Ruotsi: Lukion matematiikkakokeen tulokset pelottavan huonot

[Wincentius]

Ruotsissa on noussut jonkin sortin kohu huonoista PISA-koulutuloksista, joissa Ruotsi on pärjännyt selkeästi huonommin kuin esim. Suomi.

Lisää vettä kiukaalle on antanut erään keski-Ruotsin kunnan lukioissa tehty matematiikan koe. Kokeeseen osallistui runsaat 1500 lukion ensimmäisen luokan oppilasta.

Kysymykset olivat:

• 1. Laske 7x8+5
  2. Jos tuotteen hinta on 720 kruunua, ja saat siitä 15%:n alennuksen, kuinka paljon joudut tuotteesta tällöin maksamaan?
  3. Laske yhteen neljä viidesosaa ja kaksi kolmasosaa.
  4. Kerro keskenään luvut 2/3 ja 1/3.
  5. Jaa 0,16 4:llä.
  6. Ota luvusta 1/9 neliöjuuri.

Jokainen voi itse laskea vastaukset (siis päässälaskuna, näihin ei todellakaan tarvita laskinta tai edes kynää ja paperia). Oppilaat saivat käyttää laskimia.

Tulokset olivat aika huolestuttavia.

- Ensimmäiseen kysymykseen (7x8+5) ei osannut vastata oikein 38% oppilaista, siis vajaat 600 oppilasta.
- Toiseen kysymykseen ei osannut vastata oikein 54% oppilaista.
- Kolmanteen kysymykseen ei osannut vastata oikein 44% oppilaista.
- Neljänteen kysymykseen ei osannut vastata oikein 48% oppilaista.
- Viidenteen kysymykseen ei osannut vastata oikein 50% oppilaista.
- Kuudenteen kysymykseen ei osannut vastata oikein 88% oppilaista.

Näistä useimmat tehtävät olisi pitänyt osata jo ruotsalaisittain keskiasteella (luokat 4 - 6), mutta tuoreet tutkimukset ovat osoittaneet, että oppilaiden matematiikan taidot eivät juuri kehity myöhempien luokka-asteiden ( 7 - 8 ) aikana.

Lähde ja lähde

[amaryllis]

Aika outo ja huolestuttavaa. Epäilen että tiedottamisessa häikkää, yläasteellahan jo nuo täytyisi osata. Ei Ruotsin lukioon pääse ihan helposti. Valinnaisuus vapaus voi jättää pois Suomessa tärkeinä pitämiä oppiaineita.

[Blues]

PISA -tutkimushan on suoritettu Ruotsissa viimeksi vuonna 2012, sitä ennen 2009, ja karut faktat kertovat, että hyvin ei suju:
Resultat PISA

Osa-alueiden pisteiden putoamisesta kertoo tämä linkki
Karua luettavaa

Mieleeni hakeutuu äkkiseltään erinäisiä maahanmuuttopoliittisia ajatuksia ja vastauksia tähän putoamiseen, mutta taidanpa jättää ne muille kommentoitaviksi

[Marko M]

32,4 % Ruotsin asukkaista ikäluokassa 0-44 vuotta on muukalaisia.

http://affes.wordpress.com/2013/10/17/f ... ortsatter/

[TheBride]

Aika outo ja huolestuttavaa. Epäilen että tiedottamisessa häikkää, yläasteellahan jo nuo täytyisi osata. Ei Ruotsin lukioon pääse ihan helposti. Valinnaisuus vapaus voi jättää pois Suomessa tärkeinä pitämiä oppiaineita.

Mihin perustat väitteesi, ettei Ruotsin lukioon pääse helposti?

Itse olen käynyt lukion Ruotsissa, ja minä tiedän minkälaista se meininki siellä on, varsinkin Suomen systeemiin verrattuna. Ihan pilipali koulu se on. Ruotsissa ei ole edes mitään kirjoituksia, vaan periaatteessa kaikki saavat yo-lakin, kun vain läpäisevät kurssit (mikä ei ole vaikeaa..).

Suomessa olet oikeasti saavuttanut jotain, kun olet yo. Ruotsissa.. nääh.

