppuun.

[INES 7]

Olen aikanaan kännipäin ottanut ns. matsia jonkun meluavan typeryksen kanssa, kun meni hermot. Tyyppi oli selvästi (ainakin halunnut olla) jonkinlaisen potkulajin edustaja. Monotti sivupotkun reiteen ja minäpoika vaan promilleissa uhosin antaa tulla vaan... Hakkasin tyypin mutkalle ja tyylittelin vielä lätkätappelutyyliin: pää kainaloon ja vapaalla kädellä yltä ja alta koukkuja päähän. No mitään vakavaa vauriota ei sattunut kellekään. Ja tilanne rauhoittui. Tapahtumaa edelsi ko. hillujan paini kaverini kanssa ja hänkin tyytyi ns. ratkaisemattomaan.

Minulla oli kyllä usean viikon ajan takareidessä ja pakaran alaosassa noin kahden levitetyn kämmenen kokoinen mustelma, joten potku oli kova, mutta ei se siinä hetkessä hidastanut mitään. Jos olisi osunut reiden sivuun, niin olisi "puujalka" varmaan tullut. Osasin - kamppailulajeja harrastaneena itsekin - vaistomaisesti kääntää kylkeä potkun tullessa, jolloin perse kiertyi eteen ja potku osui sinne.

Opetus siis itsepuolustustilanteeseen (tuo minun tarina oli kuitenkin puhtaasti väkivaltaa ja idioottimaisuutta kaikkineen) on, että pitäisi säilyttää maltti ja katsella rauhassa vaihtoehdot a) harppoa pakoon b) rauhoittaa puhumalla c) torjua d) iskeä vastaan (ja paeta+soittaa poliisi).

Juu ja juuri tuon a)-vaihtoehdon takia maahanvienti on riskialtis, kuten tj_eme kuvailikin. Painiksihan se helposti menee tai ainakin siitä irrottautuminen ja pakeneminen voi johtaa kompurointiin. Tai saa monoa kolmannelta osapuolelta.

Mutta siis, nuo tilanteet myös usein tulevat ennalta-arvaamatta tai sitten riehuja ensin näyttelee, että kaikki okei, ei mitään, asia sovittu jne. ja sitten yht´äkkiä alkaa mäiskiä, joten ei siinä ehdi useinkaan punnita sitä miten toimia. Joten oma tyyli on kai se paras kuitenkin kaikille, mutta olisi hyvä miettiä hieman etukäteen eri skenaarioita ja myöskin välttää niitä.

[jason666]

Taskussa yleensä jonkunlainen itsepuolustusvekotin.
Ja en todellakaan pelkää käyttää väkivaltaa itseni tai omieni puolustamiseen.
Sanotaa ny vielä etten itse aloita tappeluita, mutta asenteesta jo näkee että takasin tulee jos joku haluaa, ja siksikin sillontällön yrittäjiä on.

[Kivireki]

No mä pärjään yleensä ihan tuurilla, oikeasti. Ne kerrat ku en oo tuurilla seilannut ni olen joko pysynyt sen verran kaukana ettei toinen yllä osumaan tai sit sen verran liki että saan otettua kiinni sen verran tiukasti ettei pääse tekemään mitään. Jos pakko on päästää irti ni heittää sen verran lujaa maahan että pysyy siinä sen aikaa et ehdin karkuun. Minä en mikään tappelija ole. En ala lyömään, sääreen voin potkaista jos pakko on.

Mut plussaa siitä että aika harvoin tulee hässäkkää, joskus 90-luvun skinibuumin aikaan viimeksi.

Mut sana pari siitä tuurilla seilaamisesta. Muutaman kerran on käynyt niin etten ole edes ehtinyt tajuta et joku tulee päälle ku sankari onkin jo maassa. Viimeisestäkin on jo vuosia, joku koitti potkaista päähään mut ohi, liukastui ja pää katukiven reunaan. Aamun sanomalehdestä sit vilkuilin et jäikö henkiin, en jäänyt siihen paikalle sit. Ei ainakaan mainintaa ollut. Olis jättänyt mut, harmittoman ja hiljaisen, rauhaan ni kaikki olis mennyt hyvin eikä se olis nolannut itseään...

Offtopikkina hassu juttu jonka kuulin. Oli eräs sankari sit koittanut taserilla sohia ja oli onnistunut itseään osumaan jalkaan. uskon tarinan koska kyseinen pösilö itse kertoi tän.

