Olen kanssasi samaa mieltä (viittaan aiempaan viestiisi ^) Ari Auerin liittymättömyydestä surmatyöhön. Se asia on luultavasti jo aikanaan tutkittu ja huomioonotettu, eikä se vaikuta mitenkään mahdolliselta useammaltakin suunnalta ja näkökannalta tarkasteltuna.Armas Onni kirjoitti:Ari Auer puolisoineen on kunnollinen ja tunnollinen aviopari. He olisivat voineet mukavuudenhalustaan kieltäytyä lasten sijaisvanhemmuudesta, mutta velvollisuudentuntoisina he uhrautuivat tähän tehtävään. Se on kunnioitettavaa. Sekin oli aika raju teko, kun he lasten oudot oireet havatessaan ottivat virkakuntaan yhteyttä. Oikeudentunto voitti sisaruussiteen. Rohkea teko, mistä haaskat heitä haukkuvat.
Tuo kunnollisuus ja tunnollisuus varmaan myös totta, mutta loppu viestistäsi ei noudata oikeudessa asiasta annettuja tietoja. Uhrautumisesta ja vastuuntunnosta ei ilmeisesti ollut kyse, mielestäni omaa tulkintaasi. Pariskunta oli lapsia käynyt siellä lastenkodissa katsomassa, ainakin samoina päivinä kuin Anneli Auer oli vapautettu niistä puristetaan-ämmästä-tunnustus-irti -kuulusteluista muutamaksi päiväksi. Niissä puheluissa on huolissaan oleva veli äänessä ja langan toisessa päässä siskokin on huolissaan. Monestakin asiasta. Mutta ei ollenkaan siitä, mitä lapset ovat mahdollisesti alkaneet kertoilemaan tai vihjailemaan tai oirehtimaan tai esittämään siellä lastenkodissa. Mennävuotisista raiskauksista löylykauhoilla, pahoinpitelyistä, pippelistä kiskomisista, leteistä pyörittämisistä, eläinten uhraamisista, myymälävarkauksista ja mitä niitä kaikkia nyt ollenkaan olikaan syytelistalla sitten myöhemmin. (mikäli nämä tuomioihin johtaneet syytökset totta olisivat ei normilastenkodin henkilökunta kykene neljästä lapsesta havaitsemaan yhtään mitään; henkisiä tai fyysisiä vammoja eikä toisaalta moisia kokeneet lapset oirehdi silmin tai korvin havaittavasti, allekirjoittaako ko. henkilökunta muka tämän koko työhistoriansa ajalta?). En usko.
Lasten sijoittamisesta oli ollut erilaista säätöä, myös eno vaimoineen esillä. Annelin aloite eno ollut lokakuussa 2009. Olivat kieltäytyneet. En halua tarkemmin haluttomuudestaan ja kaikista esillä olleista vaihtoehdoista kirjoittaa, aikuisten asioita. Lapsetkin joskus aikuistuvat, silloin voivat asioista selvää ottaa. Vaikkka eno yritti olla välttelevä ja "kieroilla" vastauksissaan vanhinta hyvin onnettomasti ja lapsekkaasti syyllistäen, niin kyllä ainakin minulle valkeni miten kovin heikoin perustein oltiin vanhin tytär poistettu perheestä. Eno taitaa yhäti olla sen harhan vallassa, että sisarensa on henkirikokseen syyllistynyt. Moinen käsitys saanut jonkun pelkotilan päälle, ja sen jälkeen kaikki mennyt enemmän ja vähemmän raiteiltaan vapauttavan tuomion tultua. Ja tietty jo sitä ennen.
Vanhin ollut eri mieltä äidin syyllisyydestä, mahdoton tilanne. Liian vaikea pariskunnalle. Ari Auer on ollut johdonmukainen, niissä 2009 salakuunnelluissa puheluissa kertoi siskolleen olettavansa koko jutun vielä selviävän parhain päi ja uskovansa surmatyöntekijäksi vain mikäli asiasta aikaansaadaan lainvoimainen päätös. Niinkuin sitten käräjät aikaansaivat. Pakkohan se suomalaisen on todeksi uskoa, ei ole oikeusjärjestelmämme syyttömiä murhista tuominnut.
Pariskunnan rahanahneuden kautta onnettoman tilanteen tarkasteleminen ei ole "minun juttuni", vaikka rahakin jotakin osaa näyttelee. Lainkuuliaisuus ja esivallan kunnioittaminen, niihin nämä kaksi sisarrusta ovat tainneet kompastua.