Auerin kohdalla tutkailin joskus minkä ikäisenä lapsi alkaa ymmärtää huumoria... (se vitsin tapainen ??, että 'kirjoitetaan jäähyväiskirje' vai 'testamenttiko'... ja se 'syödään itsemme kuoliaaksi'.. jos poliisi pääsee äidin jäljille??). Tilakuuntelu-jutut. Ei kyllä ainakaan nelivuotias vielä ymmärrä mustaa huumoria, sarkasmia tai ironiaa? Viatonkin lekinlasku voi saada lapsen suunniltaan, jos hänelle nauretaan väärässä tilanteessa. Jossain tuolla:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 58#p309558
Hm.. aioin muuten poistaa nuo mun kertomukset. Poistinkin siis. Luulin. No ei se mitään haittaa..

Mutta kun laitoin oikeita paikannimiä niin joku sen aikaisista naapureista saattaisi muistaa mut. Kaipa jotain kolttosiakin tuli tehtyä..en tunnusta!

paitsi ne yhdet sukset kyllä katkaisin tahallani.
^Joo, useimpiin näyttää liittyvän jokin hämmentävä, epämiellyttävä yllättävä asia, tai pelottava (vanhempien riitelyt), jokin mitä ei voinut ymmärtää, tai jota olen vastustellut, jokin mielipaha. Vaan mistä tietäisin mitä en muista ollenkaan?? - On myös valoisia muistoja, pyörämatkat äidin kanssa peltojen välitse hakemaan kannulla maitoa, retket Laajavuoreen ja lammille..kaikkea, uusi lelu. kissan pentu (vaikka en saanutkaan pitää sitä)..Satujen kuuntelu! Piirtäminen suuren pöydän ääressä veljien kanssa.
Ihan mun varhaisimmat liittyy usein siihen on kun olin kipeänä. Alkukesä. Äiti laittoi emalikuppiin mansikoita. Söin niitä ulkona kiviportailla istuen. Joku perhe asui siihen aikaan yläkerrassa, heillä oli 4 lasta, tyttöjä. Minua isompia. Yhkäkkiä he juoksivat jonossa editseni vaalean ruskeat kippurakärkiset kumisaappaat jalassa. Yksi huusi peräänsä minulle: Älä kuule syö mansikoita. Mansikoista tulee kuumetta. Äiti koputti ikkunaan ja huusi: Ei saa istua kylmällä kivellä. Tulee pipi. - Kuumemittari, eikä sitä mitattu kainalosta. Olin ehkä kolmen kun yläkertalaiset muuttivat, ja vanhempien makuuhuone oli siitä lähtien yläkerrassa. Kömmin usein heidän väliinsä omasta punaisesta pinnasängystä samassa huoneessa. Siinä huoneessa minulle tehtiin jotain hoitotoimenpiteitä, korvien lääkitsemistä punaruskealla kumisella pallopumpulla, pulveria, ympärilleni kiedottiin harmaa sotilasfiltti, etten voisi rimpuilla, äiti piti kiinni ja terveyssisar pumppasi, oli jokin emalinen nokkakannu ja letku, peräruiskeet, kyyneliä..ym.. Muistikuvia tulee heti lisää kun kirjoitan.. no niin. Juoksin karkuun kun näin sen terveyssisaren meidän tiellä. Se houkutteli minua jollain vihkosella jossa oli enkelin kuvia. En halunnut sitä. Juoksin keinupuistoon. Otin keinussa lisää ja lisää vauhtia ettei se saa minua kiinni (4-5-v). Veljet kiusottelivat, vanhin jota oikeasti ihailin, kuten kaikki muutkin vissiin, löi tosinaan nyrkillä olkapäähäni (2-8-v).
Joitain asioita, kuten naapurin tulipalo ja miksi se oli syttynyt, ei unohda.. poliisit kävi. Oli metsäpalon alkukin, joku leikkasi kuivumassa olleista pitsiverhoista palasen, joku päästi Hulin (jäniskoira) irti, näitä. Joku iski porkalla minun nukenvauhuihin reijän, joululahjaan.