turumurre kirjoitti:Edwin kirjoitti:
Siispä kysymys: miksei tytär puhu lukuisissa kuulusteluissaan lainkaan hätäkeskuspuhelusta. Hän kertoo kolmesta käynnistään takkahuoneella ja paluustaan makuuhuoneeseen, mutta sikäli kuin olen ymmärtänyt hän ei puhu hätäkeskuspuhelusta mitään. Se oli kuitenkin olennainen osa illan kulkua!
Miksei hän kerro, että "sit mä jäin siihen ja sit äiti pyys mut puhelimeen ja sit mä odottelin et mitä sieltä sanotaan sillä aikaa kun äiti oli poissa, ja sit mä annoin luurin taas äidille jne jne..."
Onko tosiaan näin? ...
Kuinii? Eikös tää kelpaa jonka tytär kertoo 12 tuntia surmasta:
"Maa odotin et aiti sais sen puhelun sit iska alko siel just huutaa sita ko ma sanoin et se sano sita mmmmmm. Ni enne sita se alko huutaa jotain, mut emmaa kuullu sita kunnolla ni aiti meni kattoo. Sil aikaa ma odotin siel puhelimes et koska sen saa sulkea".
(
Lähde ulkosuomalaisen postista / et-ptk)
Ja jos ei puhukkaan siitä puhelimessa olosta yhtenaään, niin se on enemmänkin kuin luonnollista: järkyttävintähän oli se isän surma näkemisineen, siitä toki silloin puhe...
Kyllä kiitos kelpaa oikein hyvin; tytär on kertonut myös puhelimessa olemisesta. Vahvin juonne noissa tyttären kertomuksissa tuntuu kuitenkin olevan, että hän on mennyt ensimmäisen käyntikerran jälkeen takaisin huoneeseensa ja ollut siellä pitkähkön ajan. Omassa huoneessa ja puhelimessa ei voi olla samanaikaisesti.
Jos nyt äidin ja tyttären kertomusten perusteella koettaisi hahmotella tapahtumainkulkua, se voisi näyttää tältä:
1. Ikkuna on rikki, ja takkahuoneessa ovat vain äiti ja isä (tyttären kertomus)
2. Tytär palaa omaan huoneeseensa ja on siellä huomattavan tovin (tyttären kertomus)
3. Jotakuinkin samanaikaisesti kohdan 1. kanssa huppumies punkeaa sisään, puukottaa äitiä ja tämä ryntää puhelimeen soittamaan (äidin kertomus)
4. Tytär on puhelun ajan huoneessaan, jonne hän on palannut kuten kohdassa 2. on todettu
On helppo havaita, että tyttären kertomuksessa on vakavia ristiriitoja. Mutta selitys on helppo keksiä. Kohdat 1. ja 2. kuvastavat tapahtumia niin, kuin ne ovat tapahtuneet. Fakta on myös, että tytär on ollut puhelimessa. Edellä todetusta seuraa kuitenkin, että tuota puhelua ei otettu (kuten AA on kertonut) noin minuutin kuluttua huppumiehen saapumisesta. Puhelu on otettu selvästi murhan jälkeen, ja häkepuhelun taustalta kajahtelee AA:n tuottama äänten sekamelska.
Täällä on (aivan perustellusti) naureskeltu vähemmistöön jääneen tuomarin kantaa. Hänhän totesi, että murhanäyttämöltä olisi pitänyt löytyä runsaasti AA:n DNA:ta, jos hän olisi tekijä. Tuomariparka ei hoksannut, että aivan vastaavastihan sieltä olisi pitänyt löytyä huppumiehen DNA:ta. Tuota aivopierua on vaikea ylittää! Päätuomari Junttilan kannanottoon oli lipsahtanut astetta vähäisempi flatus: väitettä huppumiehen paikallaolosta tukee vain AA:n oma kertomus. Heheh, AA:n väitettä tukee AA:n väite! Naistuomari voisi puolestaan kiinnittää huomiota sanojen oikeinkirjoitukseen. Jos puhuu deprivaatiosta, ei pitäisi kirjoittaa debrivaatio!
ja koska sisol putkahti tuohon, niin muistui mieleen, että hänen mielestään tyttö puistaa päätään tuon viimeisin Y-yy:n kohdalla, ja siis tarkoitti ettei nähnyt huppua silloin. siso on siis nähnyt myös videon tuosta puhuttelusta.