Suomessa opetellaan jo yläasteella sellaisia laskuja, mitä Ruotsissa vasta lukiossa. Se on ihan fakta.

Tuntuu että Suomen koulusysteemi on monelta osaa paljon vanhanaikaisempi ja "ankarampi" (kuri ilmeisesti toimii vielä edes jotenkuten..) kuin Ruotsissa.
Ja toki se itse koulutyö vaatii paljon enemmän, varsinkin lukiossa. Ja omaa mutua on se, että Suomessa itsemurhat just lukioikäisillä (ja muillakin nuorilla) on korkeammat kuin Ruotsissa, johtuu juurikin koulusta. Varsinkin just lukio voi olla monelle, ehkä vaikkapa oppimishäiriöiselle, todella ahdistavaa ja vaikeaa aikaa.

Tiedä sitten. Mutta se on ainakin selvä, että Ruotsin koulu on ihan vitsi.

[Aizerbaidzan]

Yle uutisoi viime sunnuntaina seuraavasti:

"Melkein kuka tahansa voi päästä opiskelemaan opettajaksi Ruotsissa, väittää Ruotsin Television Agenda-ohjelma. Opettajankoulutukseen ei järjestetä Ruotsissa pääsy- eikä soveltuvuuskokeita, vaan opiskelemaan pääsee joko ylioppilastodistuksen tai niin kutsutun korkeakoulukokeen perusteella.

SVT Agendan mukaan opettajankoulutukseen on hyväksytty opiskelijoita, jotka ovat saaneet korkeakoulukokeesta 0,05 pistettä. Siitä voi saada korkeintaan kaksi pistettä. Vain kaksi promillea kaikista kokeen kirjoittajista saa niin huonon tuloksen.

"Kurssikirjat liian vaikeita"

Yliopistolehtori Hanna Enefalk Uppsalan yliopistosta sanoo, että monet opettajaopiskelijoista eivät selviä kurssikirjallisuuden lukemisesta.

– Sitä on liikaa, tai se on liian vaikeaa. He yrittävät parhaansa mukaan opetella ulkoa, mitä olemme kertoneet suullisesti. Mutta silloinkin he ymmärtävät asioita väärin, koska olemme ilmeisesti käyttäneet liian vaikeita sanoja, Hanna Enefalk sanoo SVT:ssä.

Hän uskoo, että moni jää ilman työpaikkaa, vaikka valmistuukin opettajankoulutuksesta.

– Tilanne ei ole hyvä, kun opiskelijoiden vähemmistö osaa oikeinkirjoituksen. Vähemmistö opiskelijoista osaa kirjoittaa kokonaisen, johdonmukaisen kappaleen, jossa ei ole vääriä viittauksia. Minun on vaikea uskoa, että he saisivat sellaisia töitä, joihin pitää jättää oikeinkirjoitettu hakemus, Enefalk sanoo."

Loput: Yle

[Marokon Kauhu]

Itse olen käynyt lukion Ruotsissa, ja minä tiedän minkälaista se meininki siellä on, varsinkin Suomen systeemiin verrattuna. Ihan pilipali koulu se on. Ruotsissa ei ole edes mitään kirjoituksia, vaan periaatteessa kaikki saavat yo-lakin, kun vain läpäisevät kurssit (mikä ei ole vaikeaa..).

Suomessa olet oikeasti saavuttanut jotain, kun olet yo. Ruotsissa.. nääh.

Suomessa opetellaan jo yläasteella sellaisia laskuja, mitä Ruotsissa vasta lukiossa. Se on ihan fakta.

Tuntuu että Suomen koulusysteemi on monelta osaa paljon vanhanaikaisempi ja "ankarampi" (kuri ilmeisesti toimii vielä edes jotenkuten..) kuin Ruotsissa.
Ja toki se itse koulutyö vaatii paljon enemmän, varsinkin lukiossa. Ja omaa mutua on se, että Suomessa itsemurhat just lukioikäisillä (ja muillakin nuorilla) on korkeammat kuin Ruotsissa, johtuu juurikin koulusta. Varsinkin just lukio voi olla monelle, ehkä vaikkapa oppimishäiriöiselle, todella ahdistavaa ja vaikeaa aikaa.

