Helevatan kesäaika. Mun unetus lykkääntyy jostain syystä 1+2 tuntia joka kevät kun kelloja työnnetään, menee taas pari viikkoa et saa normaalirytmistä kiinni. On outoa, mut enpä ole kuulemma ainoa.
Juliet Jones kirjoitti:
Minä en saa Sirpa Laamasesta oikein selvää kuvaa. Vaikuttaa olleen melkoinen jyrä. Tähän mielikuvaani vaikuttaa toisaalta Laamasen määrätietoinen paketointitaito + esiintyminen ääninauhoilla jne. Sitten ämmä kuitenkin mm. ujostelee näyttää naamaansa oikeudenkäynnin aikana (ja kävelee siksi jopa sokkona seinään pahki, kun opastaja ei ehtinyt ihan hätiin), livertää kiltisti kaiken pimeistä tekemisistään ym. Onko tämä ristiriita ihan todellinen, vai kuvittelenko vain?
On, minusta on todellinen. Tuolla IS:n nauhallakin (ja tää on muuten ainoa mun kohdalle osunut jossa pariskunta on äänessä:
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1 ... 71429.html , onko muitakin?) akka melkein tuntuu herttasella äänellään kannustavan Velitskiä, että Rouva Syyttäjä kysyy nyt vain reippaasti lisää, ei tässä hätää minkäänlaista: "joo", "kyllä", "joo", "niin", intonaatio sanan loppua kohden nousten. Kasvojen piilottaminen tosiaan kielisi syyllisyydestä ja tai edes ahdistuksesta, mutta ainakaan tuossa puhuessaan ei yritä selitellä tekojaan eikä äänen tai vastausten sujuvuuden perusteella vaikuta olevan millään tavalla kuohuksissaan tilanteesta johon on joutunut. Ja Laamasen ääni mua todellakin karmii enemmän kuin T:n määkivä narina, on sievyydessään niin toisesta ulottuvuudesta kuin ulkoinen olemus tai varsinkaan nyt teot.
TT kertoo tuossa nauhalla, että oli kiinni "Nadian" mielivaltaisista väitteistä päivän sujumisesta, minä iltoina Eerika sidottiin ja minä ei. Lisäksi fyysinen väkivalta ja sidonnat kai raaistui rajustikin lapsen viimeisten elinviikkojen aikana. Mulla tuli ihan vain tästä (ihmismieli se on kummallinen vempele) assosiaatio kahdenkympin korvilla sattuneeseen episodiin, jossa psykoterapiassa tuolloin käynyt ystävättäreni seurusteli jonkin aikaa ns. patologisen valehtelijan kanssa. (Selvennykseksi vain, että mulla ei ole vuosikymmenten takaisen lukion oppimäärää kummempia valmiuksia puhua psykologiaa, mut käsittääkseni patologinen valehtelija ei ole mikään itsenäinen diagnoosi sairaudesta vähän niinkuin ei ole narsisimi tai pedofiliakaan.) Tän "patologinen valehtija" jutun heitti siis kaverini psykiatri, oli kovin huolissaan potilaastaan ja käski hankkiutua valehtelijatyypistä eroon (ja terapeutit ei muuten kovin helposti painosta asiakkaitaan katkomaan ihmissuhteitaan). Koska, kuulemma, oikein pahasti patologinen valehtelija saattaa mennä aivan viimeisiin äärimmäisyyksiin, jos pelkää kehittämänsä korttitalon olevan romahtamassa, ts. olevansa jäämässä kiinni valheistaan. "Nadialla" saattoi olla juuri tällainen tilanne päällä viime keväänä: lapsi ollut Meripihassa ja kotiinlähtö herättänyt epäilyjä, taas uusia ls-ilmoja tehty mustelmista jne. Niinkuin monta kertaa on todettu, jos sossu olisi ryhtynyt edes perustutkimuksiin asiassa, niin olisi selvinnyt kaikki mikä selvisi poliisille sitten liian myöhään. Akan valehenkilöllisyys ja -ammatti, ja ehkä sekin, kuka korut varasti ja vaatteet leikkeli. Se on sitten eri asia, että olisiko tollo-touko edes tuossa kohtaa havahtunut, mutta jos Laamanen näin uskoi/pelkäsi, niin siinä olisi jo jotain motiivin tynkää murhallekin.
Se, joka ei koskaan muuta mieltään, ei ole koskaan oppinut mitään.