Totta kai ajatus on kristallin kirkkaana omassa päässäni, mutta saa nähdä, että saanko tähän syntymään sellaista vastausta, että kukaan ymmärtää yhtään mitään, että mitä sanon tai yritän edes sanoa.
Se onkin koko kirjoittamisen haasteellisin puoli, enkä oleta, että selviän tästä(kään) sotkematta joukkoon Einsteiniä, Jeesusta tai vähintäinkin Eino Leinoa - ei minun sanani yksin riitä mihinkään; ne on vähän kuin Valkaman uudet ulvilakäräjätodisteet - vain maustetta sopassa.
Niin, minä päätin muuttaa koko ihmiskunnan historian tuolla lauseella.visitor59 kirjoitti:Jos se olisikin niin helppoa että jako olisi hyvät/pahat .... mutta pelkäänpä että kyse on ihmisen psyykkeestä vähän laajemmassa mielessä.Sirpa kirjoitti: .....
Siksi toiseksi - maailma on nyt jakautunut - jos ette ole huomanneet: se on jakautunut hyviksiin ja pahiksiin, ja jokainen valitkoon puolensa. Välimuotoa ei ole.
.....
Platonin Valtio teoksen Thrasymachus:in sanat:
"Justice is nothing other than the advantage of the stronger"
Siinä on se perimmäinen ongelma, eikä se rajoitu pelkkään eliittiin, vaan on havaittavissa jokaisen väestöluokan suhtautumisesta itseään heikommassa asemassa oleviin. Nykytilanteen muuttaminen vaatisi ihmiskunnalta itsekkyydestä luopumista - aika vaikea uskoa sen olevan mahdollista. Eli kyllä se taitaa mennä niin että "eliitti" ottaa sen minkä aikoo - vaikka se muille ei sopisikaan - ja suurin osahan ei edes huomaa että mitään tapahtuu ....
Aloitetaan vaikka siitä, että mikä on "itseäsi heikommassa asemassa oleva"? Miten sinä määrittelet sen - ihmisen heikkouden, huonouden - tai kuka ja mistä se ylipäätäänkään määritellään?
Eikö ajatus määritellä omasta näkökulmasta joku heikoksi, ole itsensä ylentämistä? Eikö se ole suorastaan ihmisrasismia?!
Eikö tällainen ajattelu, että joku määritellään "heikoksi" ole vain peilikuva eliitin ajatukselle ja toimille "ei välitetä heikoista"? Sama ympyrä pyörii.
Einstein on sanonut, ettei totuus löydy kummastakaan ääripäästä, vaan kaaren puolivälistä, ja toisaalta ääripäät ovatkin vain toistensa peilikuvia. Vertaa käsitepari hullu/viisas ja tuo käyttämäni ateisti ja uskovainen vertaus, jossa yhteinen nimittäjä onkin usko; toinen uskoo, että jokin korkeampi voima on, ja toinen uskoo, että jotakin korkeampaa voimaa ei ole. Yhteinen nimittäjä on sana uskoa, eikä tämä ääripääasetelma kerro mitään itse totuudesta, onko vai ei.
Annetaan ihmisten pitää itsekkyytensä ja ahneutensa ja kateutensa ja vihansa ja kaikki mahdolliset alhaiset tunteensa - onhan sitä vanha sanontakin, että annetaan hullulle tarpeeksi köyttä, niin se hirttää itsensä, eikö vain? Eliitin kielellä: priorisoikaa itsenne, olkaa hyvä!
Äsh, unohdin alussa olevasta listasta äiti Marian - nyt tarvitsen hänen sanojaan Fatimasta: kun se tapahtuu, älköön ihminen tulko valittamaan tai syyttämään Jumalaa, siitä minkä ihminen on itse tehnyt. Ihmiselle annettiin vapaa tahto valita - jos hän valitsi näin, hän kestäköön seurauksetkin. Me kaikki olemme nämä ihmiset, olemme kollektiivisessa vastuussa.
Myös Ilmestyskirjassa viitataan samaan asiaan, että kaiken annetaan (sallitaan) vain tapahtua - ihminen tekee valinnan, mutta ei siellä sanota, että kun ahneet valitsevat ahneuden ja itsekkäät itsekkyyden, niin ne toiset joutuvat sitten kärsimään siitä. Eihän sanota?
