Kuulustelut ja Annelin 'tunnustus'

[Valhalla]

Turre & co luulee ja elää jotain summapeliä nähdäkseen siten Annunsa jollakin tapaa viattomampana. Jos aikoja sitten tehdyistä lasten kuulemisista löytyy kuulustelijoiden virhe niin jotakin Annelin syytteistä kumoutuu. Annelista tulee vähemmän syyllinen.

Samaa summapeliä turre syöttää rikospaikkatutkinnan yksityiskohdista. Jos jokin kengänjälki saadaa selitettyä hupparin tekemäksi tai jokin lasinpala kertomaan ulkopuolisesta niin Anneli on vähemmän mahdollinen surmaaja. Ja tämän turre tekee täysin siitä huolimatta sopiiko väitteensä kokonaisuuteen tai tuliko sitä edes tarkasteltua sitä vasten. Pitkä rivi väitteitä eivät ole edes keskenään mahdollisia mutta yksittäisinä ne voi hirman oikoen nähdä tukemassa Annelin syyttömyyttä.

Nyt turre penää lasten oikeuksien perään kun heitä ei kuultu kyllin asiallisesti asiassa jolla selvitettiin onko heidän äitinsä silponut heidän isänsä ja sitten murskannut tämän kallon. Näiden samojen lasten ja heidän oikeuksiensa perään joita turre vasta hiljan syksyllä vähätteli kun uudet syytteet tulivat päivänvaloon.

Väitän, että turre kantaa vain huolta Annelistaan enkä osta tätä yht'äkkistä valistuneisuutta lapsien suhteen. Minusta lasten oikeuksia olisi parhaiten suojattu hyvällä alkututkinnalla. Lasten oikeuksia olisi auttava se seikka, että heidän isänsä murha selvitetään. Lapsia auttaisi jos Anneli poistaisi kertomuksestaan niissä olevat ristiriidat. Lapsia auttaisi jos äitinsä ei tunnustaisi jos tunnustettavaa ei ole.

Ja nyt lapsia auttaa kun selvitetään syytteet painostuksesta, väkivallasta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksista. Ja että lapsia kuullaan huolella ja tukea antaen surmaillan tapahtumista. Ja, että äiti ei estä heitä puhumasta eikä estä heidän hoitoaan.

[ulkosuomalainen]

Anneli kertoo usealle ihmiselle ja kuulustelusta toiseen lahettaneensa lapsen katsomaan onko isan murhaaja viela paikalla. Anneli siis Turren ja Naakan terminologian mukaan selvasti valehtelee kun selvasanaista kaskya ei kuulukaan nauhalla. Ja kun kuulustelija antaa tuolle ko. nauhan kohdalle aidin itse useasti toistaman selityksen, kuulustelija siis valehtee myos.

Tuossa kuulustelija itse asiassa alkaa kysymyksensa

Ja ja sillon sun äiti sanoo (=johdatus siihen mita nauhalla kuuluu)


ja sitten lisaa valihuomautuksena aidin useasti toistaman selityksen talle kohdalle

että et totanoin äiti niinko kehottaa sua mene Axxx kattomaan et onko se tappaja vielä siellä.


Mihin osaan edellista sekavaa lausetta

Muistak sä tällästä, se kuulu sinne nauhalle?

tuo tällästä ja se kuulu viittaavat, jaa itse asiassa hyvin epamaaraiseksi.

AIka harmaa vale kun aiti on itse on antanut taman nimenomaisen tulkinnan poliisille toistuvasti. Annelin kertomukseenhan kuulustelijan on lapsen nakohavaintoja/muistoja myos verrattava kun nauhalta saa vain osatietoa tapahtumista.

[nuusku-nella]

Noissa pätkissä varsinkin alkupuolella ongelmana tuntuu olevan erityisesti se, että äidin antaman kuvauksen mukaisen henkilön olisi ollut vaikea siitä ikkunasta sujuvasti kulkea kertomuksen mukaisesti. Mikä on ihan loogistakin, pitkä ja vatsakas huppis kun ei ihan tuosta vaan ponkaise ikkunasta ulos, ei vaikka siitä piireltäisiin millaisia mallinnuksia todisteiksi. Eli paitsi että haetaan lapselta tietoa siitä että menikö siitä ketään niin yhtä lailla haetaan myös tietoa siitä mentiinkö siitä sittenkin ihan eri tavalla ulos, hitaammin ja kömpelösti könyten tai vaikka ovesta kulkien kun se niin helppo oli avata.