[Waakku]

Maahanvienti on nykymaailmassa riskialtis veto, vaikka sen yhden hallitseminen siinä on helpohkoa. Itsellä on sellainen kokemus, että narkkarin kanssa painiessa kaveri ilmestyi viereen monottamaan. Kiire oli kohtlainen, kun piti vasemmalla pitää potkijaa lahkeesta kiinni, oikealla pidellä alkuperäistä painikaveria ja samaan aikaan nousta ylös. Sillä kertaa onnistui.

Väitän, että tositilanteen iskiessä stressin on niin korkealla tasolla, että ainoastaan yliopitut (yli 10 000 toistoa) jutut toimivat. Vaikka itsellä on takana yli 6 000 tuntia kamppailulajitreeneissä, en luottaisi moneen temppuun.

Puhuin yhtä vastaan. Yhtä vastaan se luultavasti toimii ja et vahinkoita toista turhaan.

[Crishelle]

Osa varmaan jo tietääkin minkälaisessa lähiössä mä asun (täynnä epämääräistä lössiä ja uusi kämppä hakusessa) ja teen niin, etten avaa ovea jos joku ovikelloa tulisikin rimputtamaan. Meillä on turvarauta ovessa jonka edellinen asukas on jättänyt. Jos joku tuntematon ovelle tulee, menen oviaukon tukkeeksi ja kysyn, mitä asiaa. Jos joku tunkeutuisi kotiini, ensimmäinen ase olisi keittiönjakkara tai tuoli. Niillä saisi kanveesiin isonkin miehen. Luultavasti jotkut saattaisivat pelätä myös kissaa vaikka se on aina tunkemassa vieraiden ihmisten syleihin ja vaatii huomiota Tai ehkäpä karjaisisin että nyt hevon helvettiin täältä ja äkkiä ennen kuin tarvii itse viedä. Ehkäpä iso kokoni saisi varkaan hätääntymään

Toinen vaihtoehto olisi että yrittäisin saada pahantekijän tungettua parvekkeelle ja eikun ovi lukkoon ja kissalanpojat paikalle. Voro ei taatusti uskaltautuisi heittäytyä parvekkeen kautta ulos kun pudotusta on tuo parisenkymmentä metriä (vai paljonkohan se olisi kun kuudennessa kerroksessa asun). Jos heittäytyisikin, tuskin pitkälle sellaisen pudotuksen jälkeen pääsisi. Eihän se mun vika olisi jos rosmosta tulisi (ehkä) stroganoffia

[Penkkimurheilija]

Kaverin isällä on mökki Porvoon seudulla. Äijä (isokokoinen, parrakas, kovaääninen, mutta leppeä mies) oli kerran syyspimeällä, noin kymmenen vuotta sitten yksin mökillä ja heräsi aamukolmen seutuvilla siihen, että ulko-ovelta kuuluu kummaa rapinaa. Nousi siitä sitten ylös ja kuunteli vähän tarkemmin: kaksi miestä oli oven takana, puhuivat toisilleen matalalla äänellä ja yrittivät selvästi saada ovea auki. Kyse saattoi olla "itänaapureista", mutta satavarma mies ei asiasta ole.

Ukko piti päänsä kylmänä, haki käsiaseen keittiön puolelta, meni oven taakse ja karjaisi hirmubassolla "JUMALAUTA, MULLA ON TÄÄLLÄ MUTKA! HELVETTIIN SIELTÄ TAI PAUKKUU!!!"

Ilmoitusta seurasi ärhäkkä kenkien kopina kuistilla, auton ovien pauke ja moottorin hurina. Isäntä juoksi kuistille ja ehti nähdä pakettiauton perävalot varkaiden kaasuttaessa pakoon. Kyseessä on satunnainen aseharrastaja ja rehellinen kuljetusalan yrittäjä, jolla ei ole ns. "värikästä taustaa", joten polvet löivät komeasti koukkua virkavallan viimein saapuessa paikalle.


Itse olen joutunut uhkaavaan tilanteeseen tasan kerran: olin parikymppisenä kävelemässä iltamyöhällä taksitolpalle ja huomasin että takana, parinkymmenen metrin päässä lampsi tulemaan pari kovaäänistä, itseäni vähän nuorempaa kaveria. Juttelivat keskenään että "mitähän tolla on kassissa, mennään kattoon." "Pidä sä kiinni, mä vedän sitä turpaan." Keskustelu käytiin siis sellaisella volyymillä, ettei sitä voinut olla kuulematta.

