Ulvilan kyökkipsykologiaketju (ketju 1)

[MissHolmes]

Minusta olisi kummallista, jos siinä kaaoksessa ei olisi joskus joku menettänyt hermojaan siihen, ettei löydä edes puhdasta sukkaa aamulla.
Varsinkaan, jos lapset roikkuu tuntitolkulla naapurissa ja emäntä koneella.

Jokuss Ulvilan hektisiin aikoihin saattoi minultakin unohtua märät pyykit koneeseen ja kyllä siitä syy kaatui Anneli Auerin niskaan
...täälläkin, satojen kilometrien päässä....

Ketäköhän Jukka olisi syyllistänyt raskaan työviikon jälkeen? Minua ?

[Severin A]

Moneen otteeseen on tullut esille se, mitä pienimmät lapset muistavat, jos ylipäätään muistavat. Olisikin mielenkiintoista tietää mitä itse kukin muistaa. Siis ne varhaisimmat lapsuudesta mieleen jääneet tapahtumat. Mihin tunnetilaan tai tapahtumaan ne liittyivät, mitä yksityiskohtia muistaa jne. Ja mikä on se varhaisin ikä, jolta muistoja on säilynyt. Auttaisi hahmottamaan niitä mahdollisuuksien rajoja, mitä nuorimmat lapsista muistaisivat tapahtumayöltä.

ihan aitoa kyökkipsykologiaa siis, mutta kun kiinnostaa...

[Tara]

Moneen otteeseen on tullut esille se, mitä pienimmät lapset muistavat, jos ylipäätään muistavat. Olisikin mielenkiintoista tietää mitä itse kukin muistaa. Siis ne varhaisimmat lapsuudesta mieleen jääneet tapahtumat. Mihin tunnetilaan tai tapahtumaan ne liittyivät, mitä yksityiskohtia muistaa jne. Ja mikä on se varhaisin ikä, jolta muistoja on säilynyt. Auttaisi hahmottamaan niitä mahdollisuuksien rajoja, mitä nuorimmat lapsista muistaisivat tapahtumayöltä.

ihan aitoa kyökkipsykologiaa siis, mutta kun kiinnostaa...

Kerro sinä mitä sinä muistat

No tässä muutama, 2-3-4v

^ Olin hyvin pieni (2-3?), olin meidän kotiapulaisen sylissä. Oltiin erään lammen rannalla (Jyväskylä, Köyhälampi). Mentiin sillalle, silta oli harmaa ja laho, siitä puuttui lautoja ja vesi ja musta mutainen lammen pohja näkyi siellä alla. Pelotti.

Äiti yritti syöttää minua. Muistan sormuksen hänen sormessaan. Luki minulle lorua: Harakka huttua keittää, hännällänsä hämmentää.. Lusikkakäsi lähestyi minun suuta, äiti sanoi kulti, avaa nyt suu. En avannut. Taisin nauraa kunnes äiti hermostui.

Äidin kanssa saman lammen rannalla. Pelotti. Äiti meni ihan rantaan, käveli jotain puuta pitkin hyllyvän sammeleen päälle. Hän poimi sieltä jotain kukkia, valkoisia ja karvaisia. Huusin hirveästi, että tulisi sieltä pois. Äiti sanoi, ettei hän putoa, koska on tanssinut joskus balettia.

Juoksin pitkin hiekkatietä, siihen oli ajettu jotain Rautpohjan tehtaan jätettä (samaa jätettä oli meidän talon takana tehtaan aidan takana), tummia lasimaisia isoja kimpaleita . Kompastuin ja kaaduin. Löin kämmenen sellaiseen kimpaleeseen ja sain siihen syvän haavan. Juoksin kotiin, käsi verta valuen. Voi olla että itkin.
Lisään vielä: Joulupukin naamari oli hirveä, jos veli laittoi sen kasvoilleen. Pelkäsin todella. Ahtauduin miedän 'Amerikan arkun' taakse piiloon, kun veli siis pelotteli minua se naamari kasvoillaan. Tuli perässä. Huusin kuin syötävä. Sitten löin vielä maitohampaani sen arkun rautaheloitettuun reunaan. Etuhampaat alkoivat heilua ja äiti oli kauhuissaan. Nyt siltä putoaa hampaat - soitti veljelleen (lääkäri). Neuvo: Älä anna sen syödä näkkileipää muutamaan päivään. - naurattaa.. oli sekin kauhea kohtaus..