Siitä olen samoilla linjoilla että lapsella olisi ehdottomasti pitänyt olla joku edustaja paikalla joka kuulustelussa. Ei ole kivaa ja kaunista luettavaa ehkä mutta kyllä lapselle saa valehdella, valehteleehan vanhemmatkin lapsilleen silloin tällöin eikä siitä kukaan meteliä nosta. Lapsen etua pitäisi aina jaksaa ja muistaa ajatella mutta turha tässä jutussa on poliisia suurimmaksi pahantekijäksi nostaa, kyllä se pahin henkilö, suurin roisto ja suurimman vahingon aiheuttaja on juuri se joka Jukka Lahden tappoi ja perheen tähän tilanteeseen ajoi. Eikö tuon henkilön kiinnisaaminen ja vastuuseen saattaminen ole kuitenkin tärkeintä? Ja eikö sen saavuttamiseksi tulisi voida käyttää epämukaviakin keinoja? Minusta kyllä. On valitettavaa että lapsen äiti on se jota teosta epäillään mutta ei murhaa pidä selvittää silkkihansikkain ja hellästi vain sen takia että epäilty on jonkun äiti.

Poliisin tekemisistä saisi tosiaan pystyyn ihan oman ketjunsa. Varmaan niissä voisi riittää puitavaa ihan käräjille asti mutta sen aika on sitten kun Jukka Lahden murhaaja on saatu kiinni.

[turumurre]

Tähän aluksi. Etenkin MissHolmes ja osittain myös ulkosuomalainen voisivat tarkemmin lukea edellisiä posteja alkaessaan kohdentaa esittämiään minulle. Vaikka olenkin Kn:n kanssa samaa mieltä 'katsomaan lähettämisestä', niin asia on Kn:n esiintuoma edellisissä posteissa ja hän kaiketi vastaa niihin.
Tämä 'katsomaan lähettäminen' asiana tuli framille häkelitteroinnista ja selvääkin selvempää on ettei tälläista ole tapahtunut. Mutta tällä osatolla on käsitelty sitä mitä kuulustelijat siitä ovat sanoneet, näihin osoitetut kommentit MisHolmes voipi suunnata oikeampaan osoitteeseen.

[Valhalla]

Tähän aluksi. Etenkin MissHolmes ja osittain myös ulkosuomalainen voisivat tarkemmin lukea edellisiä posteja alkaessaan kohdentaa esittämiään minulle. Vaikka olenkin Kn:n kanssa samaa mieltä 'katsomaan lähettämisestä', niin asia on Kn:n esiintuoma edellisissä posteissa ja hän kaiketi vastaa niihin.
Tämä 'katsomaan lähettäminen' asiana tuli framille häkelitteroinnista ja selvääkin selvempää on ettei tälläista ole tapahtunut. Mutta tällä osatolla on käsitelty sitä mitä kuulustelijat siitä ovat sanoneet, näihin osoitetut kommentit MisHolmes voipi suunnata oikeampaan osoitteeseen.

Eli turre kuitenkin vastaa Kn:lle osoitettuun ettei niihin vastaa mutta jättää vastaamatta niihin jotka on osoitettu hänelle. Menee ikään kuin vanhan kaavan mukaan.

vastaamatta jäi mm:

kukaan ei ole väittänyt hyväksyvänsä lapselle valehtelua joten tämä viestisi on panettelua. Naakan antamassa esimerkissä ei vain ollut kyse selkeästä valehtelusta kuten edellä käy ilmi.

Ensinnäkin huomauttaisin virheellisestä ammattinimikkeestä. Lapsen kuulemiseen poliisin ohella osallistunut työntekijä ei suinkaan ollut 'sossutäti' vaan psykoterapeutti, joka on saanut sosiaaliohjaajan koulutuksen. Näillä kahdella on eroa, ja toivoisinkin Turren näin kiinnittävän jatkossa huomiota oikeisiin termeihin. Muutoin vaarana on, että lukevaa yleisöä johdatetaan vääränlaisiin mielikuviin.

