Kainonsorttinen kirjoitti:" Hänhän [vanhin tytär] ei mitään lavastuksen mahdollisuuksia edes tajua. Hänelle rikkinäinen ikkunakin on jo selvä todiste ulkopuolisesta."
Ja siinähän se tuli. Rikottu ikkuna on todiste ulkopuolisesta, ja veikkaan, että äidin kysymys "lähtikse mies jo?" on myöskin tällainen todiste. Koska miksi äiti muka valehtelisi, äitihän soittaa apua iskälle. Ja äiti sanoi, että siellä on koku ulkopuolinen.
Lisäys: lapsi kertoi jossain kuulusteluss, että iskä makasi mahallaan. Oletan, ettei uhri ollut ots ja nenä kiinni lattiassa, vaan jompi kumpi poski. Oliko se tämä murskautunut puoli lattiaa vasten ja anneli näki avonaisen silmän, vai? Koska jos uhri oli takaraivo ovea kohti, ei silmiä tietenkään voi nähdä. Jos uhri taas oli selällään, niin lapsen havainto on väärä.
Selällään uhri ainakin partion tullessa makasi. Minun mielestäni murhaaja ei ollut vielä poistunut tytön kurkatessa olohuoneesta (koska kertoi kuulustelussa, että näki isän ensin ja sen jälkeen huppumiehen poistumisen), vaan oli siinä takan katveessa, joten hän on voinut ruumiin kieräyttää vielä selälleen. Esim siitä verisestä kyljestä, jossa sitten tahri toisen kenkänsä.
Tai sitten tyttö on nähnyt väärin, tuskin hän sitä näkyä kovin tarkasti katseli, saatikka pitkään.
Tarkoitin tuolla "rikkinäinen ikkuna on tytölle todiste ulkopuolisesta", että hän käyttää sitä vasta-argumenttina äitinsä väitteelle, että paikalla ei ollut ketään. Hän ensin sanoo, ettei äiti tehnyt sitä, ja kun äiti vaan väittää, että hän uskoo nyt jo itsekin, ettei siellä ollut muita, "haastaa" tämän väitteen vetoamalla rikkinäiseen ikkunaan. Eli että "älä nyt hulluja puhu, olihan se ikkunakin rikki".
Nää nyt on tämmöstä. Toiset käsittää tekstit ja nyanssit eri tavoilla.