Matkaa ei ollut enää pitkälti, joten päätin että en perkele juokse, kunhan soittavat poskeaan. Toinen huusi "Hei kaveri, tuus käymään täällä, mä kerron sulle yhden jutun!" En tehnyt elettäkään että olisin kuullut, kävelin loppumatkan tolpalle ja nousin taksiin. Jannut huusivat vielä perään ja näyttivät keskaria. Mitä lie taskunöyhtää kuvittelivat köyhän opiskelija urheilukassista löytävänsä? Kaiketi uhosivat vain, mutta ei tullut mieleenkään lähteä mukaan leikkiin.

Jälkeenpäin on tullut käytyä voimankäyttökurssi ja tehtyä järkkärin ja vaksin hommia, mutta tekisin nykyään varmaan ihan samoin. Töissä hommat hoituvat 99 % puhumalla, siviilissä en viitti alkaa panisille.

[tj_eme]

Puhumalla selviää varmaan 99,jotain kaikista uhkatilanteista. Omasta historiasta kaksi esimerkkiä riittää.

Salilta kotiin tullessa vastaan tuli kuuden nuoren miehen porukka, joka alkoi jo vähän kauempana levittäytymään. Huomaamattoman väistämisen tilaa ei enää ollut, joten kävelin suoraan kohti. Noin kymmenen metrin etäisyydellä kaari pysähtyi eteen ja yksi alkoi vaatia kassia kädestäni. vastasin, että hakemaan pitää tulla, jos sen haluaa. kahdenkymmenen sekunnin tuijotuksen jälkeen sanoin, ettei minulla ole aikaa tällaiseen leikkin ja kävelin eteenpäin, kaari aukeni ja pojat lähtiuvät eteenpäin. Noin sadan metrin päästä kuului sitten huuto "Vitun homo!".

Toinen kerta oli ravintolan vessassa, johon perään lähti samaan pöytään (olimme silloisen vaimon kanssa kaksin) ängennyt vähän epämääräisen oloinen mies. Kaveri jäi selän taakse seisomaan ja kääntyessäni oli siinä tapettiveitsi kädessään ja mölisi jotain viiltelystä. Pistin housut kiinni ja katsoin sälliä kasvoihin koko ajan. Tehopuoliminuuttisen jälkeen sanoin, että tilanne vain huononee koko ajan tästä eteenpäin ja viisainta olisi antaa veitsi minulle. Ojennettuun käteen se tuli ja katkaisen terän juurta myöten ja palautin rungon omistajalleen. Tyyppi tuli vielä pöytään ja tarjosi oluet. Niitten jälkeen kyllä lähdettiin.

Erittäin harvoin joutuu oikeasti kamppailutilanteeseen, mutta silloin on oltava erityisen tarkkana. Kaveri sa Stadin asemalla kakkosketjusta viinapullosta naamaan ja silmänpohja murtui. Huonomminkin voi käydä eli aina täytyy valmistautua useampaan hyökkääjään ja nopeisiin poistoihin.

[Rudy]

Itse monesti myös miettinyt että mitähän sitä oikeasti tekisi jos joku päättäisi tulla tutkailemaan laukun sisältöä, tämä kyläpahanen kun on vähän levoton välillä. Tosipaikan tullen tuskin osaisin toimia niin miten on "suunnitellut" toimivansa, lähinnä todennäköisesti keskittyisi pitämään mahdollisimman kovaa ääntä ja hakemaan mahdollisimman hyvän pakoreitin. Inhoan väkivaltaa enkä koskaan mene haastamaan riitaa mutta mikäli pimeillä kujilla tulee tilanne jossa punnitaan oma fyysinen hyvinvointi, luulisin käyttäväni kaikki mahdolliset resurssit päästäkseni edes pakoon. Tosin, harvemmin jalkaisin kuljen missään yksin, lenkillä kuljen paljonkin mutta koirien kanssa. Sitä en osaa varmaksi mennä sanomaan miten toinen reagoi ihmiseen joka on tarpeeksi typerä yrittääkseen iskeä kimppuun koirien läsnäolosta huolimatta, luotan siihen että pelkkä koiran läsnäolo on tarpeeksi tehokas karkotin. Vuosia sitten se jopa saattoi koitua pelastuksekseni. Olin siis teiniaikoina tuttavani luona naapurissa ja tupakalle mennessäni tuttavani pyysi ottamaan koiran mukaan iltapissille. Minähän tein työtä käskettyä, koira remmiin ja kartanolle. Asuimme siihen aikaan siis yhdellä levottomimmista asuinalueista. Seisoskelin läheisellä sorapolulla (vähän metsää ympärillä) ja koira oli melkoisen syvällä ojassa, kun mutkan takaa ilmaantui kaksi miestä jotka kävelivät hyvinkin vauhdikkaasti suoraan kohti. Sen enempää miettimättä kiskaisin koiran pois puskasta ja sillä samalla sekunnilla miehet pyörähtivät takaisin menosuuntaansa. Mistäpä sen tietää olisiko mitään tapahtunut, mutta koiran ilmaantuminen ja samanaikainen suunnanvaihto pistivät kyllä hieman pumppua tikittämään.