No kuolleen tytön päiväkirjaan olen viitannut täällä varmaan puolentusinaa kertaa. Antaa kyllä hyvää pohjaa sille mihin lapset ovat joutuneet. Taitaa turre olla ensimmäistä kertaa kertomassa sivuilla käyneensä.

viewtopic.php?f=19&t=8923&hilit=paitaan+imeytynyt+veri&start=960

http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... &start=330

Hyvä tässä ulvilassakin olisi muistaa syy ja seuraus.

En oikein ymmärrä mitä Turre taas inttää. Kuullusteleva poliisi on tuskin kuullut nauhaa/ lukenut litterointia niin tuhannesti kuin sinä tai minä. Hänellä on aivan oikea käsitys: lapsi menee katsomaan, Anneli kysyy ja lpsi vastaa.
Ja hänellä on aivan oikea ajatus; lapsi ei olisi mennyt tuonne itse, vaan olettaa äidin pyytäneen.

AIka harmaa vale kun aiti on itse on antanut taman nimenomaisen tulkinnan poliisille toistuvasti. Annelin kertomukseenhan kuulustelijan on lapsen nakohavaintoja/muistoja myos verrattava kun nauhalta saa vain osatietoa tapahtumista.

[turumurre]

Turre & co luulee ja elää jotain summapeliä nähdäkseen siten Annunsa jollakin tapaa viattomampana.
...
Väitän, että turre kantaa vain huolta Annelistaan...

Nää on aina hauskoja ja piristävät päivää, mutta oletko ajatellut jo vaihtavasi levyä. Joku muukin kuin turre alkaa kohta pitämään sinua lapsellisena. Tämä tälläsena ystävällisenä vinkkinä vaan...

Samaa summapeliä turre syöttää rikospaikkatutkinnan yksityiskohdista. Jos jokin kengänjälki saadaa selitettyä hupparin tekemäksi tai jokin lasinpala kertomaan ulkopuolisesta niin Anneli on vähemmän mahdollinen surmaaja.

Rikospaikkatutkinta on tälläista, yksittäiset tapaukset kootaan kokonaisuudeksi joista sitten muodostetaan kokonaisnäkemys. Siellä on myös Hovioikeuden perustelut luettavana, todisteet koottu osasista ja lopullinen perusteltu kokonaisnäkemys vapauttava tuomio Auerille. Näin yksinkertaista tää on tällä hetkellä Valhalla. Toki voithan sinä halutessasi kirjoittaa vaikka romaanin esim. lapsen kädenjäljestä lattialla mutta todellisuuden kanssa, tälläisillä väitteilläsi ja lukuisilla muilla samanlaisilla, ei ole mitään tekemistä.

Jos aikoja sitten tehdyistä lasten kuulemisista löytyy kuulustelijoiden virhe niin jotakin Annelin syytteistä kumoutuu. Annelista tulee vähemmän syyllinen.

Tiedätkö paljonko on sata sivua litteroituja kuulusteluja, jotenkin tuntuu ettet pysty hamottamaan tätä määrää. Kn on niistä esimerkiksi pominut hyvin pienen osasen, minä samoin. Oletatko sinä että kuulusteluiden asia sisältö oli noissa esimerkeissä.
Tässä postissani esittämäni otteet ovat hyvin pieni osa kokonaisuudesta, eikä minulla ole tarvetta muuttaa postissa esittettyjä lausumiani:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 20#p475620

ps. Vastattu on, opi lukemaan...

[Valhalla]

Nää on aina hauskoja ja piristävät päivää, mutta oletko ajatellut jo vaihtavasi levyä. Joku muukin kuin turre alkaa kohta pitämään sinua lapsellisena. Tämä tälläsena ystävällisenä vinkkinä vaan...