Veli työnsi minua vaunuissa, sellaisissa kuomuvaunuissa. Se oli leikki. En saanut katsoa reunan yli. Piti arvata missä ollaan, ollaanko omalla pihalla vai Ahosten, vai Veijalaisten jne. Se oli tosi kivaa.

Isi möykkäsi yläkerrassa, hermostui veljien koronan peluuseen. Pelotti. Sillä oli iso ääni. Isi tuli alakertaan. Olin oven raossa. Isi tuli siitä ja pörrötti minun tukkaa ja sanoi: Pipsa Pippuri. Silti pelotti. Sen silmät olivat humalaisen, ja se hajukin.

Isin sisar antoi minun penkoa korulaatikkoaan. Se oli ihanaa. Samoin se mustikkapiirakka jota hän oli tehnyt. Hän sanoi, että minulla on samanlaiset silkkiset hiukset kuin hänelläkin.

Vähän isompana, 4-v. Maalla. Lehmät tulivat kohti eräällä niityllä. Kiipesin kiven päälle ja pelkäsin hirveästi enkä muista miten selvisin siitä pois. Joku taisi tulla hakemaan. - Maalla naapurin tyttö otti minulta kädestä kukon sulan jonka minä olin löytänyt. Minusta se oli väärin. Mutta hän sanoi, että se on heidän se kukko. Menin itkien äidin luo ja kerroin että Ritva varasti minun sulan.

[Veristi]

Lasten muistikuviin liittyen tässä hieman analyysia omista kokemuksistani:

Ensimmäinen muistikuvani on välähdys ajalta, jolloin olin juuri täyttänyt kolme vuotta. Kaikki 3-4 -vuotiaana muistamani on pelkkiä välähdyksiä, jotka liittyivät johonkin outoon, vieraaseen ja tunnemaailmaltaan ikävään. Esimerkkinä vieraan talon hiirenkolo, jota tuijottelin koko vierailun ajan. Huomionarvoista on, etten muista tämänikäisenä mitään 'normaalia', jokapäiväistä.

Jäsennellymmät, tarkemmat ja pitempiepisodiset muistikuvani sijoittuvat vasta aikaan, jolloin olin lähemmäs 5-vuotias. Näihin muistikuviin liittyy jo ihmisiä, tapahtumapaikkoja ja positiivisempia tunnelmia.

Auerin lasten muistikuvien mahdollisuuksia pohdittaessa voisi olla hyvä perehtyä kehityspsykologiaan. Uskoisin kuitenkin, että mieleen jäisivät helpoimmin juuri tutusta poikkeavat ja turvattomuuden tunteita nostattaneet tapahtumat.

[Tara]

Auerin kohdalla tutkailin joskus minkä ikäisenä lapsi alkaa ymmärtää huumoria... (se vitsin tapainen ??, että 'kirjoitetaan jäähyväiskirje' vai 'testamenttiko'... ja se 'syödään itsemme kuoliaaksi'.. jos poliisi pääsee äidin jäljille??). Tilakuuntelu-jutut. Ei kyllä ainakaan nelivuotias vielä ymmärrä mustaa huumoria, sarkasmia tai ironiaa? Viatonkin lekinlasku voi saada lapsen suunniltaan, jos hänelle nauretaan väärässä tilanteessa. Jossain tuolla:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 58#p309558

Hm.. aioin muuten poistaa nuo mun kertomukset. Poistinkin siis. Luulin. No ei se mitään haittaa.. Mutta kun laitoin oikeita paikannimiä niin joku sen aikaisista naapureista saattaisi muistaa mut. Kaipa jotain kolttosiakin tuli tehtyä..en tunnusta! paitsi ne yhdet sukset kyllä katkaisin tahallani.

