"Mitätön" ei mun mielestä oikein sovi siihen ympäröivään puheeseen. Jukka huutaa Annelia apuun useaan kertaan, Annelilla herää toivo että huppumies on lähtenyt koska Jukka on lakannut karjumasta hätäisiä tuskanhuutoja ja huutaa apuun niinkuin sen kimpussa ei olisi ketään. Anneli lähtee katsomaan, epäröi ennen takkahuoneelle menoa ja kysyy toiveikkaana Lähtiksse jo, menee peremmäs ja näkee huppumiehen, säikähtää hemmetisti ja omien sanojensa mukaan yrittää huutaa jotain Mitä sä oikein teet (tms., en muista tarkkaa sanamuotoa sairaalavideolta), suusta tulee jotain epäselvää sen suuntaista. Sitten päälle säikähtynyt vinkaisu Vittikö ja juoksuun.meesterhans kirjoitti:No sepä se. Kunhan pohdiskelin kun tuo kuoleman ehdottama "mitätön" sai mielikuvituksen laukkaamaan.Sirpa kirjoitti:Edellistäedelliseen viestiin. Ei ole mahdollista, että sitten tuo kummallinen tappajan psykoottiraivo muuttuukin yht äkkiä analyyttiseksi lavastusharkinnaksi - ja vaikka tällainen ihme kaikkien muiden ihmeiden rinnalla (poliisi ei huomaa mitään, kun saapuu muutamissa minuutissa paikalle) tapahtuisi, niin yksinkertaisesti aika nyt ei vain riitä.
Vs.
Anneli lähtee huolestuneena yllätysvirkoamisesta Jukan luo, puhuu Jukalle ensin normaalilla ja ei-raivostuneella äänellä, saa sekunnin kestävän raivokohtauksen, heti perään vittikö-vinkaisu hätäfalsetissa, mikä on jälkimmäisen psykologinen perusta? Ylipäänsä virallisen litteroinnin ohjaamissa tulkinnoissa häiritsee just sellainen psykologisen uskottavuuden puute. Jukka raportoi omia tekemisiään sanoilla "kylhän nous" hätäisesti ja kimeästi huutaen avunhuutojen seassa, tosin pelkkää litterointia lukeva näkee mielessään miten Jukka rauhallisesti ensin moitiskelee no vähä voit auttaakii, sitten ponnistaa ja toteaa kylhän nous, tule auttaan..