No tuo lasten oikeuksista huolestuminen on hieman kornia kun juuri hetki sitten totesit lasten mm raiskaussyytteet tulleen syyttäjälle kuin taivaan lahjana. Silloin ei käynyt ilmi huolestasi, että syytteet on juurikin esille tulleet lasten pahoinvoinnista ja heidän lausunnoistaan.

Rikospaikkatutkinta on tälläista, yksittäiset tapaukset kootaan kokonaisuudeksi joista sitten muodostetaan kokonaisnäkemys. Siellä on myös Hovioikeuden perustelut luettavana, todisteet koottu osasista ja lopullinen perusteltu kokonaisnäkemys vapauttava tuomio Auerille. Näin yksinkertaista tää on tällä hetkellä Valhalla. Toki voithan sinä halutessasi kirjoittaa vaikka romaanin esim. lapsen kädenjäljestä lattialla mutta todellisuuden kanssa, tälläisillä väitteilläsi ja lukuisilla muilla samanlaisilla, ei ole mitään tekemistä.

Irroitit kommenttini asiayhteydestään. Se meni näin: Samaa summapeliä turre syöttää rikospaikkatutkinnan yksityiskohdista. Jos jokin kengänjälki saadaa selitettyä hupparin tekemäksi tai jokin lasinpala kertomaan ulkopuolisesta niin Anneli on vähemmän mahdollinen surmaaja. Ja tämän turre tekee täysin siitä huolimatta sopiiko väitteensä kokonaisuuteen tai tuliko sitä edes tarkasteltua sitä vasten. Pitkä rivi väitteitä eivätkä ole edes keskenään mahdollisia mutta yksittäisinä ne voi hieman oikoen nähdä tukemassa Annelin syyttömyyttä.

Tiedätkö paljonko on sata sivua litteroituja kuulusteluja, jotenkin tuntuu ettet pysty hamottamaan tätä määrää. Kn on niistä esimerkiksi pominut hyvin pienen osasen, minä samoin. Oletatko sinä että kuulusteluiden asia sisältö oli noissa esimerkeissä.
Tässä postissani esittämäni otteet ovat hyvin pieni osa kokonaisuudesta, eikä minulla ole tarvetta muuttaa postissa esittettyjä lausumiani:

No jos esittää kuulusteluissa olleen asian kulkuun vaikuttava keskeinen virhe niin luulisi silloin tietävän mikä se on ja esittävän juuri sen. Ja toisaalta moni on sitä mieltä, että lasten kuulemiset ( osin myös oikeus ) oli hoidettu taitamattomasti. Mutta miten se osoittaa tässä Annelin syyttömyyttä tai edes sitä, että lasten lausuntojen ja Annelin tarjoaman tapahtumakulun ristiriidat poistuisivat?

[pikasso]

Joku vaan kirjoitti, osalainaus:

Väärän tunnustuksen tekemiselle annettavasta selityksestä tulee äärimmäisen tärkeä osoitin tunnustuksen paikkansapitävyydestä.

Rikokseen syylliselle epäillylle ovat tavallisia epämääräisiin tuntemuksiin perustuvat selitykset (kuten: ”Mä tunsin, ettei mulla ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tunnustaa” , ”Mä vaan sanoin sen, mitä ne halus kuulla” tai ”Mä olin sekaisin enkä tiennyt, mitä puhuin”) tarkan lausunnon tai selkeän syyn sijasta.

Epäillyn, joka todella on tehnyt väärän tunnustuksen, tulisi kyetä perustelemaan tekonsa ytimekkäästi.

_____Hovioikeuden raportista:

Poliisikuulustelussa 16.10.2009 Anneli Auer on kertonut, että hän ei osannut varmuudella sanoa, oliko hänellä ja Jukka Lahdella ollut mitään riitaa tai oliko riitaa ollut tapahtumayönä vai jonakin muuna iltana. Anneli Auer on sitten kertonut tapahtumista olennaisilta osin samalla tavoin kuin 2.12.2006. Poliisikuulustelussa 5.11.2009 Anneli Auerille on kerrottu, että hän oli 6.10.2009 sanonut A:lle olevansa tekijä. Kysyttäessä, mitä lausuttavaa Anneli Auerilla oli tähän, hän on vastannut, että hän oli senhetkisen uskomuksensa mukaan puhunut niin ja että enää hän ei kuitenkaan uskonut siihen.