^Joo, useimpiin näyttää liittyvän jokin hämmentävä, epämiellyttävä yllättävä asia, tai pelottava (vanhempien riitelyt), jokin mitä ei voinut ymmärtää, tai jota olen vastustellut, jokin mielipaha. Vaan mistä tietäisin mitä en muista ollenkaan?? - On myös valoisia muistoja, pyörämatkat äidin kanssa peltojen välitse hakemaan kannulla maitoa, retket Laajavuoreen ja lammille..kaikkea, uusi lelu. kissan pentu (vaikka en saanutkaan pitää sitä)..Satujen kuuntelu! Piirtäminen suuren pöydän ääressä veljien kanssa.


Ihan mun varhaisimmat liittyy usein siihen on kun olin kipeänä. Alkukesä. Äiti laittoi emalikuppiin mansikoita. Söin niitä ulkona kiviportailla istuen. Joku perhe asui siihen aikaan yläkerrassa, heillä oli 4 lasta, tyttöjä. Minua isompia. Yhkäkkiä he juoksivat jonossa editseni vaalean ruskeat kippurakärkiset kumisaappaat jalassa. Yksi huusi peräänsä minulle: Älä kuule syö mansikoita. Mansikoista tulee kuumetta. Äiti koputti ikkunaan ja huusi: Ei saa istua kylmällä kivellä. Tulee pipi. - Kuumemittari, eikä sitä mitattu kainalosta. Olin ehkä kolmen kun yläkertalaiset muuttivat, ja vanhempien makuuhuone oli siitä lähtien yläkerrassa. Kömmin usein heidän väliinsä omasta punaisesta pinnasängystä samassa huoneessa. Siinä huoneessa minulle tehtiin jotain hoitotoimenpiteitä, korvien lääkitsemistä punaruskealla kumisella pallopumpulla, pulveria, ympärilleni kiedottiin harmaa sotilasfiltti, etten voisi rimpuilla, äiti piti kiinni ja terveyssisar pumppasi, oli jokin emalinen nokkakannu ja letku, peräruiskeet, kyyneliä..ym.. Muistikuvia tulee heti lisää kun kirjoitan.. no niin. Juoksin karkuun kun näin sen terveyssisaren meidän tiellä. Se houkutteli minua jollain vihkosella jossa oli enkelin kuvia. En halunnut sitä. Juoksin keinupuistoon. Otin keinussa lisää ja lisää vauhtia ettei se saa minua kiinni (4-5-v). Veljet kiusottelivat, vanhin jota oikeasti ihailin, kuten kaikki muutkin vissiin, löi tosinaan nyrkillä olkapäähäni (2-8-v).

Joitain asioita, kuten naapurin tulipalo ja miksi se oli syttynyt, ei unohda.. poliisit kävi. Oli metsäpalon alkukin, joku leikkasi kuivumassa olleista pitsiverhoista palasen, joku päästi Hulin (jäniskoira) irti, näitä. Joku iski porkalla minun nukenvauhuihin reijän, joululahjaan.

[Tara]

JPEG143

6.1.2006 Anneli aloittaa yön tapahtumien kuvauksen kertomalla olleensa takkahuoneessa, joka on heidän makuuhuoneensa, "makaamassa meidän 2,5 vuotiaan kanssa..."

Laitan tämän vaikka tänne muistiin. Tuolta etp:sta se siis oli peräisin se muistikuvani että lapsi ei ollut 2-vuotias vaan kaksi ja puoli. Luulisin Annelin sanoneen noin.

Vaikka onhan hän tietenkin voinut sanoa: kaksi pilkku viisi vuotiaan kanssa..

[HerloCCi Solmunen]

JPEG143

6.1.2006 Anneli aloittaa yön tapahtumien kuvauksen kertomalla olleensa takkahuoneessa, joka on heidän makuuhuoneensa, "makaamassa meidän 2,5 vuotiaan kanssa..."

