jmit kirjoitti:Taukin äiti, suuri sosiaalijohtaja on vain oman aikansa lapsi. Lastensuojelutyössä ihmisarvo on vain aikuisilla naisilla ja omilla lapsilla. Kaikki muut ovat vain hyväksikäytön kohteita.
No kuulkaa just tossa tupakalla käydessä mietin taas, että viitsinkö tuota provosoida kaikki kypsään ikään ehtineet kirjoittajat kerettiläisiä aatoksiani jakamalla. Päätin viitsiä
Luupään postaamasta Kari Tolvasen viime syksyisestä haastattelusta, s. 49:
Lapsia kuunnellaan huonosti
Muutoksen tarpeessa olevat asenteet näkyvät myös siinä, että viranomaiset kuuntelevat lasten näkemyksiä huonosti. Sillä, ettei lapsia oteta tosissaan on pitkät perinteet menneisyydessämme. Tosin aivan viime aikoina lapsia on kuunneltu poliisissa jo vähän paremmin.
- Mitä muistelen menneisyyttä, niin kyllä ne lapsen kertomukset etenkin aikaisemmin, niihin vähän viitattiin kintaalla. Nyt menettelytavat ovat kehittyneet poliisissa ja muilla viranomaisilla, ja lasten haastatteluihin on koulutettu ihmisiä. Ehkä sitä kautta lasta on alettu kuunnella enemmän, Tolvanen pohtii.
Kun kuuntelee vanhempien ihmisten kertomuksia ja välillä allekirjoitettuja käsityksiäkin lapsista ja kasvatuksesta, niin todella usein paistaa läpi sellainen nykykatsannossa ihmeellinen ajatusvääristymä, ettei lapsilla voi olla tai heille ei kuulu minkäänlaista autonomiaa. Vanhempien kuuluu määrätä esim. harrastukset mitenkään edes huomioimatta lapsen taipumuksia tai mielenkiinnon kohteita jne. Tai pahimmillaan, että kun lapset on niin "tyhmiä" etteivät mitään mistään tajua, niin heitä voi käyttää "tarkoitus pyhittää keinot" -tyyppisesti hyväksi aikuisten ongelmia ratkoessa. Jäin kerrankin monttu auki ihmettelemään, kun eräs sote-alalla pitkään toiminut muori (sinänsä ihan herttainen ja hyväntahtoinen mummeli, jos taipumus jyräämiseen ei häiritse

) ehdotti pokkana, että kahden alakouluikäisen lapsen isovanhempien alkoholismiin voisi puuttua lastenlasten kautta: "Jos lapset kysyisi
oikein surullisesti, että miksi sinä
rakas mummo ja miksi sinä
rakas vaari juot, niin varmaan he sitten alkaisivat miettiä." Että lasten vastuulle mummon viinanhimon jatkuminen tai loppuminen..

Ehkä nuoremmat sukupolvet ovat nyt ainakin sitten tajuavinaan paremmin, että lastenkin tunteet ja tulkinnat todellisuudesta ovat ihan yhtä "todellisia" kuin aikuisten, eivät välttämättä edes kovin erilaisia, ja heillä on (ihmis)oikeus tulla kuulluksi asioissaan siinä kuin aikuisillakin. (Kurituksen suhteen tavisten asennekasvatus on kyllä edelleen kesken, kuten takavuosien "aikuisen kanssa pahoinpitelyä, lapsen kanssa kasvatusta" -kampanjat osoittaa.)
Mutta paitsi T-mummoa olisikohan sitten myös Eerikan sosiaalityöntekijät olleet ns. toinen jalka eläkkeellä -ikäisiä? Paitsi leipiintyneitä, 2010-luvun perspektiivistä myös peruuttamattoman, vanhanaikaisen asennevammaisia?
Samasta haastattelusta:
- Puuttuminen on sitä, että lääkärit hoitavat lasta, sosiaaliviranomaiset perhettä ja poliisi ilmoittaa, että tämä ei ole sallittua yhteiskunnassamme. Eli keppiä ja porkkanaa, Tolvanen toteaa
^Tässä poliisin ja sossun toimenkuvien ero eräällä tavalla ilmaistuna. Toisin voisi sanoa, että sossun kuuluu "tukea" vaikka sitten pahantekijää (vaikka kuinka puhuttaisiin "lastensuojelusta"), poliisin ennenkaikkea suojella hänen uhriaan. Nyt kävi niin, että kun poliisia ei kukaan kutsunut, kukaan ei suojellut uhriakaan. Ja kuinkahan paljon näitä tapauksia kaikessa hiljaisuudessa sattuukaan.. Naapurin kuulustelukertomuksessa muuten kuvaillaan tilanteita, jossa jetsonit olisi voinut JA PITÄNYT kutsua pillit ujeltaen paikalle, ja asiaa olisi automaattisesti ryhdytty tutkimaan rikoksena. Ottakaamme tästä opiksemme kaikki.
Se, joka ei koskaan muuta mieltään, ei ole koskaan oppinut mitään.