Anneli Auer on hovioikeudessa todistelutarkoituksessa kuulusteltuna kertonut, että hän oli poliisikuulustelujen aikaan syyskuussa 2009 kärsinyt unettomuudesta ja sekavuudesta, ollut viisi yötä nukkumatta ja käyttänyt unilääkkeitä. Hänen henkinen tilansa oli ollut hyvin heikko, ja poliisi oli käynyt sellissä patistelemassa häntä muistamaan asioita. Lisäksi poliisi oli kertonut, että muistinmenetykset olivat arkipäivää. Anneli Auer oli luullut menettäneensä muistinsa. Hänelle oli myös kerrottu tosiasiana, että kukaan muu kuin hän ei ollut voinut olla tekijä.

_____AA:n ytimekkäät(?) selitykset ”väärän tunnustuksen” tekemisestä:

• - ei ollut varma, oliko riitaa juuri tapahtumayönä vai jonakin muuna iltana (epämääräinen selitys)
  
  - koki, että hänen täytyi olla tekijä, koska hänelle näin kerrottiin (vrt. ”Mä tunsin, ettei mulla ollut muuta vaihtoehtoa, kuin tunnustaa”)
  
  - kertoi syyllisyydestään lapselleen, koska uskoi olevansa tekijä (epämääräinen selitys)
  
  - ei usko enää syyllisyyteensä (epämääräinen selitys)
  
  - kärsi unettomuudesta ja sekavuudesta poliisikuulustelujen aikaan (vrt. ”Mä olin sekaisin enkä tiennyt, mitä puhuin”)
  
  - oli patistelun ja johdattelun uhri (vrt. ”Mä vaan sanoin sen, mitä ne halus kuulla”)
  
  - uskoi kärsineensä muistinmenetyksestä (epämääräinen selitys)

[/quote]
Listaa voisi jatkaa- ,että hän oli oman uskomuksensa mukaan puhunut niin ja että enää hän ei kuitenkaan uskonut siihen. (epämääräisen epämääräinen selitys omalle uskomukselleen!! Ei voi uskoa enää omaa uskomustaan.)

Ehkä pilkun viilausta, mutta mielestäni A:n aivot taas kerran lensi tässä kohtaa hattuhyllylle.
Tummensin ja alleviivasin itse pari kohtaa.
Muokkasin epäselvää lainausta.

[turumurre]

Noissa pätkissä varsinkin alkupuolella ongelmana tuntuu olevan erityisesti se, että äidin antaman kuvauksen mukaisen henkilön olisi ollut vaikea siitä ikkunasta sujuvasti kulkea kertomuksen mukaisesti. Mikä on ihan loogistakin, pitkä ja vatsakas huppis kun ei ihan tuosta vaan ponkaise ikkunasta ulos, ei vaikka siitä piireltäisiin millaisia mallinnuksia todisteiksi. Eli paitsi että haetaan lapselta tietoa siitä että menikö siitä ketään niin yhtä lailla haetaan myös tietoa siitä mentiinkö siitä sittenkin ihan eri tavalla ulos, hitaammin ja kömpelösti könyten tai vaikka ovesta kulkien kun se niin helppo oli avata.

Kuten olen todennut, nuo laittamani esimerkit ovat vain hitunen kyseisistä kuulusteluita. Aikanaan laitoin ne tänne esimerkiksi siitä kuinka vakuuttava lapsi on näkemästään ja esimerkkinä kuulusteluiden epäasiallisuudesta. Valehteleminen lapselle on vielä seikka joista voisi liittää otteita vaikka kuinka paljon.
Vaikkeivät nuo lainaamani tähän tarkoitukseen ollutkaan alun alkaen suunnattuja, niin niistä näkee pelin hengen myös tässä suhteessa. Esimerkiksi tuossa otteessa:

...ja mä pään kuin huonosti sä voit se olis niin tulis niin hyvä olo kun voi sanoa et siel on ollu se kolmas mut me ei pystytä sitä niikon näyttämään toteen me ollan siit niin varmoja sata varmoja: Ja se on se ongelma.