Tiedä sitten. Mutta se on ainakin selvä, että Ruotsin koulu on ihan vitsi.

No, Suomessa on korkeammat itsemurhaluvut muutenkin. Turha siitä on koulua syyttää.

Sen sijaan paljon matkustaneena ja ulkomailla asuneena sanon että on tosi veemäistä tehdä töitä ja eleskellä ihmisten kanssa jotka tietämättömiä kuin laudat.

Suomessa saa sentään peruskoulustakin paljon muita maita paremmat yleissivistystiedot.
Tämä heijastuu yhteiskumman toimivuuteen yleisemminkin.

[TheBride]

^ Turha ja turha. Kyllä mä uskaltaisin väittää, että Suomessa nuorten keskuudessa yksi itsemurhan "aiheuttajista" on juurikin koulu ja sen laukaisema stressi ja ahdistus.

[Wincentius]

Jos keskustellaan PISA-tutkimuksista, on syytä huomioida, että niissä tutkitaan 15-vuotiaiden taitoja muutamassa aineessa.

Kieltämättä Ruotsin menestys niissä on viime vuosina ollut mollivoittoista ja tasaisesti laskeva, mutta niin on käynyt Suomenkin osalta. Kärkisijat ovat kenties pysyvästikin menetetty. Suomen ja Ruotsin välinen ero on kuitenkin säilynyt suurin piirtein samana, myös vuoden 2012 osalta (8 %-yks. +- 2,3 %-yks.).

Helposti tehdään se johtopäätös, että Ruotsin huononevien tulosten syynä olisi maahanmuuttajien suuri määrä verrattuna esim. Suomeen, mutta tilastojen perusteella niin ei ole. Jos vaivautuu hieman leikkimään taulukkolaskentaohjelmalla, käy selkeästi ilmi se, että maahanmuuttajien oppimistulokset eivät (toistaiseksi?) ole missään merkittävässä osassa suhteessa koko ikäryhmän tulokseen.

Taulukkolaskentaohjelmaa joutuu käyttämään, sillä jostain syystä esim. Ruotsin kouluvirasto (Skolverket) ei vuoden 2003 tulosten jälkeen ole eritellyt kummassakaan ruotsalaisessa julkaisussaan (yhteenveto ja laajempi versio) kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden eroja, joten ne on kaivettava itse alkuperäisen OECD:n päätutkimuksen dataosuudesta (Volume II). Skolverket on viime vuosina tyytynyt vain ilmoittamaan, miten eri ryhmien tulokset poikkeavat toisistaan ilman absoluuttisten arvojen ilmoittamista. Sen sijaan kerrotaan esim. montako pistettä ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajaoppilaiden tulos on huonompi kuin syntyperäisen väestön, mutta ei kuitenkaan ilmoiteta, mikä oli syntyperäisen väestön saama tulos.

Ei kai tarvinne selittää, että jos halutaan selvittää eri väestöryhmien vaikutus kokonaistulokseen, eri ryhmien osatuloksia (pisteitä tai prosentteja) ei sellaisenaan voida niputtaa yhteen ilman, että otetaan huomioon ryhmien koko.

Kuten Skolverket itse kirjoittaa:

Andelen elever med utländsk bakgrund har visserligen ökat, från ungefär 12 till 15 procent, men detta bidrar endast mycket marginellt till resultatnedgången.

En ökad andel elever med utländsk bakgrund kan därmed inte mer än ytterst marginellt förklara den resultatnedgång som svenska elever generellt uppvisar. Detta är väsentligt att slå fast.

• Ulkomaisen taustan omaavien oppilaiden määrä on toki kasvanut 12:sta 15:sta prosenttiin, mutta sen vaikutus laskeviin oppimistuloksiin on hyvin vähäinen.
  
  Näin ulkomaisen taustan omaavien oppilaiden määrän kasvulla ei myöskään voida kuin vähäisessä määrin selittää sitä yleisestä oppimistulosten laskua, mitä ruotsalaiset oppilaat osoittavat. On olennaista huomioida tämä asia.

