Tuosta Misrin laittamasta Marjatta Sahakankaan kertomuksesta ei voi kukaan sanoa, että se ei voisi pitää paikkaansa. Todistettu on, että liikkuivat samoilla kulmilla ja ilmeisesti Marjatan tuolloinen poikaystävä tunsi Gustafssonin.Misri kirjoitti: Syyttäjien kannalta Marjatta Sahakangas on tärkeä motiivitodistaja, mutta puolustus ei usko, että toista telttaseuruetta on edes ollut.
Sahakangas kertoi havainnoistaan ensimmäistä kertaa tänä kesänä ruotsinkielisessä OBS-ohjelmassa. Häntä kuultiin poliisikuulusteluissa vasta sen jälkeen.
"Tytöistä tuli riitaa"
Sahakankaan kertoman mukaan hänen seurueensa retki oli hämmästyttävän samanlainen kuin toisenkin telttaseurueen. Mukana oli 2 nuorta miestä ja naista, paikalle oli tultu moottoripyörillä ja mukana oli alkoholia.
Sahakankaan mukaan Gustafssonin seurue kävi illan aikana heidän teltallaan Oittaan kartanon toisella puolella sijaisevalla niemellä. Kello oli tuolloin noin yhdeksän illalla.
Sahakankaan mukaan hänen poikaystävänsä ja Gustafsson tunsivat toisensa. Sahakangas itse kertoi tunteneensa "Nissen" ulkonäöltä. Gustafsson kuitenkin sanoi, ettei ole koskaan tavannutkaan Sahakangasta.
- Nisse sanaili Sepon kanssa ja Seppo yritti rauhoitella. Mun näkemys on, että tytöistä oli riitaa. Tytöt olivat siiinä sivussa.
"Huutoa ja meteliä"
Marjatta Sahakangas kertoi, että Gustafsson oli silminnähden humalassa ja horjui kävellessään. Gustafssonin vierailu Sahakankaan seurueen teltalla oli kestänyt alle tunnin.
Sahakankaan mukaan ennen puolta yötä murhaniemeltä oli kuulunut huutoa ja meteliä. Ne olivat miesten ääniä, mutta sanoista ei saanut selvää. Myös moottoripyörä oli käynnistetty.
Tottakai aika on vaikuttanut Marjatan muistiin, samoin kuin kaikkien ihmisten muistiin, jotka yrittävät muistaa vuosikymmenten takaisia tapahtumia. On huomioitavaa, että Gustafssonia epäiltiin ja syytettiin syylliseksi epäiltynä vasta 2004. Aikaa oli kulunut yli 40 vuotta.
Marjatan kertomuksessa ei ole mitään mikä ei asettuisi normaalin muistamisen rajoihin. Nippelitietoon tai ihimilliseen epätarkkuuteen takertuminen osoittaa vain takertujan tyhmyyden.
Marjatta kertoi myös Gustafssonin kohtaamisesta Helsingissä murhien jälkeisenä keväänä. Tuolloin Gustafsson oli ollut liikkeellä (muistaakseni) tulevan vaimonsa Birgitin kanssa, ja tuossa kohtaamisessa Nils Gustafsson oli ilmoittanut Marjatalle katseellaan, että Bodomista ei puhuta.
Tuosta kohtaamisesta voisi kysyä Birgitiltä - sattuuko muistamaan?
Niin kyllä katseilla ja kehonkielellä voi viestittää monenlaisia tuntemuksia. Eikö se niin ole, että hyvässä ja uskottavassa tarinassa tai kertomuksessa täytyy olla myös asiavirheitä, silloin se lisää sitä ajatuomaa inhimillistä uskottavuutta? Huom. syytetyllä sensijaan ei ole totuudessa pysymisen velvoitetta, hän voi valehdella niin paljon kuin sielu ikinä sietää. Tai jos sielu ei siedä, niin aina voi esittää muistamatonta.