Tuosta ensinnäkin selviää se ettei lapsen vapaata tahtoa ole kunnioitettu (vaikeneminen todistamasta lähiomaisesta = perusoikeus). Kuulustelijat kertovat havaitsevansa ettei lapsi halua puhua, silti hiillostavat. Lisäksi he manipuloivat ja valehtelevat kertomalla että ovat satavarmoja ettei siellä ole ollut ulkopuolista. Mikään periaate ei oikeuta valehtelemaan kuulusteltavalle ja kaiken lisäksi kyseessä on lapsi. Laajasta kuulustelumateriaalista voisi poimia lukemattomia, lukemattomia samanlaista manipiulointia ja valehtelua kuulustelijoilta lapselle. Kuulustelijalla oli kuulokkeet korvilla ja hän sai koko ajan ohjeita 'lasin takaa'. Samalta 'rykiltä' joka pääasiassa hoisi Auerinkin kuulustelut.

Ei ole kivaa ja kaunista luettavaa ehkä mutta kyllä lapselle saa valehdella, valehteleehan vanhemmatkin lapsilleen silloin tällöin eikä siitä kukaan meteliä nosta.

A vot !?

*

Ja jos jollekin jäi vielä epäselväksi mikä oli kuulusteluiden luonne, niin otteita yhdestä kuulustelusta (21.9). Kaikki eri kohdista kuulusteluiden edetessä alusta loppuun:

A: PYYHKII SILMIÄ
A: ALKAA ITKEMÄÄN
AXX ITKEE
AXX ITKEE
ITKEE
AXX ITKEE
AXX ITKEE
AXX ITKEE
AXX HYMYILEE JA SAMALLA ALKAA ITKEMÄÄN
AXX ITKEE
AXX ITKEE
AXX ITKEE
AXX ITKEE
AXX ITKEE

Mielestäni on aivan turhaa tulla kenenkään väittämään että kuulustelut olivat asialliset ja etteikö lapselle olisi valehdeltu. Mielestäni mikään ei oikeuta sellaiseen menettelyyn jota tälle lapselle kuulusteluissa tehtiin, ei ollut edes edunvalvojaa/huoltajaa paikalla.

[ulkosuomalainen]

Kuulustelijalla oli kuulokkeet korvilla ja hän sai koko ajan ohjeita 'lasin takaa'. Samalta 'rykiltä' joka pääasiassa hoisi Auerinkin kuulustelut.

Mista tama tieto tuli?

Muuten olen ollut alusta saakka (todistettavasti) sita mielta, etta lapsen 2009 puhuttelut olivat painostavia ja jankkaavia eika niita voi uskoa todisteena miltaan osin. Molemmat oikeusasteet olivat samaa mielta. Taalla se on lahinna tama pro-Anneli puoli, joka niihin jatkuvasti vetoaa-- itselleen sopivin osin.


http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... ia#p323483

[turumurre]

Taalla se on lahinna tama pro-Anneli puoli, joka niihin jatkuvasti vetoaa-- itselleen sopivin osin.

Tässä käsitellään nyt kuulusteluiden luonnetta, lapselle valehtelua..epäasiallisuutta. Tässä ei nyt käsitellä sitä mikä todistearvo niillä on. Kuulustelut tehtiin ja niihin myös syyttäjä vetosi (jollain käsittämättömällä periaatteella). Kuulusteluiden anti ei suinkaan ollut oikeudessakaan mitätön, hovikin totesi että lapsen kerronta ulkopuolisen näkemästä on säilynyt muuttumattomana kuulusteluista kuulusteluihin.


Edit:

Muuten olen ollut alusta saakka (todistettavasti) sita mielta, etta lapsen 2009 puhuttelut olivat painostavia ja jankkaavia eika niita voi uskoa todisteena miltaan osin.

Niin olet siis tuota mieltä todisteiden käytettävyyden kannalta. Mikä on mielipiteesi siitä saako lapselle noin tehdä, lapsen kannalta ja kuulusteltavan kannalta katsoen? Tähän et ole kertonut yksiselitteistä kantaasi. Voisin tässä samalla tehdä henkilökohtaisen kysymyksen myös jokuvaalle, MissHolmesille, Taralle, Veristille, Nuusku-nellalle, Valhallalle, MollyMalonelle, TiiaStiinalle, lukutoukalle, lähtöruudulle...

