Ailar kirjoitti:Tämä ei pidä paikkaansa.mary1234 kirjoitti:Omaiset pääsevät katsomaan vainajaa vasta kun se on tunnistettu varmuudella kun vainaja on tässä tapauksessa avattu, niin kauan se on poliisi-asia.
Poliisi on yleensä mukana oikeuslääketieteellisessä avuskessa, sillä siinä rikos on aina olemassa, kunnes toisin todistetaan. Omaisia ei päästetä edes läheistään hyvästeleen ennemmin, se vainaja on vähän kun rikospaikka, kun ei ole tutukittu ei päästetä lähelle. Ei kiusallä mutta näin on ollut käytäntö vielä 8v sitten töissä tuolla alalla itse töissä.
Jos Tiina olis kuollut sairaalaan, olis olllut vaikka pitkäaikainen sairaus mihin menehtyä, silloin et tehdä avausta, omaiset pääsevät vaikka heti katsomaan.
Olen ollut katsomassa kahta vainajaa heti, kun heidät on löydetty. Vasta myöhemmin heidät vietiin oikeulääketieteelliseen avaukseen.
Kirjoituksessasi on myös ristiriita: kerrot, ettei vainajaa pääse omaiset katsomaan ennenkuin hänet on tunnistettu. Eikös ne omaiset usein juuri sen tunnistuksen tee?
Riippuu tilanteesta, omaisia ei ainakaan (vajaa 10v sitten) päästetty katsomaan vainajaa heti, koska kun vaivaja löytyy jostain niin näky voi olla omaiselle liikaa. vainaja yleensä tunnistetaan kuvasta jos mahdollista, avataan, siistitään ja muutenkin puetaan valkoisiin. Vasta sitten näyttö omaisille.
Jos joku välttämättä haluaa nähdä heti, jankuttaa siitä ja tahtoo päästä katsomaan niin näytetään pikaisesti ja näissäkin tapauksissa myöhemmin arkutuksessa myönsivät, että olisi vasta täällä pitänyt katsoa., oli jäänyt "kauhukuva" mieleen ja se vaivasi.
Tunnistus pystytään tekemään helposti nykyään kun on tekniikkaa, muutenkin jos vainaja on vaikka muutaman viikon maannut esim. kesällä mettässä, ei siitä enään sano edes sukupuolta.
Säännöt ovat varmaan muuttuneet vuosien saatossa ja kyllä minusta omaisten pitäisi saada vainaja nähdä hetikin jos niin haluava, mutta tällä pyrittiin ainakin minun aikana siihen, että puolimädäntynyttä ruumista kun näyttää omaiselle, se saa toisen sokin perään ja sitten hoidetaan sitä omaista ennenkuin sen uskaltaa päästää liikenteeseen.
Tavat muuttuu, uskon, että riippuu myös työntekijästä, vainajan kunnosta/lahoamis-asteesta ym. mikä käytäntö milloinkin on voimassa.
Olin avauspuolella melkein 10v ja ne oli harvassa, ketkä halusivat nähdä juuri löydetyn omaisen välittömästi. Heille kun selitti tilanteen, eivät halunneetkaan nähdä vaan tulivat arkutukseen vasta. Joskus myös käytettiin kuvaa (polaroid-kameraa) jolloin hiukan siistittiin kasvoja ja kuvattiin, näinkin voitiin tunnistaa jos aikaa oli kulunut vähän ja omainen halusi olla varma ihan heti.