Ensin lasia ei lentänyt, koska ikkuna ei hajoa kertaiskusta sisälle saakka, ellei lyönti ole "keihästävä". Lisäksi edessä ollut verho esti sirujen lentämistä. Auer on tämän seikan tiennyt kertoa seuraavana päivänä, eli että ensiksi siruja ei sisälle tullut vaan kuului vaan kovaa ääntä.awa kirjoitti:Nyt pitää lisätä A.Auerin kertomus tähän tarinaan.
Anneli Auer kertoi, että lasia lensi silmille ja pitkälle - missä verho oil silloin? Verhon irtoamisesta Anneli Auer ei kerro sanallakaan. Kertoo välähdyksistä, taskulampusta jne ...
Kai se verho A.Auerin kertomuksessa näyttelee jotakin osaa? Vai mitä sanoo ammattiselittäjät?
Auerin kertomus ikkunan hajoamisesta kuvaa hyvin kolmikerroksisen lämpölasin rikkumista: ensin kuuluu pelkkää räiskintää, kun ulkokerrokset hajoavat, sitten sirpaleita alkaa tulla sisälle ja lopulta niitä tulee paljon kun ikkunassa on iso reikä ja takana ollut verho putoaa/revitään alas (”Et ensin me sitä räiskintä-ääntä katottiin, et mistä ihmeestä tää ääni tulee. Sit tota jossain vaiheessa tajuttii, et siitä niinko lentää lasia siit ikkunasta.”). Lämpölasi ei hajoa kertaiskusta, vaan vaatii kovaa hakkaamista ja hajoaa kerroksittain.
Auer ei ole väittänyt, että lasia lensi hänen päälleen, vaan kertoi ensimmäisessä kuulustelussaan: ”ja lasin paloja lentelee ja sit jossain vaihees mä tajusin et tääl oikein kunnol lentelee, joten suojasin kasvojaki ettei silmiin lennä sitä, et sitä niinko pitkälle lensi niit lasinpalasii sielt…” Auer ei kerro, miten hän kasvoja suojasi, käsillä vai peitolla. Suojautuminen on vaistomainen reaktio, kun puolentoista metrin päässä huoneessa aletaan rikkoa ikkunaa ja lasinpalasia kimpoilee.
Lainaukset etp, teksti:
http://niinaberg.com/2013/09/03/syyttaj ... -huuhaata/