Tämän Skolverket’in lausunnon tueksi voi esittää muutaman tosiasian.

OECD:n raporttien dataosuudesta (Volume II) löytyy siis oppimistulosten jaottelu myös sen mukaan, onko oppilas kantaväestöön kuuluva, maassa syntynyt, mutta jompikumpi (tai molemmat) vanhemmista ei, tai syntynyt muualla kuin koulunkäyntimaassaan, sekä heidän lukumääränsä.

On varsin luonnollista, että maahanmuuttaneella ei välttämättä ole samoja edellytyksiä pärjätä asuinmaan kielellä tehtävissä testeissä, riippuen toki oppilaan omasta taustassa ja maassa oleskelun kestosta. Tilastojen perusteella vuosien 2000 - 2012 ensimmäisen maahanmuuttajasukupolven tulokset ovat keskimäärin 84 % kantaväestön tuloksista, vaihteluvälin ollessa 79 % - 87 %. Maassa syntyneiden osalta vastaava luku on 92 %, vaihteluväli 90 % - 96 %. Jos näitä ryhmiä verrattaisiin koko ikäryhmän tuloksiin, olisivat tulokset pari prosenttiyksikköä parempia. Tässä on siis toki selkeä ero ryhmien välillä.

Vertailu on kelvollista tehdä, sillä siinä on verrattu aina ko. tutkimusvuoden osalta sitä, miten eri ryhmien tulosten muodostuvat. Yleisesti on syytä muistaa, että vuosien 2003 ja 2006 välillä kysymysten sisältöä muutettiin lievästi, mistä aiheutuu se, että aivan 100% vastaavuutta vanhempien ja uudempien tutkimustulosten välille ei saada ilman korjauskertoimien käyttöä.

Vaikka maahanmuuttajataustaisia oppilaita osallistui kokeeseen 14,5%, heidän vaikutuksensa itse lopputulokseen on toistaiseksi häviävän pieni, vaikkakin tietenkin mitattavissa (vuosien 2000 – 2012 osalta keskimäärin vain kahden prosenttiyksikön luokkaa (1,9 %-yks)). Tosin juuri vuonna 2012 lukutaitoa mittaavassa osuudessa tuo vaikutus repsahti poikkeuksellisesti kahdeksaan prosenttiyksikköön.

Suhteessa OECD:n keskiarvoihin ryhmien erot ovat pysyneet vuosien aikana samoina (17%-yks. +- 2,5%-yks), mutta koko ikäryhmän tulokset ovat laskeneet kaikissa aineissa verrattuna OECD:n keskiarvoon vuonna 2012, eli koko ikäluokka on kokonaisuudessaan taantunut.

Näin on siis varsin helppo todeta, että Skolverket’in huomiot maahanmuuttajien vaikutuksista tuloksiin pitävät täysin paikkansa.

Mistäpä sitten huonot oppimistulokset johtuvat, kun kerran maahanmuuttajien huonompi menestys on osoittautunut vähäiseksi?

Skolverket esittää muutamia ajatuksia.

• - Oppilaiden eriytyminen tai eriyttäminen, ts. oppilaiden jakaminen eri syistä (tukiopetus ja tasoryhmät) omiksi ryhmikseen, on yleistynyt. Tätä koetaan ongelmalliseksi siksi, että ryhmään kuuluvien oppilaiden suorituksiin ja tuloksiin vaikuttavat ryhmän omat tulokset tai asenne (ryhmäpaine). Toiseksi, jos ryhmä muodostuu heikosti menestyvistä oppilaista, opettaja ei myöskään vaadi heiltä kunnon tuloksia.
  
  - Opetussuunnitelmien ajatus oppilaiden yksilöllisyydestä ja yksilöllisten erojen ja tarpeiden huomioon ottamisesta on tutkimusten mukaan toteutunut siten, että oppilas tekee enemmän töitä itseohjauten, ja opettajat siirtävät koulutyöstä enemmän vastuuta paitsi oppilaalle itselleen, myös kotiin.
  
