nuusku-nella kirjoitti:Kuolemannaakka kirjoitti:Ruumiin siirtämisen funktiota en myöskään ole tajunnut, enkä tajua, miten se tehdään jälkiä jättämättä, ja miksi AA menisi siirtämään ruumista, kun poliisi on parin minuutin päästä huushollissa? Ja millä ihmeen vimpautuksella Jukka saataisiin siirrettyä lapsen kuvaamasta asennosta löytöasentoonsa? Huppiksella on tässä se etu, että hän ehti puuhata Jukan kimpussa vielä jonkin aikaa, Jukka ei ollut välttämättä vielä kuollut ja ennenkaikkea hänen ei tarvinnut jäädä siivoamaan jälkiä eikä operoida pesuhuoneen oven raosta käsin.
Jotenkinhan Jukka on (todistajien kertomuksiin nojaten) siirtynyt useampaankin otteeseen. Toki ison (mutta ketterän) miehen olisi helpompi siirtää Jukkaa kuin Annelin mutta ei sekään ilman jälkiä ja ääniä noin vaan käy.
Eikö fakta ole se, että Jukka on jossain vaiheessa ollut ainakin muutaman minuutin sängyssään verta vuotavana? Mihin kohtaan sijoitat tämän omassa tapahtumienkulussasi? Annelin ja lapsen kertomuksiin se ei sisälly millään tavalla. (Anneli kertoo että Jukka ja huppis paini pystyssä kun Annelin juoksi puhelimeen, samaan aikaan tuli lapsi joka meni katsomaan ja näki isän lattialla) Siinä välissäkö huppis aina nosti Jukan syliin ja heitti sänkyyn? Ja sitten taas lattialle ja itse meni lasta piiloon? Sitten hetkeksi vielä sänkyyn verta vuotamaan ja lopuksi kylppärin oven eteen lattialle. Aikamoista suorittamista, sanoisin.
Entä sitten Annelin ja lapsen näkemykset siitä mitä kautta Anneli kävi Jukkaa katsomassa? Anneli kertoo että kävi pulssia kokeilemassa oven raosta ja lapsi sanoo ettei äiti mennyt ollenkaan sitä kautta kun sitä reittiä ei yleensä käytetä. Jompikumpi erehtyy.
Vai oliko se sitten niin että tässä lapsen kuulemisessa totena on otettava vain näköhavainto huppiksesta joka loikkaa ikkunasta ulos mutta muissa asioissa lapsi erehtyy?
Eikun ihmettelen vaan, että mitä ihmeen syytä Annelilla olisi mennä vielä puhelun jälkeen Jukkaa siirtelemään, ja miksei tästä siirtelystä jäänyt jälkiä? On paljon helpompaa siirrellä elävää Jukkaa, koska elävä Jukka siirtyy ihan itsestäänkin, mutta kuolleen Jukan nostaminen/kierittely osin sängyn alle siihen asentoon, mistä hänet läydettiin on kyllä melkoisen haastava homma, etenkin Annelille=) Siinä kyllä vereentyisivät vähän muutkin paikat kuin hihat=)
Huppiksen taas ei Jukkaa tarvinnut mihinkään siirrellä, kun mielestäni Jukka ei liikkunut koko aikana kuin sängyn jalkojen välisellä alueella, siellä peiton takana vielä pääosin. No, on se peitto voinut siinä kamppailun aikanakin pudota, sitä en mene varmaksi sanomaan. Yleensä peitto kuitenkin putoaa, kun sen päällä oleva uhri revitään lattialle. Jos verta on peiton alla, peitto on pudonnut haavoittumisen jälkeen. Verijäljet kai muutenkin kertovat, missä uhri on liikkunut.
Jukka on maannut kertomuksessani haavoittuneella kyljellään tajuttomana ennen häke-puhelun alkua ja ehkä noin 30sek sen kuluessa. Tämän jälkeen hänet revittiin lattialle (tuskan huudot ja kolinat alkoivat). Toki on mahdollista, että häntä aivan aluksi rääkättiin myös sängyllä, ennenkuin putosi/pudotettiin lattialle. Sängylle hän joutui lyhyehkön pystypainin loputtua, eli kun oli saanut puukosta ja jalat pettivät alta. Siihen ei kovin kauaa ole mennyt.
Lapsi on mielestäni käynyt takkahuoneessa katsomassa vain kaksi kertaa, jälkimmäinen niistä on nauhalla. Hänen reaktionsa nauhalla tai käytös ylipäätään eivät mitenkään tue sitä, että hän olisi Jukan aiemmin nähnyt. Kuulusteluissa hän sanoi Annelin olleen "puhelimessa kai", vaikka syyttäjä onkin antanut sen kuvan, ettei tyttö lainkaan tiennyt, missä Anneli oli. Lapsi vastaa noin, koska ei näe äitiä: siis teoriassa voi olla, että Anneli olisi vaikka pihalla, koska lapsi ei osaa varmaksi päätellä, että puhelimeen jäänyt Anneli varmasti edelleen oli siellä puhelimessa. Kun lapsi lähestyy takkahuonetta ja näkee Jukan ja veren, niin äidin olinpaikka SILLÄ HETKELLÄ ei ole päälimmäisenä muistoissa, ja siksi kuulusteluissa hän käyttää tuota "en tiedä, puhelimessa kai" -muotoilua.
Kun Anneli kävi pulssia kokeilemassa, ei kai kukaan ollut puhelimessa, vaan puhelua odotettiin. Tällöin tyttö on voinut olla vaikka omassa huoneessaan tai muuten niin, ettei huomannut Annelin menoa pesuhuoneeseen. Sitäpaitsi tytöltä kysyttiin, kävikö Anneli PUHELUN AIKANA pesuhuoneen kautta vai olohuoneen kautta takkahuoneessa. Tämäkin on sellainen seikka, että me vain yksittäisen lauseen perusteella repostelemme tätä, vaikka molemmat henkilöt ovat edelleen elossa, ja heiltä asiaa voi kysellä. Ja koska syyttäjä ei ole tätä asiaa painottanut, niin uskon, ettei se ole merkittävä asia.
Yleensäkin ottaen on aina laitettava suurempi paino varmoille faktoille, kuin kuulustelukertomuksille. Jos esim nauhalla tapahtuu jotain, niin se on tapahtunut oikeasti (jätetään valenauhoitusspekulaatio tässä pois), vaikka kuulusteltava muistaisi mitä vain. Vaikka kuulusteltava muistaisi pyytäneensä tyttöä käymään takkahuoneessa puhelun aikana, niin tällaista ei ole tapahtunut, kun ei sitä nauhalta kuulla. Tämän vuoksi on aivan hedelmätöntä nostaa tätä muisteltua tai ajateltua "lähettämistä" todisteeksi mistään ja rakentaa sen pohjalta skenaarioita siitä, mitä tapahtui. Ihmiset muistavat väärin, unohtavat, painottavat asioita eri tavalla ja kuulustelijat ymmärtävät asioita väärin ja eri tavoilla. Kuulustelut eivät ole sanatarkasti se, mitä tapahtui. Jos kuulustelija väittää kävelleensä paljain jaloin takkahuoneen oviaukkoon, niin tiedämme, että hän joko muistaa väärin, tai lattialla ei tuolloin ollut lasia. Me emme voi jäädä jankkaamaan, että kuulusteltava kävi oviaukolla, ja hänen olisi pitänyt nähdä tai tehdä sitä tai tätä. Hän muistaa väärin käymisensä.
