Tässä ei olisi mitään kummallista. Kummallista sen sijaan on mielestäni se, että lapsi komennettiin takaisin nukkumaan.harjoittelija kirjoitti:^niin, tytärhän meni takaisin huoneeseensa, mutta ei uskaltanut sytyttää lukulamppua, kun pelkäsi, että siellä olisikin rosvo. Mutta rohkeasti lähti katsomaan hetken päästä uudelleen, kaikesta mäiskeestä huolimatta, ja näki isän lattialla ja taisi siinä kirkaistakin. Äiti oli vissiin menossa puhelimeen.
Jos joku hakkaisi nyt siruiksi tämän asunnon takaovea, niin juuri tällä hetkellä minulla sattuu olemaan käytön jälkeisen puhdistuksen takia jopa äärimmäisen tehokkaita puolustuskeinoja käytettävissäni tuossa tuokiossa. (Tai voisin esim. keittiöstä hakea vaikka kaulimen mieluummin, koska suomessa itsesuojelusta napsahtaa linnaa, mikäli hyökkääjä saa pahemman vamman tai pahimmillaan kuolee verenvuotoon). Pointtini on kuitenkin se, että komentaisin välittömästi kaikki etuovesta ulos koputtelemaan naapureiden ovia ja huutamaan apua niin perkuleesti kuin kurkusta pääsee ja jäisin mahdollisesti itse viimeiseiseksi ulko-oven suulle puhelin kourassa (112 soitettuna) seuraamaan, mitä sisäänpyrkijä tekee. En missään nimessä jäisi haastamaan sisääntulijaa - edes vaikka puhelimen lisäksi käsissäni olisikin varsin järeää pysäyttävää tulivoimaa - vaan pakenisin myös itse ulos muiden jälkeen varmistaen selustaa.
Miksi näin ei käynyt ulvilassa? Miksi mies jäi odottamaan lasin rikkoutumista, miksi nainen suojautui kuulemma lakanalla? Eikö takkahuoneen lasin rikkoutuminen keskellä yötä kesken täydellisen hiljaisuuden ole riittävän pelottavaa? Ei tule alkukantainen pakenemisvietti päälle?
Miksi jukka seisoi sängyn vieressä? Oliko sittenkin riitaa ollut aiemmin illalla? Kerran on tunnustettu, mutta peruttu se vedoten siihen, että Anneli muistikin viikon takaisen riidan, jossa hän oli kaivanut veitsen kesken tappelun. Lapsi lausuu, että koskaan ei ole tapeltu tai käsiksi käyty, anneli puolestaan peruu murhan tunnustuksen ja kertoo puukkohippasten olleen aiemmalla viikolla. Lapsi väittää kivenkovaan, ettei koskaan ole kiinni käyty ja purskahtaa itkuun, kun poliisi saa hänet puhuttua pussiin. Ok, peruttu tunnustus on peruttu tunnustus. Mutta kuinkas monta kertaa se puukko nyt on aiemmin heilunut perheessä? Nythän siis "virallinen totuus" on se, että aiemmalla viikolla oli vähän puukkohippaa aviomiehen kanssa ja nyt sopivasti sitten huppumies loikki sisään ja intohimoisesti vajaalla 70 iskulla tappoi miehen.. Joku voisi sanoa, että sopivasti sattui. Joku voisi jopa pitää tunnustuksen perumista asianajajan ehdotuksena kun poliisi oli ryssinyt tutkinnan. (noh, tottakai jos tuomio on "syytön", niin se tarkoittaa sitä. Oli se poliisin moka tai sitten jollakin todennäköisyydellä jopa ihan oikea totuus).