Hyväsyisitkö edellä esitetyin periaattein (painostamista, manipulointia, valehtelua) omalle lapsellesi tehdyt kuulustelut, ja vielä niin ettei huoltajaa/edunvalvojaa ole paikalla.
Lyhyet vastaukset, kiitos. ulkosuomalainen voi aloittaa raksi ruutuun-tyylillä.
Kyllä
tai
Ei

[nuusku-nella]

Ei ole kivaa ja kaunista luettavaa ehkä mutta kyllä lapselle saa valehdella, valehteleehan vanhemmatkin lapsilleen silloin tällöin eikä siitä kukaan meteliä nosta.

A vot !?

*

Mielestäni on aivan turhaa tulla kenenkään väittämään että kuulustelut olivat asialliset ja etteikö lapselle olisi valehdeltu. Mielestäni mikään ei oikeuta sellaiseen menettelyyn jota tälle lapselle kuulusteluissa tehtiin, ei ollut edes edunvalvojaa/huoltajaa paikalla.

Niin eikö sinun mielestä vanhemmat tuon tuostakin valehtele lapsilleen? Kerrotaan joulupukista ja hammaskeijusta, sanotaan ettei saa väännellä naamaa tai se jää siihen asentoon, haikara toi pikkuveljen, jumala loi ihmiset, sanotaan että lemmikkikoira meni taivaaseen (vaikkei siitäkään todisteita ole), kun lapsi pyytää karkkia sanotaan ettei ole jne. Ihan normaaleja, tavallisia asioita. Lapsille valehdellaan, ei se mikään ihmisoikeusrikos ole. Aikuiset tekevät niin koska heillä on siihen jokin syy. (Eikä nyt edes aloiteta keskustelua siitä miten paljon lapset toisilleen valehtelevat) Kuten kirjoitin, ei ole kaunista luettavaa nuo kuulustelujen tapahtumat, on selvää että lapsella on ollut siellä ikävää. Kirjoitin myös että ehdottomasti siinä kohtaa toimittiin väärin ettei lapsella ollut omaa edustajaa paikalla joka kerta. Eli kyllä, kuulusteluissa on toimittu väärin eikä siellä ole oltu kivoja. En minä ole niin väittänytkään. Valehteluun ja tiukkaan kohteluun on kuitenkin ollut syynsä, on yritetty löytää ja saada kiinni väkivaltaisen, julman murhan tehnyt henkilö joka on potentiaalisesti vaarallinen.

(Ole hyvä ja sisäistä boldaamani kohta nyt tällä toisella kerralla, en halua sitä enää toistella. Tehkää muutkin samoin)

[jokuvaan]

- - -
Tässä käsitellään nyt kuulusteluiden luonnetta, lapselle valehtelua..epäasiallisuutta
- - -

Ikävää olisi, jos läheistä, nuorta tai vanhaa, kohdeltaisiin yhtä kamalasti, kuin "huppumies" (tai -nainen) ja (mahdolliset) lasten hyväksikäyttäjät kohtelivat uhrejaan ja näiden läheisiä. Roistot on saatava kiikkiin. Siitä ollaan kai yhtä mieltä(?).

Jotenkin tuntuu, että se, mitä tm tässä nyt käsittelee, on halu (yleisemminkin) asettaa lasten (ja nuorempien lasten uudet?) kuulustelut ja viranomaisten toiminta epäasialliseen valoon. "Sinivuokot ja kaikki muutkin viralliset kukkaset on rumii" -levy pyörii - ja pyörii - ja pyörii - ja pyörii. Turun pilli- eiku viulupiipari?

