Ruotsin radio (SR) lähetti eilen jutun tukholmalaisesta lukiokoulusta (oik. Tumba), jonka autoasentajalinjan 17:sta oppilaasta yhdeksän ei osaa lukea/tulkita analogista kelloa lainkaan, siis kelloa, jossa on kellotaulu ja -viisarit.
Linjan opettaja Tony Johansson kertoo, että joka päivä tulee ilmi asioita, joita oppilaiden odotetaan osaavan, mutta eivät osaa. Johansson kertoo, että hänen omat lapset oppivat kellon jo kuusivuotiaana, tässä lukiossa/linjalla suurin osa 17-vuotiaista ei sitä vieläkään osaa.
Asia tuli ilmi, kun hän oli ohjeistanut joitain oppilaita avaamaan joitain muttereita kiertämällä niitä
vastapäivään, mutta oppilas oli siitä huolimatta yrittänyt avata muttereita kiertämällä niitä
myötäpäivään, jolloin seurauksena oli lopulta ollut se, että pultti katkesi. Termit myötä- ja vastapäivään olivat siis täysin tuntemattomia.
Jutussa haastatellaan yhtä oppilaista, jolta kysytään, osaako hän lukea kelloa. Vastaus on ei, vaikka poika on käynyt yhdeksän vuotta koulua Ruotsissa. Kaveri väittää, ettei kukaan ole koulussa opettanut hänelle kelloa. Johansson'in epäillessä asiaa, kaveri lopulta haparoiden myönsi, ettei hän ehkä ollut seurannut opetusta.
Radion toimittajan kysymykseen, aikooko Johansson opettaa oppilailleen kellotaulun, oli vastaus kategorinen ei.
Opetussuunnitelman mukaan viimeistään kolmannella luokalla opetellaan kellotaulu ja ajan mittaaminen.
Eipä toisaalta ole näiden "lukiolaisten" matematiikan taidotkaan hallussa, sillä kysymykseen, kuinka monta millimetriä on yksi desimetri, vaihtelivat vastaukset 10:stä, 100:sta ja lopulta 1000:een. Peruskoulussa parhaan arvosanan matematiikassa saanut vastasi kysymykseen väärin. Johansson'in kommentti siihen oli varsin lakoninen. Lukija päätelköön itse oikean vastauksen.
Lähde
---
- Tähän on syytä kertoa tositarina takavuosilta, jolloin itselläni oli entisessä työpaikassa kollega, jonka vaimo toimi opettajana Tukholman eteläpuolella olevassa lukiokoulussa. Vaimo opetti mm. autoasentajalinjalla (matemaattisia aineita). Vaimon kommentit omien oppilaidensa opiskelumotivaatiosta ja mahdollisesta ammattitaidosta olivat sellaisia, että hän ei koskaan uskaltaisi antaa autoaan korjattavaksi sellaiseen paikkaan, jossa ko. oppilaat autoasentajina työskentelisivät. Ikävintä oli kuitenkin se, että osa näistä oppilaista pääsi töihin Tukholman seudun merkkihuoltamoihin sen suuremmitta ongelmitta.
---
En millään jaksaa kääntää paria hyvää artikkelia, jotka käsittelevät ruotsalaista nykykoulua ja opiskelurauhaa, mutta kielitaitoisille pari linkkivinkkiä:
Rapport från en vårtermin i kaos
Journalisten Thomas Petersson tog ett vikariat på ett högstadium i Stockholm. Han var inställd på att det skulle bli tufft – men inte på att möta en svensk skola i upplösning. ”Mitt brutala uppvaknande pågår under hela min tid på skolan”, skriver han.
- Työttömäksi jäänyt toimittaja ja filosofian tohtori Thomas Petersson työskenteli äidinkielen opettajana kevätlukukauden Tukholman eteläpuolella olevassa Botkyrkan kunnan yläasteella. Petersson oli varautunut hankaluuksiin, mutta ei kuitenkaan siihen, että kokisi hajoamispisteessä olevan ruotsalaisen koulujärjestelmän.
Lähde
Svenska skolan — anstalt för utbildning eller inbillning?
Artikkelissa erittäin rutinoitunut pitkän linjan matemaattisten aineiden eri koulutustasojen opettaja, fysiikan yliopistomateriaalin (kvanttimekaaninen suhteellisuusteoria ja partikkelifysiikka) kirjoittaja, tiedekirjailija ja vars. fyysikko Krister Renard käy läpi, miten opetus on muuttunut vuosikymmenien saatossa.
Renard kertoo esimerkkinä omilta kouluvuosiltaan, että opiskellessaan vanhassa reaalikoulussa (suomalaisittain kai ent. oppikoulu) englannin kielen kielioppikirjana oli "Kortfattad Engelsk Grammatik". Vaatimustaso uudessa perus-/lukiokoulu-uudistuksessa putosi siten, että ko. kirjaa käytettiin 20 vuotta myöhemmin
yliopistojen ensimmäisen vuoden opintomateriaalina.
Toisena esimerkkinä Renard kertoo, että eräs opettajakollega testasi 1980-luvun puolivälissä, miten silloiset lukiokoulun teknisen linjan toisen vuosikurssin oppilaat (17 - 18-vuotiaat) pärjäävät, jos tekevät samat tehtävät, joita vuoden 1955 reaalikoulun ensimmäisen luokan oppilailla (siis 13 - 14- vuotiailla) tuolloin oli. Tulos oli se, että vuonna 1955 71%:ia oppilaista ratkaisi tehtävät oikein, vuonna 1985 vain 38%:ia oppilaista laski tehtävät oikein, vaikka olivat opiskelleet matematiikkaa kolme - neljä vuotta pidempään. Ennen vertailevaa koetta heitä oli
lisäksi erityisesti opetettu algebrassa ...