Oma huushollini on sen verran mukavasti suunniteltu, että mikäli etuovesta joku koittaa sisälle, makkarista takaovelle on vain muutama askel matkaa joten sitä kautta puhelin kourassa pakoon ja vauhdilla (olettaen että olen nukkumassa/muuten vaan kys. huoneessa). Tavara on aina tavaraa, sitä saa kaupasta lisää ja en välttämättä jää mahdolliselta tunkeutujalta kyselemään että ootko nyt telkkarin vai mun pään perässä, sankaria en ainakaan alkaisi leikkimään. Mahdollisella tunkeutujalla voi tosin tulla mieleen etuoven ja välioven välissä ollessaan että oliko tämä nyt niin fiksu idea sittenkään kun on tosiaan niitä koiria, kaksin kappalein. Sen verran tiedän ja osaan sanoa, että meillehän vieraat pääsee kyllä sisälle mutta ulos pääseminen on toinen juttu, nuo tuppaavat kiertämään aina oven ja vieraan väliin. Sitä en tiedä miten ne reagoivat kun minä panikoin ja olen hermostunut, se voi heijastua varsinkin tuohon nuorempaan hyvinkin voimakkaasti ja silloin en mene vannomaan etteikö se alkaisi puolustaa itse. Korostan sitä, ettei kumpaakaan ole koskaan suojeluun treenattu koska en koe sitä tarpeelliseksi, mutta rodun piirteisiin kuuluu enemmän tai vähemmän voimakas vahtivietti.

[Pazzie]

Mun mielestä se ei ole mitään sankarin leikkimistä, jos puolustaa kotiaan, itseään tai läheisiään. Ainakin mulle koti on se paikka johon ei kukaan kutsumatta tule ja puolustan kyllä linnoitustani, jos joku sinne yrittää tulla eikä sieltä ilman taistelua viedä ulos edes mainoslehteä. Jos joku yrittää kaupungilla käydä kimppuun, ryöstää tai raiskata niin kyllä mä puolustaudun. Ehkä mä olen vähän tyhmä ( mene ja tiedä ) mutta mulla on se periaate, että mun oma on mun omaa eikä sitä jaeta tuntemattomien kanssa

[Rudy]

^ Puhuinkin itsestäni. Jokainen määritelköön omalle kohdalleen sen, mikä on sankarin leikkimistä. Jos mahdollinen hyökkääjä on esimerkiksi 150cm pitkä, läpimärkänä 46kg painava rimpula ilman minkäänlaista asetta ja ympäripäissään, haluni puolustautua voisi olla hyvinkin paljon korkeammalla kuin silloin, jos hyökkääjä olisi Aleksandr Karelinin kokoinen, aineissa ja hampaisiin asti aseistettu.

[TooToo]

Reippaasti vaan turpaan ja mielellään liioitellusti. Kallistahan se on kieltämättä, mutta opetuksena sangen oiva systeemi. Eräs häirikkö aikoinaan ison kaverinsa kanssa yrittivät hakata ja ryöstää minut yöllä tullessani baarista ja voi sitä ilon ja riemun tunnetta kun kolmannen iskun jälkeen lähinnä kutitti ne läppäisyt ja heitin takin pois ja hakkasin paskaksi molemmat. Siitä rispektit tosin annettava, ettei juossut poliisiasemalle heti itkemään, vaan kuukausien kuluttua sattumalta tavatessamme pyyteli hiukan jopa anteeksi ja naurahtaen totesi tehneensä pienen arviointivirheen.