  - Koulut kunnallistettiin Ruotsissa 1991 sosialidemokraattisen kouluministeri Göran Persson’in (myöhempi pitkäaikainen pääministeri) vahvasti ajamana. Kunnat siis päättävät itse, miten koulutoimen järjestävät ja rahoittavat. Kuntien resurssit kuitenkin vaihtelevat. Vaikka ainakin ruotsalaisten tutkimusten koulun resursseilla, siis pienellä luokkakoolla ja suurella opettajamäärällä, ei ole merkittävää vaikutusta oppimistuloksiin (!), todetaan kuitenkin, että heikompien oppilaiden ollessa kyseessä resursseilla on suuri merkitys.
  
  - Vapaus valita koulu yhdessä segregaation kanssa on aiheuttanut sen, että koulujen väliset erot ovat kasvamassa. Menestyvät ja motivoituneet oppilaat hakeutuvat kouluihin, joista heikompi oppilasaines puuttuu. Tämähän on ruotsalaisen sosialidemokraattisen yhteiskunnan suurimpia pelonaiheita; omat erilliset koulut menestyville ja rupusakille.
  
  - Edelliseen liittyy myöskin 1992 tehty kokoomuslaisen pääministerin Carl Bildtin ns. vapaakoulu-uudistus, ts. kunnallisten koulujen rinnalle sallittiin myös itsenäisten koulujen perustaminen ja. ns. koulutussetelin käsite (jokaisen kouluikäisen koulunkäynnin kustannukselle laskettiin hinta, ja oppilas (vanhemmat) saattoivat itse valita, mihin kouluun rahansa osoittavat).
  
  - Tutkimukset osoittavat, että oppilaat opiskelevat paljon itsenäisesti suoraan oppikirjoista, mutta heillä ei ole juuri mahdollisuuksia soveltaa oppimaansa, opetusta ei räätälöidä oppilaiden tarpeisiin, oppilailta ei vaadita tuloksia. Toisaalta, tasoryhmiin jako on yleistynyt.
  
  - Epäpätevät opettajat
  
  - Vuoden 1994 opetussuunnitelmassa (Lpo94) siirrettiin painopistettä todistuksissa pois siitä, miten oppilaat keskenään suhteellisesti pärjäsivät. Aikaisempi määräys oli se, että 38% oppilaista sai arvosanan 3 (skaalalla 1 – 5) huolimatta osaamistasostaan. Jatkossa oppilaan tuloksia verrattiin siis etukäteen asetettuihin tavoitteisiin. Tästä on ollut seurauksena se, että opettajat keskittyvät heikkoihin oppilaisiin saadakseen heidät hyväksytyksi, kun taas lahjakkaammat oppilaat ovat saaneet vähemmän huomiota.
  
  - Lopuksi on pähkäilty sitä, että oppilaat eivät arvosta PISA-tutkimuksessa tutkittavia/mitattavia taitoja/aineita (lukutaito, matematiikka ja luonnontieteet). Koska oppilaat eivät koe aineita itselleen tärkeiksi tai tarpeelliseksi, ei niiden opiskeluun haluta edes uhrata aikaa ja vaivaa, ts. koulunkäyntiä ja oppiaineita ei ole sovitettu oppilaiden tarpeita ja haluja vastaaviksi.
  
  - Ruotsalaiset(kin) nuoret lukevat yhä vähemmän, mutta tietokoneen käyttö on lisääntynyt.

Skolverket toteaa lopuksi, että Ruotsin tilanne on huolestuttava ja kansainvälisesti ainutkertainen.

Den svenska resultatutvecklingen är bekymmersam och i internationell jämförelse unik.

Muutamia hajanaisia huomioita:

• - Ruotsissa lyötiin vuonna 1971 silloinen lukio yhteen ammattikoulun kanssa ja muodostettiin lukiokoulu, jonne kaikki menevät, myös ammatillisiin opintoihin suuntautuvat. Lukiokoulua kutsutaan yhä edelleen virheellisesti pelkäksi lukioksi.
  