Renard jatkaa, että toimiessaan Sollentunassa lukiokoulussa matematiikan opettajana 1980-luvulla, antoi hän omalle kolmannen vuosikurssin (18 - 19-vuotiaille) tekniikan linjalaisille seuraavan tehtävän (reaalikoulun päättökokeesta (oppilaat 15 - 16-vuotiaita) vuodelta 1955):
I en rätvinklig triangel är omkretsen 70 cm och den inskrivna cirkelns radie 6 cm. Beräkna triangelns sidor.
- Suorakulmaisen kolmion piirin pituus on 70 cm, ja kolmion sisäympyrän säde on 6 cm. Laske kolmion sivujen pituudet.
- -------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Allekirjoittaneen huomautus: Kysymyshän on tavallaan hieman vaillinainen, sillä siinä oletetaan, että sisäympyrä on suurin mahdollinen. Toisaalta, ilman ko. oletusta tehtävä ei olisi numeraalisesti ratkaistavissa. Koevastauksessa edellä olevan toteaminen tuottaisi opettajassa suunnattoman onnellisuuden (ja työssään onnistumisen) tunteen.
Vinkkinä ratkaisuun on kolmien merkillisten pisteiden hyväksikäyttö. MAOL:n taulukkokirjasta lienee myös apua.
HUOM! Oheinen kuva on ainostaan ns. kuvituskuva; se ei esitä suorakulmaista kolmiota.
Luokkakokoa ei kerrota, mutta oletettavasti oppilaiden määrä on ollut 20:n nurkilla. Ennen koetta Renard oli käyttänyt yhden edeltävän oppitunnin kokonaan soveltuvan geometrian (mm. kolmien merkilliset pisteet) opettamiseen. Lisäksi tuon yhden tehtävän ratkaisemiseen oli varattu aikaa koko oppitunti (toisin kuin vuonna 1955), ja oppilaiden käytössä oli taskulaskin, joita ei vuonna 1955 ollut.
Tehtävän ratkaisi oikein vain yksi ainoa oppilas, joka oli pärjännyt hyvin kotimaisissa (sijoitus toinen) ja osallistunut myös kansainvälisisiin matematiikkakilpailuihin. Myöhemmin tästä oppilaasta tuli teknisessä korkeakoulussa kurssinsa paras, ja hän väitteli tohtoriksi ennätysajassa. Kukaan toinen oppilaista ei ollut edes lähellä ratkaisua.
Lähde
---
Tukholman eteläpuolella olevan Farstan koulu on saanut koulutarkastusvirarastolta miljoonan euron uhkasakon, jos koulu ei paranna ja takaa järjestystä ja koulurauhaa luokka-asteilla 6 - 9.
Koulun rehtori on ilmoittanut, että hän ei ehdi ilmoittamaan kaikista työrauharikkomuksista ja opettajien kunnianloukkauksista kunnan johdolle. Opettajat puolestaan kertovat, että he eivät ehdi ilmoittaa kaikista loukkauksista ja tapahtumista rehtorille.
Lähde
---
Malmön kunnallisen lukiokoulun S:t Petri'n yhteiskuntaopin ja historian opettajasta David Nilsson'ista on samaisen koulun rehtori tehnyt valituksen koulutarkastusvirastoon, koska Nilsson oli antanut oppilaille liian monta huonointa arvosanaa; 177:sta oppilaasta 51 oli saanut arvosanan F (huonoin).
Rehtori Eva Daun'in mukaan kuusi vuotta moitteettomasti samassa koulussa tointaan hoitanut Nilsson on kykenemätön arvioimaan oppilaiden menestystä. Rehtorin mukaan Nilsson'in virhearviointien takana on rakeenteellisia ongelmia. Nillson'in antama huonompien arvosanojen määrä poikkeaa tilastollisesti muista aineista/opettajista. Daun pyysi Nilsson'ia antamaan viikonlopun aikana arvosanat uudestaan; tosin pyyntö ei koskenut niitä oppilaita, joille Nilsson oli antanut parhaan mahdollisimman arvosanan (A).
Nilsson tarjoutui ilmoittamaan arvosteluperusteensa, mutta niistä Daun ei ollut kiinnostunut, vaikka väittääkin, että yksi poissaolo tai yhden tehtävän laiminlyönti ei voi olla perusteena sille, että oppilas saa arvosanan F.
Nilsson toimii rehtorin pyynnön mukaisesti, eli arvioi (huonoimmat) oppilaat uudestaan, mutta pitää syntynyttä tilannetta tolkuttomana.
– Jag är inte färdig med den nya bedömningen än, men det är klart att det blir betydligt färre F. Det är vansinnigt. Samtidigt som man talar om kvalitetssänkning och att vi får kritik för att studenterna har för dåliga förkunskaper på universiteten så händer det här. Utgångspunkten verkar vara minsta möjliga ansträngning för högsta möjliga betyg.
Rehtori Eva Daun'in tekemästä valituksesta voi pahimmillaan olla seurauksena se, että Nilsson menettää oikeuden toimia opettajana.
Lähde