Laitan tämän vaikka tänne muistiin. Tuolta etp:sta se siis oli peräisin se muistikuvani että lapsi ei ollut 2-vuotias vaan kaksi ja puoli. Luulisin Annelin sanoneen noin.

Vaikka onhan hän tietenkin voinut sanoa: kaksi pilkku viisi vuotiaan kanssa..

Ja nyt sitten pohditaan sanavalintaa. Kuka makasi ja kenen kanssa???!!
Tuliko Jukka liian aikaisin kuitenkin kotiin??

Edellinen on tarkoitettu huumoriksi, mutta taitaa aika vähän naurattaa just tässä tappauksessa.

[Tara]

Ihan vain laitan tänne huomautuksen, joka liittyy siihen kun vastasin Severinille hänen kysyttyään millaisia ovat joittenkin kaikkein varhaisimmat muistot. Jos sinne joku kirjoitti mitä itse muistaa, niin eihän se tarkoita kaikki tai Auerin 2,5-vuotias muistaisi samalla tavalla ja pystyisi muistoistaan nyt neljä viisi vuotta vanhempana vastaavalla tavalla kertomaan. Sellaista ei kukaan ole esittänyt. Mutta aika monet ihmiset kertovat muistavansa aika kauas, jopa tuonne n 2,5-v ikään asti. Täysin viattomia satunnaisia varhaisia muistoja laitoin ja pikkuruisella fontilla, etteä voi nopsaan sivuutta jos ei jaksa kaikkea... Ne sitten jotain sieppaavat niin että valittamaan piti mennä. Niin paljon kuin puhdasta moskaa kuin tännekin on syydetty, Ulvilaan. NIinpä, niin vain jonkun 'varhaisimmat muistot' täällä kyökkipsykologiassa saa jonkun tarttumaan kynään ja ääneen kiukuttelemaan. 'Ärsyttää murhainfossa'. Mahtoiko oikein vasikoidakin. Oottelen tässä tuleeko bannia.

[Veristi]

^No, ei tuosta tarvitse, Tara, huolta kantaa. Voit kehitellä itsellesi selityksen, jolla saat asian pois harteiltasi. Itse asiassa tulin tänne kyökin puolelle kirjoittamaan juuri ongelmien ulkoistamisen merkityksestä ja narratiivisesta terapiasta.

Tuolla toisessa ketjussa on pohdittu terapiakäyntien lopettamista lasten kannalta. En kirjaa näitä ajatuksiani sinne, koska tätä voi tarkastella myös Annelin kannalta. Itselläni on tapana kehitellä erilaisia tarinoita, joihin sijoittelen muistoista putkahtavia ikäviä asioita. Kun kehittelee samojen yksityiskohtien ympärille ja niitä eri tavoin yhdistellen uusia vaihtoehtoisia tarinoita, huomaa, etteivät ikävät muistot enää sillä tavoin vaivaa, koska niille on antanut uudenlaisen merkityksen. Tärkeää on, ettei itse koe olevansa ongelmainen tai uhri, vaan se jolla on valta kertoa vaikka miten hullu tarina omista kokemuksistaan.

Totta kai ongelmat on terapiassa hyvä käydä läpi pääpiirteissään, jotta terapoitavalle tulee se tärkeä tunne, että häntä kuunnellaan. Tähtäimessä on kuitenkin uudenlaisen identiteettitarinan luominen. Tässä tulee mieleen Anneli. Hänhän on tässä vuosien varrella tullut kertoneeksi mitä erilaisimpia tarinoita ja kertomuksia surmayöstä ja omasta roolistaan siinä. Ja häntä on toden teolla kuunneltu. On psyykkisesti hyvinkin mahdollista, että juuri tämä on saanut Annelin pysymään suht järjissään olevana. Hän on voinut oikeuttaa näin tekonsa sysäämällä suuren osan vastuusta joko Jukalle tai täysin kuvitteelliselle ulkopuoliselle hyökkääjälle - siis ulkoistanut ongelmansa. Ehkä Anneli on jopa alkanut mielessään leikittelemään erilaisilla tarinoilla. Ihmisen identiteettihän muovautuu jatkuvasti, eikä hän välttämättä enää ole se sama Anneli kuin viisi vuotta sitten. Ehkä häntä ei todellakaan vaivaa mikään syyllisyydentunto.