  - Ylioppilaskirjoitukset lopetettiin jo vuonna 1969.
  
  - Ruotsissa ei voi jäädä luokalleen, kaikki oppilaat siirtyvät aina seuraavalle vuosikurssille.
  
  - Vuodesta 1996 käytössä oli sanalliset arvosanat Godkänd (G), Väl godkänd (VG) och Mycket Väl Godkänd (MVG). siis hyväksytty, hyvä ja erittäin hyvä. Sitä ennen numeroarvostelu 1 - 5. Vuodesta 2011 on käytetty merkintöjä A, B, C, D, E ja F. Tällöin myös perustettiin lukiokouluun kaksi eri tutkintoa, joista toinen on ammattitutkinto ja toinen on yliopisto-opintoihin valmistava.
  
  - 1950-luvulla vanhan rinnakkaiskoulun aikaan (kansankoulu/oppikoulu) silloisen lukion kävi 5% ikäluokasta, 1960-luvulla 10%. Vuonna lukiokoulun 1970 30%, vuosina 1980 ja 1990 85%. Vuonna 2000 määrä oli laskenut 80%. Aloittajista keskeyttää lukiokoulun tai vaihtaa opintolinjaa noin 25 000.

Lähde, lähde, lähde, lähde, lähde, lähde ja lähde

[Wincentius]

Ruotsin radio (SR) lähetti eilen jutun tukholmalaisesta lukiokoulusta (oik. Tumba), jonka autoasentajalinjan 17:sta oppilaasta yhdeksän ei osaa lukea/tulkita analogista kelloa lainkaan, siis kelloa, jossa on kellotaulu ja -viisarit.

Linjan opettaja Tony Johansson kertoo, että joka päivä tulee ilmi asioita, joita oppilaiden odotetaan osaavan, mutta eivät osaa. Johansson kertoo, että hänen omat lapset oppivat kellon jo kuusivuotiaana, tässä lukiossa/linjalla suurin osa 17-vuotiaista ei sitä vieläkään osaa.

Asia tuli ilmi, kun hän oli ohjeistanut joitain oppilaita avaamaan joitain muttereita kiertämällä niitä vastapäivään, mutta oppilas oli siitä huolimatta yrittänyt avata muttereita kiertämällä niitä myötäpäivään, jolloin seurauksena oli lopulta ollut se, että pultti katkesi. Termit myötä- ja vastapäivään olivat siis täysin tuntemattomia.

Jutussa haastatellaan yhtä oppilaista, jolta kysytään, osaako hän lukea kelloa. Vastaus on ei, vaikka poika on käynyt yhdeksän vuotta koulua Ruotsissa. Kaveri väittää, ettei kukaan ole koulussa opettanut hänelle kelloa. Johansson'in epäillessä asiaa, kaveri lopulta haparoiden myönsi, ettei hän ehkä ollut seurannut opetusta.

Radion toimittajan kysymykseen, aikooko Johansson opettaa oppilailleen kellotaulun, oli vastaus kategorinen ei.

Opetussuunnitelman mukaan viimeistään kolmannella luokalla opetellaan kellotaulu ja ajan mittaaminen.

Eipä toisaalta ole näiden "lukiolaisten" matematiikan taidotkaan hallussa, sillä kysymykseen, kuinka monta millimetriä on yksi desimetri, vaihtelivat vastaukset 10:stä, 100:sta ja lopulta 1000:een. Peruskoulussa parhaan arvosanan matematiikassa saanut vastasi kysymykseen väärin. Johansson'in kommentti siihen oli varsin lakoninen. Lukija päätelköön itse oikean vastauksen.

Lähde

---

• • Tähän on syytä kertoa tositarina takavuosilta, jolloin itselläni oli entisessä työpaikassa kollega, jonka vaimo toimi opettajana Tukholman eteläpuolella olevassa lukiokoulussa. Vaimo opetti mm. autoasentajalinjalla (matemaattisia aineita). Vaimon kommentit omien oppilaidensa opiskelumotivaatiosta ja mahdollisesta ammattitaidosta olivat sellaisia, että hän ei koskaan uskaltaisi antaa autoaan korjattavaksi sellaiseen paikkaan, jossa ko. oppilaat autoasentajina työskentelisivät. Ikävintä oli kuitenkin se, että osa näistä oppilaista pääsi töihin Tukholman seudun merkkihuoltamoihin sen suuremmitta ongelmitta.