[jason666]

Reippaasti vaan turpaan ja mielellään liioitellusti. Kallistahan se on kieltämättä, mutta opetuksena sangen oiva systeemi. Eräs häirikkö aikoinaan ison kaverinsa kanssa yrittivät hakata ja ryöstää minut yöllä tullessani baarista ja voi sitä ilon ja riemun tunnetta kun kolmannen iskun jälkeen lähinnä kutitti ne läppäisyt ja heitin takin pois ja hakkasin paskaksi molemmat. Siitä rispektit tosin annettava, ettei juossut poliisiasemalle heti itkemään, vaan kuukausien kuluttua sattumalta tavatessamme pyyteli hiukan jopa anteeksi ja naurahtaen totesi tehneensä pienen arviointivirheen.

Oikein.

[cicero]

Onpas hankala kysymys...sanotaan nyt ensin että olen nainen 170cm ja painoa sellaiset 52 kiloa. Olen aika vilkas ja utelias ja silloin tällöin väärässä paikassa väärään aikaan Puhumalla ja silmiin katsomalla pääsee melko pitkälle. Puhelin kädessä auttaa myös joskus. Kaksi kertaa olen päässyt puhumalla ja tuijottamalla pälkähästä aseen osoittaessa ohimoa.

Joskus kaupungilla viimeisen raskauden jälkeen kävellessä joku otti takaapäin niskasta kiinni ja heitti maahan ja alkoi potkia ja sanoi että aikoo tappaa. Just ennenkuin tämä hylkiö osoitti saappaallaan päähän kysyin että mitä helvettiä sä meinaat ja tapitin miestä silmiin vihaisesti, tämä meni vähän omituiseksi ja lähti juoksemaan pois. Myöhemmin sain tietää että sama mies oli hyökännyt usean "kaksikymppisen" naisen kimppuun hakaten ja potkien. Olisi varmaan pitänyt olla otettu kun itse olin kuitenkin yli 30vee jo tuossa vaiheessa. Kylki oli kuitenkin ihan mustana pari viikkoa, miehelle sanoin vaan että liukastuin kotimatkalla... talvipakkasta kun oli siinä vaiheessa vielä.

Jaa, ja kerran olin kesällä perinteisellä keskiyön kävelylenkillä Mannerheimintiellä (lenkkarit ja farkut jalassa,mun lenkkiasu:) kävelin Tilkasta Forumille ja takaisin) Joku somaliryhmä tuli turisemaan ja alkoi siinä vähän lähentelemään niin otin puhelimen taskusta ja soitin kaverille. Siinä kohtaa auttoi että tajusin tilanteen ennenkuin kukaan ehti oikeasti käydä iholle asti...ja kävelin melko reippaasti enkä pysähtynyt..

mutta eipä tässä sen ihmeemmin mitenkään ketään kohtaan pystyisi hyökkäämään. Täytyy vähän ennakoida tilanteita. Sen verran olen kuitenkin pitänyt kuntoa yllä ettei tuo 15 -vuotias heti hypi silmille Hän on mua nyt viitisen senttiä pidempi....kengänkokokin 44 vastaan minun 36

[INES 7]

Edellisestä mieleen.

Tuo kännykkä. Eri tavalla käytettynä, mutta naisille tyypillisenä puolustuskeinona. Sillä ikään kuin torjutaan hyökkäys pimeällä polulla tai vastaavassa paikassa puhumalla kovasti luuriin "ettei kukaan uskalla hyökätä kimppuun pimeästä".

Jo silloin kultaisella ysikytluvulla asiantuntijat tiesivät miten se todellisuudessa lisää riskiä joutua hyökkäyksen kohteeksi. Ja ennen kaikkea tulla täysin yllätetyksi. Lisäksi se luurin toisessa päässä oleva ystävä ei sillä hetkellä yleensä pääse ns. salamana apuun tai saa hälytettyä apua oikeaan paikkaan riittävän nopeasti. Sen sijaan niskaan on helppo hypätä, kun kulkijan huomio on puhelimessa.

Tosin naiset eivät yleensä huomaa takana olevaa, päätä pitempää hahmoa edes kirkkaassa kauppakeskusvalaistuksessa ja yleensä ei myöskään vaikka kulkusuunnat kohtaisivat vastakkain... "Vittu, kato äijä etees, mulkku!"