[Tara]

Ok, Veristi.. Kun luin etp:stä että yksi lapsista oli kysynyt Annelin vanhemmilta, että oliko 'se' hänen syynsä, niin jotakin tarttis tehdä varmaankin. Ei voi kuin aavistella mihin sävyyn Anneli on kotioloissa asiasta puhunut.. Jollakin tapaa se teko on tekona niin hurja, että jos lapset totuuden tietävät, niin jo pelkkä tuo tieto riittää kertomaan, että äiti päätti isän elämästä. Äiti voi tehdä sellaisia. Monta sanaa ei tarvita noissa oloissa saamaan lapset hiljaisiksi. Sitä syödään itsemme kuoliaaksi en kykene vitsiksi ymmärtämään kun pöydän ääressä on istunut alle kouluikäinen, en myöskään puhetta jäähyväiskirjeestä. Pikkulapset keskenään puhuneet, että jos axxxx kertoo jollekin (poliisille, 'tädeille'..?), niin sitten heillä ei ole äitiäkään. Entä sitten lsh-jutut.. ( aikuiset tekee tuollasia ) Varmaan lapset ovat käyneet terapiassa, ja sitä vastaan ei minulla ole mitään. Heidän uusi perhe... lapseton pariskunta, muuttui yhtäkkiä suurperheeksi - tuskin ongelmatonta, niin että jotain tukea hekin ovat varmaan tarvinneet?? Sanotaan sitä nyt sitten terapiaksi tai miksi vain.

Silloin Estonian haaverin aikaan noista traumaterapioista oli julkisuudessa kertomuksia, kannaottija ja keskusteluja, asiantuntijapaneeleja, Salli Saari, traumapsykologi oli esillä usein..muitakin. Monet eivät halunneet mitään terapiaa. Ihmiset ovat unohtaneet, että elämässä sattuu tragedioita,..mutta joo, nämä on niin monimutkaisia asioita..

Lisäys: Niin ja tietenkin noitten kouluampumisten aikoihin on traumaterapioista ollut asiaa liikeellä. Tuore uutinen aiheesta. Periaatteessa liippaa lähektä myös po alaikäisiä, kovia koettu kovin nuorena..:

Jokelan ja Kauhajoen kouluampumiset aiheuttivat vielä vuosien jälkeen traumaoireita osalle paikalla olleista, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seurantaraportti.

Raportin mukaan merkittäviä oireita oli noin kymmenesosalla vaikeimpia kokemuksia läpikäyneistä oppilaista ja opiskelijoista. Ahdistavat tapahtumat saattoivat esimerkiksi pyöriä toistuvasti mielessä, ja niitä muistuttavia tilanteita pyrittiin välttämään.

Valtaosa toipui kuitenkin hyvin. Kaksi kolmasosaa vaikeimpia kokemuksia läpikäyneistä oli oireettomia vajaat kolme vuotta ampumisten jälkeen.

Kouluampuja joukkosurmasi Jokelassa marraskuussa 2007 ja Kauhajoella syyskuussa 2008. Oppilaiden toipumista seurattiin Jokelassa kevääseen 2010 ja Kauhajoella kevääseen 2011.

Seurantaraportissa esitetään kaksitoista suositusta siitä, miten järkyttäviä tapahtumia kokeneita tulisi tukea. Yksi suositus on, että traumaattisen kokemuksen vakavuus arvioitaisiin heti alkuun, sillä se vaikuttaa oireiden rankkuuteen.
http://www.satakunnankansa.fi/Kotimaa/1 ... lkeen.html

[huippumies]