---

En millään jaksaa kääntää paria hyvää artikkelia, jotka käsittelevät ruotsalaista nykykoulua ja opiskelurauhaa, mutta kielitaitoisille pari linkkivinkkiä:

Rapport från en vårtermin i kaos

Journalisten Thomas Petersson tog ett vikariat på ett högstadium i Stockholm. Han var inställd på att det skulle bli tufft – men inte på att möta en svensk skola i upplösning. ”Mitt brutala uppvaknande pågår under hela min tid på skolan”, skriver han.

• Työttömäksi jäänyt toimittaja ja filosofian tohtori Thomas Petersson työskenteli äidinkielen opettajana kevätlukukauden Tukholman eteläpuolella olevassa Botkyrkan kunnan yläasteella. Petersson oli varautunut hankaluuksiin, mutta ei kuitenkaan siihen, että kokisi hajoamispisteessä olevan ruotsalaisen koulujärjestelmän.

Lähde

Svenska skolan — anstalt för utbildning eller inbillning?

Artikkelissa erittäin rutinoitunut pitkän linjan matemaattisten aineiden eri koulutustasojen opettaja, fysiikan yliopistomateriaalin (kvanttimekaaninen suhteellisuusteoria ja partikkelifysiikka) kirjoittaja, tiedekirjailija ja vars. fyysikko Krister Renard käy läpi, miten opetus on muuttunut vuosikymmenien saatossa.

Renard kertoo esimerkkinä omilta kouluvuosiltaan, että opiskellessaan vanhassa reaalikoulussa (suomalaisittain kai ent. oppikoulu) englannin kielen kielioppikirjana oli "Kortfattad Engelsk Grammatik". Vaatimustaso uudessa perus-/lukiokoulu-uudistuksessa putosi siten, että ko. kirjaa käytettiin 20 vuotta myöhemmin yliopistojen ensimmäisen vuoden opintomateriaalina.

Toisena esimerkkinä Renard kertoo, että eräs opettajakollega testasi 1980-luvun puolivälissä, miten silloiset lukiokoulun teknisen linjan toisen vuosikurssin oppilaat (17 - 18-vuotiaat) pärjäävät, jos tekevät samat tehtävät, joita vuoden 1955 reaalikoulun ensimmäisen luokan oppilailla (siis 13 - 14- vuotiailla) tuolloin oli. Tulos oli se, että vuonna 1955 71%:ia oppilaista ratkaisi tehtävät oikein, vuonna 1985 vain 38%:ia oppilaista laski tehtävät oikein, vaikka olivat opiskelleet matematiikkaa kolme - neljä vuotta pidempään. Ennen vertailevaa koetta heitä oli
lisäksi erityisesti opetettu algebrassa ...

Renard jatkaa, että toimiessaan Sollentunassa lukiokoulussa matematiikan opettajana 1980-luvulla, antoi hän omalle kolmannen vuosikurssin (18 - 19-vuotiaille) tekniikan linjalaisille seuraavan tehtävän (reaalikoulun päättökokeesta (oppilaat 15 - 16-vuotiaita) vuodelta 1955):

I en rätvinklig triangel är omkretsen 70 cm och den inskrivna cirkelns radie 6 cm. Beräkna triangelns sidor.

• Suorakulmaisen kolmion piirin pituus on 70 cm, ja kolmion sisäympyrän säde on 6 cm. Laske kolmion sivujen pituudet.

• • 
  • -------------------------------------------------------------------------------------------------------------
    Allekirjoittaneen huomautus: Kysymyshän on tavallaan hieman vaillinainen, sillä siinä oletetaan, että sisäympyrä on suurin mahdollinen. Toisaalta, ilman ko. oletusta tehtävä ei olisi numeraalisesti ratkaistavissa. Koevastauksessa edellä olevan toteaminen tuottaisi opettajassa suunnattoman onnellisuuden (ja työssään onnistumisen) tunteen.
    