Kuva: Pedro Luis Raota

Ne levyt, joita minä pyörittelen; esimerkiksi "huppumiehen" maksimissaan kuuden minuutin toiminta-aika, JSL:n sängylle mahdollisesti 1,5 tunnin ajan vuotama veri, AA:n epämääräinen pulssinkokeilureissu ja tämän "tunnustuskertomusten" ja AA:n niiden peruuttamisesta antamien, ontuvien selitysten implikoima syyllisyys, jäävät nimimerkiltä - tietenkin - tarkemmin käsittelemättä.

Olettamus Ulvilan tapausta tutkineen rikoskomisarion tuntemuksista ja toiminnoista satunnaisella ruokatunnilla:

<sadattelee alun huonosti tehtyä rikospaikkatutkintaa ja alkaa itkeä>
<itkee>
<nyyhkyttää>
<itkee>
<kertaa lakikirjasta rikoksesta epäillyn oikeuksia ja ahdistuu>
<nyyhkyttää>
<itkee>
<kertaa lakikirjasta viranomaisten velvollisuuksia ja alkaa parkua>
<itkee>
<itkee>
<kokoaa itsensä>

[ulkosuomalainen]

Miten taman nyt enaa selvemmin sanoo? Ma olen ollut alusta asti valmis tuomitsemaan lapsen 2009 kuulustelut. Ne olivat selvasti epa-asiallisia, painostavia ja johdattelevia. Sen (ja tapahtumasta kuluneen ajan ja aidin vaikutusmahdollisuuksien vuoksi) niista ei mun -- ja kahden oikeusasteen mielesta--myoskaan saanut luotettavaa tietoa tapahtumista.

http://murha.info/phpbb2/viewtopic.php? ... o*#p441448

Suomen oikeuskaytantoa en tunne niin paljoa, etta tietaisin pitaako lapsella olla edunvalvoja paikalla, jos tata kuullaan silminnakijana. Mutta yks hailee: tuomitaan toiminta kokonaisuudessaan ja unohdetaan. Annelin syyllisyydesta keskusteltaessa lapsen 2009 kuulustelutavasta nyyhkiminen on joka tapauksessa pelkka red herring ( suom: punainen volvo).

Turrellehan koko 2009 kuulustelujen unohtaminen ei tietenkaan edelleenkaan kay. Han haluaa edelleen kerata irtopisteet lapsen itkettamisesta ja silti kayttaa samoja kuulusteluja valitsemiltaan osin -- ihan niinkuin on kaksi vuotta jo tehnyt.

Sinansa hauskaa, etta pitkalti sama porukka, joka on taalla pari vuotta itkenyt krokotiilinkyyneleita lasten kohtelusta ja kohtalosta, oli ensimmaisena kayttamassa lasten nimia taalla tai puolustamassa nimien kayttoa. Ilmiselvasti lasten parasta ajatellaan vain kun se sopii omaan agendaan.

Nyyh.

[Veristi]

Huomaan edustavani tässäkin Turren penäämässä kysymyksessä eräänlaista puoliväliä tai välimuotoa. Nähdäkseni lapsen 2009 kuunteluita voidaan pitää turhan rankkoina lähinnä vain niiltä osin, missä häneltä myöhemmässä kuulusteluvaiheessa kysyttiin huppishavainnoista. Tällöin kuulustelijana toimi tuo sosiaaliohjaaja-psykoterapeutti, jolla ei oletettavasti koulutuksensa puolesta ollut kovinkaan syvällistä ja kokonaisvaltaista kuvaa ihmismielen toiminnasta (verrattuna psykologeihin).

Siltikään en ole valmis täysin tyrmäämään näitä lapsen 2009 kuunteluita täysin painoarvoltaan vähäisiksi. En ole aiemminkaan ymmärtänyt, miksi todisteeeksi esitettäviä kertomuksia käsitellään oikeudessa näin ota tai jätä -periaatteella. Myös johdattelevuuden aste tulisi nähdäkseni käsitellä kysymys tai kohta kerrallaan, ei koko lausumaa yhdellä kertaa arvioiden.

Ja kuten aiemmin olen maininnut, Anneli oli ymmärtääkseni tietoinen lapsen tulevasta kuuntelusta. Täsmällistä kohtaa tämän perustelemiseksi minulla ei ole, mutta olen hahmottanut tuon käsityksen lapsen ensimmäisen kuuntelukerran puheista.