Olen syksystä asti pohtinut narsistista persoonallisuushäiriötä tässä koko kuviossa. En osaa sanoa, onko A.A. narsisti vai oliko hän narsistin uhri. J.L ei ole kertomassa, millaista heidän elämänsä oli, on vain A:n sana. Itse olen ollut narsistin uhri ja vain oman kokemuksen kautta tuota maailmaa voi yleensäkään ymmärtää. Kun on kokenut sen kaiken manipuloinnin ja kun on hankkinut tarpeeksi tietoa, ei voi jälkeenpäin kuin ihmetellä, kuinka huomaamatta alistuu narsistin tahtoon. Narsisti on niin ovela ja häikäilemätön, että jollei itse sitä ole kokenut, on vaikea saada ketään sitä maailmaa ymmärtämään. Aloitetaan siitä olettamasta, että A on uhri. Sen puolesta kertoo kotiäitiys (ekonomi saadaan uskomaan, että se on heidän yhteinen tahto), arvostuksen puute (oma media-alan yritys) tai vaikkapa se, ettei A:lla ole kännykkää eikä edes osaa käyttää (v.2006!!!!). Narsistin uhri toistaa yleensä samat virheet ihmissuhteessa ja yksi iso asia on tuo, kun kerrotaan, ettei isältäkään ole arvostusta herunut. Kodin epäsiisteys kertoo masennuksesta. Ehkä netti oli pakokeino ja siellä tapasi ihmisen, joka arvosti ja tuntui unelmien prinssiltä? Eli mahdollisesti lankesi uudelleen samaan unelmaan miehestä, joka sai rakastumaan myös J.L:een. Mikä tämän mahdollisen nettirakkauden osuus on koko kuviossa, jääköön kysymysmerkiksi. A:n uhrin roolia tukee myös se, että seksiä ei ollut (seksi on narsistille vallankäytön väline ja A selvästi on seksuaalinen ihminen) tai se, että heidän esikoisensa syntyi "isättömänä" eli J ei heti ottanut vastuuta. Myös se, että A hyväksyi lasten kurituksen, voi olla manipuloinnin seurausta. Suurin osa narsisteista on miehiä. Myös naisia kuitenkin on, joten jos kuitenkin A on se narsisti? Oman firman meneminen lasten, parisuhteen ja kodin edelle voisi olla merkki siitä. Narsistilla ei ole omatuntoa ja kaikki on sallittua siinä mielessä, että narsisti keksii kyllä hyvät perusteet. Lasten kuritus, vaikka mustamaalaaminen mediassa tai lsh ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten narsisti toimii. Jos A on kuitenkin uhri ja ajautui uuteen suhteeseen narsistin kanssa, voin kuvitella, miten pikku hiljaa manipuloimalla jotain sellaista on tapahtunut, mistä nämä uudet syytteet. Jos ei ole uhrina itse ollut, ei voi tätä ymmärtää. Tässä purtavaa pikkutunneille aktiiveille!

[Sippura]

^ Hyvin kirjoitettu huippumies! Pitkästä aikaa pohdiskeleva kirjoitus, jollaisia toivoisin useammin täällä näkevän. Valitettavasti suurin osa täällä kirjoittelevista on ottanut joko/tai kannan ja kirjoittelu on mennyt pelkästään omien mielipiteiden puolusteluun ja toisten, vastakkaisten, mustamaalaamiseen.

Olen itsekin pohtinut tuota narsismi-aspektia. Lahden persoonallisuudesta ei paljon tietoa ole ollut julkisuudessa, mutta Auerhan oli mielentilatutkimuksessa, eikä käsittääkseni siinä tullut esille mitään narsismiin viittaavaa. Alkuun täällä kyllä Auer julistettiin narsistiksi pelkän ulkonäön ja katseen perusteella.

No, kaikella kunnioituksella vakkareita kohtaan täytyy myöntää, että kaiken arvailun, tappelun, nimittelyn ja turhautuneisuuden seasta löytyy myös paljon faktatietoa, mm. Taran etp referaatit, jos vain jaksaa käydä läpi tuhansia viestejä.

[jokuvaan]

^Minäkin pidin huippumiehen pohdinnoista. Viralliseen materiaaliin tutustuminen on tärkeää oman mielipiteen muodostamisen kannalta, ja on hyvä, että ainakin osa minfolaisista tukeutuu lähinnä virallisiin lähteisiin. Kuitenkin, erilaisuus on täälläkin rikkaus - ja tosiasiassa paneutuneimmillakin harrastajilla on esim. etp-materiaalia vain rajoitetusti käytössä.