Siellä sanotaan, että Saatana sidotaan tuhanneksi vuodeksi, lyödään luukku kiinni ja säppi oveen. Pahikset saavat jatkaa ahnetta mellakointiaan ja markkinamenoaan niin kauan kuin sielu sietää - mutta nyt on pomo hukassa - ja tällä menolla se muuten ei tarkoita ainakaan tuhatta vuotta. Oletan.
Ja tuo typerä termi, jota käytin tässä luodakseni ääripäät - "hyvikset" - ei nyt todellisuudessa tarkoita mitään "hyviä ihmistä", vaan ihmistä, joka on vapautunut alhaisten tunteiden ... mikähän termi tähän olisi oikea... vaikkapa pakottavuudesta.
Olemme siis vapaita haluamisesta. Emme oleta, että joku toinen on vastuussa meidän onnellisuudesta ja ymmärrämme, että vaikka koko maailman mammona olisi hallussamme, se onni ei olisi kiinni siitä, että selaisimme tiliotteita aamusta iltaan, jotta näemme miten pääoma kasvaa korkoa, ja mietimme niitä taskuja käärinliinoihin, joita ei kukaan ole tähänkään mennessä keksinyt.
Tästä seuraakin mielenkiintoinen tilanne: olemme eliitin kanssa samalla viivalla, samalla tasolla. Heikoista tuli vahvoja. Herrat siellä salaisissa kokouksissaan jakavat ikiaikaista tietoa okkultismista taikamenoin, he eivät ole sattuneesta syystä halunneet jakaa sitä tavallisen kansan kesken. Nyt on vain niin, että siellä heidän piirissään ovat juuri ne ahneimmat ihmiset, joten he ovat antaneet ymmärtää, että he jakavat tuota "salaista tietoa" ihan hyvää hyvyyttään hyvälle kaverille. Katin kontit - saattavat alemmat ansaan, jotta loppukin jää heille. He myös tietävät, ettei okkultismilla pitkälle pötkitä täällä elämän erämaassa. Sen ovat jo suuret filosofit aikoja sitten huomanneet.
Nämä ihmiset, joista puhun nousevatkin nyt näiden okkultistien rinnalle - nämä joita he ovat sanoneet "heikoiksi" - mystiikan kautta, eivätkä he tarvitse kiliseviä taikakaluja, eivätkä viiniä täynnä olevia vertauskuvainnollisia verimaljoja, eikä heidän tarvitse enää syödä kenenkään vertauskuvainnollista ruumistakaan saadakseen voimia.
Voima syntyy kyvystä muuttaa halu tahdoksi, ja se on sisäinen prosessi, ei ulkoinen, eikä okkultistinen. He "valkaisevat vaatteensa", kun ne muut jäävät suorittamaan rituaalejaan ruumisarkkuihin ja voittamaan henkimaailmaa puolelleen mystisin, ulkoisin menoin.
Mehän olemme tilanteessa, jossa Lusifer ja arkkienkeli Mikael ottavat yhteen, ja ennustuksen, siis kerrotun mukaan, arkkienkeli Mikaelin joukot voittavat.
Joku viisas on joskus sanonut, että miksi annat sielusi toisten revittäväksi, kun et antaisi ruumistasikaan? Ei meidän mieltämme, oloamme tai suhtautumistamme mikään eliitti voi varastaa. Emme ehkä voi aina valita olosuhteita tai tapahtumia, mutta me voimme valita, että miten niihin suhtaudumme. Ja tästä on hyvä aloittaa.
Eino Leino sanoo asiasta näin kainonvienosti - itse ottaisin ehkä vähän rajumman aspektin, mutta jätän sen tuonnemmaksi:
On monta uskoa päällä maan
ja toinen toista kiittää,
mut laulajalla yks usko on vaan
ja hälle se saapi riittää:
Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on iäistä
ja sen verran meistä myös jälelle jää,
kun päättyvi päivä tää.
Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,
kun oikein me aattelemme.
Vaikk’ elämme kaikki me päällä maan,
niin maassa tok’ kiinni emme.
Tääll’ onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa.
-----------------------
Sinun vuorosi, visitor, kommentoida, ole hyvä!