    Vinkkinä ratkaisuun on kolmien merkillisten pisteiden hyväksikäyttö. MAOL:n taulukkokirjasta lienee myös apua.
    
    HUOM! Oheinen kuva on ainostaan ns. kuvituskuva; se ei esitä suorakulmaista kolmiota.

Luokkakokoa ei kerrota, mutta oletettavasti oppilaiden määrä on ollut 20:n nurkilla. Ennen koetta Renard oli käyttänyt yhden edeltävän oppitunnin kokonaan soveltuvan geometrian (mm. kolmien merkilliset pisteet) opettamiseen. Lisäksi tuon yhden tehtävän ratkaisemiseen oli varattu aikaa koko oppitunti (toisin kuin vuonna 1955), ja oppilaiden käytössä oli taskulaskin, joita ei vuonna 1955 ollut.

Tehtävän ratkaisi oikein vain yksi ainoa oppilas, joka oli pärjännyt hyvin kotimaisissa (sijoitus toinen) ja osallistunut myös kansainvälisisiin matematiikkakilpailuihin. Myöhemmin tästä oppilaasta tuli teknisessä korkeakoulussa kurssinsa paras, ja hän väitteli tohtoriksi ennätysajassa. Kukaan toinen oppilaista ei ollut edes lähellä ratkaisua.

Lähde

---

Tukholman eteläpuolella olevan Farstan koulu on saanut koulutarkastusvirarastolta miljoonan euron uhkasakon, jos koulu ei paranna ja takaa järjestystä ja koulurauhaa luokka-asteilla 6 - 9.

Koulun rehtori on ilmoittanut, että hän ei ehdi ilmoittamaan kaikista työrauharikkomuksista ja opettajien kunnianloukkauksista kunnan johdolle. Opettajat puolestaan kertovat, että he eivät ehdi ilmoittaa kaikista loukkauksista ja tapahtumista rehtorille.

Lähde

---

Malmön kunnallisen lukiokoulun S:t Petri'n yhteiskuntaopin ja historian opettajasta David Nilsson'ista on samaisen koulun rehtori tehnyt valituksen koulutarkastusvirastoon, koska Nilsson oli antanut oppilaille liian monta huonointa arvosanaa; 177:sta oppilaasta 51 oli saanut arvosanan F (huonoin).

Rehtori Eva Daun'in mukaan kuusi vuotta moitteettomasti samassa koulussa tointaan hoitanut Nilsson on kykenemätön arvioimaan oppilaiden menestystä. Rehtorin mukaan Nilsson'in virhearviointien takana on rakeenteellisia ongelmia. Nillson'in antama huonompien arvosanojen määrä poikkeaa tilastollisesti muista aineista/opettajista. Daun pyysi Nilsson'ia antamaan viikonlopun aikana arvosanat uudestaan; tosin pyyntö ei koskenut niitä oppilaita, joille Nilsson oli antanut parhaan mahdollisimman arvosanan (A).

Nilsson tarjoutui ilmoittamaan arvosteluperusteensa, mutta niistä Daun ei ollut kiinnostunut, vaikka väittääkin, että yksi poissaolo tai yhden tehtävän laiminlyönti ei voi olla perusteena sille, että oppilas saa arvosanan F.

Nilsson toimii rehtorin pyynnön mukaisesti, eli arvioi (huonoimmat) oppilaat uudestaan, mutta pitää syntynyttä tilannetta tolkuttomana.

– Jag är inte färdig med den nya bedömningen än, men det är klart att det blir betydligt färre F. Det är vansinnigt. Samtidigt som man talar om kvalitetssänkning och att vi får kritik för att studenterna har för dåliga förkunskaper på universiteten så händer det här. Utgångspunkten verkar vara minsta möjliga ansträngning för högsta möjliga betyg.

Rehtori Eva Daun'in tekemästä valituksesta voi pahimmillaan olla seurauksena se, että Nilsson menettää oikeuden toimia opettajana.

Lähde