Täyttä varmuutta AA:n osallisuudesta JSL:n surmaan tai lsh-rikoksiin ei (ainakaan yleisöllä) ole. Vahva epäilys on kuitenkin olemassa, miltä pohjalta olen yrittänyt miettiä, mikä olisi saanut varhaiskeski-ikäisen, hyvin koulutetun ja ns. normaaleista perheoloista tulevan monen lapsen äidin ryhtymään rikolliseen toimintaan.
AA:n eristäytyneisyys, ”yliaktiivisuus” ja suorastaan riehakas; huumorin, seksuaalisuuden ja voimakkaiden mielipiteiden värittämä toimiminta virtuaalimaailmassa sekä AA:n pyrkimys ohjata siellä toisten ihmisten elämää erilaisten neuvojen, ohjeiden ja manifestien avulla sekä AA:n passiivisuus kodinhoidossa ja lasten hyvinvoinnista huolehtimisessa viestivät tasapainottomuudesta. Tarkat kertomukset yksipuolisista ruokailutottumuksista, kodin siivottomuus, hyväksikäyttöepäilyt, väkivalta ja lasten ravaaminen naapurissa leikkimässä ilman normaalia vastavuoroisuutta ovat esimerkkejä perheen ongelmista.

JSL:sta saa internetin kautta melko teknokraattisen ja uraorientoituneen kuvan. Kuvissa mies vaikuttaa tiukkailmeiseltä ja jämäkältä, jopa pelottavalta terävine nenineen ja viirusilmineen. Miehen Julius-firman sivusto on suorastaan pompöösi: täynnä meriittejä, hienoja linkkejä, tieteellistä tekstiä yms. - jollain tavalla tyylitöntä ja narsistisen oloista, vaikka kilpailuyhteiskunnassa ollaankin (ja kortit on iskettävä heti pöytään). Työyhteisössä JSL:lla oli ristiriitainen maine ja myös perheenjäsenet kuvasivat edesmennyttä isää tiukoin sanakääntein.

JSL ei varmasti ollut helpoin mahdollinen elinkumppani. AA:n ja JSL:n suhteen alkukaan ei ollut perinteisessä mielessä vakaalla pohjalla: avioliittoa ei perustettu pitkällisen seurustelun ja kumppanin hyvän tuntemisen pohjalle; taakse jäi lisäksi kaksi rikottua liittoa. Pidän hyvin mahdollisena, että JSL:lla oli AA:iin huono vaikutus – etenkin, jos AA kärsi heikosta itsetunnosta. (Saattoi tietysti toimia toisinkin päin eli AA:lla oli huono vaikutus JSL:een). Huippumiehen ajatukset internetistä ja virtuaalirakastajasta/-rakastajista AA:n arjen pakokeinona ovat hyvin uskottavia. Valitettavasti netistä voi haalia myös paljon huonoja vaikutteita; siellä aikaansa viettävä voi huomaamattaan kehittää skitsofreenista sairaudentilaa muistuttavan kakkospersoonan, joka poikkeaa huomattavasti reaalimaailman henkilöstä… Näin näytti käyneen myös AA:lle.

AA:n rauhallinen käytös ja johdonmukainen syytteiden kieltäminen eivät tietenkään tunnu loogisilta suhteessa vakaviin rikosepäilyihin. Toisaalta esim. paikallislehdessä kerrottiin juuri lsh-tapauksista, joissa kaikin puolin kunniallisina pidettyjä, teot kiistäviä, perheellisiä henkilöitä vastaan oli löydetty kiistattomia todisteita. Osa uhreista oli poikkeuksellisen nuoria ja samoja eri rikoksissa, vaikka tekijöiden väliltä ei löydetty minkäänlaisia kytköksiä. En usko, että nyt käsillä olevassa AA-taksisuhari -lsh-tutkinnassakaan löytyy taustalta merkittävää järjestäytymistä, ainoastaan häiriintyneiden ihmisten yksittäisiä tekoja. Järjestäytymistä lsh-piireissä tietysti on – ja mitä korkeammin koulutetulla ja varakkaammalla tasolla liikutaan, sitä diskreetimpää ja ”pirullisempaa” on toiminta.

Mieleltään sairas tai elämänkatsomukseltaan syvästi kieroutunut henkilö voi olla täysin kykenemätön empatiaan, katumukseen ja virheidensä myöntämiseen. AA:n tapauksessa ei ole selvyyttä, onko hän niin tasapainoton tai häiriintynyt, että kiistäisi rikokset, vaikka olisi niihin syyllistynyt. Aika moni rikollinen tosin kiistää rikoksensa. Joihinkin elämänkatsomuksiin ja alakulttuureihin kuuluu olennaisena osana ”sivistynyt”, suorastaan taiteen lajiksi jalostettu valehtelu, harhauttaminen ja väärien mielikuvien luominen. Tällöin korkeasta koulutuksesta on vain etua. Toivottavasti niin surma- kuin lsh-tutkinnassakin saadaan täysi selvyys tapahtumien kulusta ja niihin osallisista – ja oikeat rikolliset joutuvat vastuuseen.

[Valhalla]

Miehen Julius-firman sivusto on suorastaan pompöösi: täynnä meriittejä, hienoja linkkejä, tieteellistä tekstiä yms. - jollain tavalla tyylitöntä ja narsistisen oloista, vaikka kilpailuyhteiskunnassa ollaankin (ja kortit on iskettävä heti pöytään). Työyhteisössä JSL:lla oli ristiriitainen maine ja myös perheenjäsenet kuvasivat edesmennyttä isää tiukoin sanakääntein.

Minä näen nuo sivut paremminkin yliopistotaustaisena, melko kömpelöinä. Visuaalisesti vaatimattomina. Sivut joihin on panostettu hyvin vähän.

Sen verran olen nähnyt, etten enää kyllä rupea ainakaan kenenkään parisuhdetta ja sen arvoja veikkailemaan. Jonkin verran tuntienkin voi joidenkin parisuhde rakentua aivan toisin kuin päällepäin näyttää. Ja näin saattaa olla tässäkin.

Toinen mistä olen tullut vakuuttuneeksi on, että täysin henkisesti terveeksi luokiteltu ihminen kykenee täysin käsittämättömiin tekoihin. Sivulliset paljolti omaa sisintään suojaten kehittävät ulkoistetun syyn monelle käsittämättömälle teolle. Joskus sellaista vain ei ole - noin diagnoosin muodossa. Ihminen vain on kuin hyrrä - joka kantaa kaikenlaista kuormaa ja voi pienestä tönäyksestä kiepsahtaa vaikka minkälaisiin poikkeamiin - pyöriäkseen sen jälkeen taas näennäisen tasapainoisesti. Tietenkin ns valuvikojakin on. Yllättävän usein kuitenkin ei.

[jokuvaan]

Minä näen nuo sivut paremminkin yliopistotaustaisena, melko kömpelöinä. Visuaalisesti vaatimattomina. Sivut joihin on panostettu hyvin vähän.

Niin minäkin. Tarkoitin pompöösiydellä sitä "kattokaa, kuinka mä oon hyvä" -mentaliteettia, joka sivustolta välittyy. Yritysmaailmassa itsensä korostaminen lienee tosin suotavaakin - mutta paremmalla tyylillä.

Ulvilan tapaukseen kytkeytyy niin vakavia rikoksia, etten pidä taustalla olevien suhdekiemuroiden pohdintaa asiaankuulumattomana. Ulkonäkö pettää, moni kakku päältä kaunis, ei niin hyvää ettei jotain pahaakin,... Perheen sisäisten valta-asetelmien kompleksisuus ja kulissielämisen ja -käytöksen yleisyys lävähtää jokaisen normaaliälyisen ihmisen silmille pelkästään sukulaisia ja julkista mediaa tarkkailemalla.