Caldera kirjoitti:Saag@ kirjoitti:Mutta niin monta asiaa Annelin tarinassa kuitekin tökkää, että en usko sen olevan totuus. Eikä myöskään hätäkeskustallenne mielestäni tue Annelin tarinaa riittävän hyvin, päinvastoin.
Mitkä kohdat sun mielestä tökkää? Jos jätetään välistä Annelin valintojen ja käyttäytymisen kritisointi, tyyliin minä en ainakaan olisi tehnyt niin tai näin, ja keskitytään siihen mitkä asiat on oikeasti relevantteja murhan todistamisen kannalta?
Kun kokonaisuutta katsoo, niin ei voi jättää väliin myöskään valintoja ja käyttäytymistä. Mutta niistä mä taisin oman mielipiteeni jo kertoakin.
Tässä pari esiinnousevaa asiaa, jotka mielestäni tukevat pikemminkin Annelin syyllisyyttä kuin syyttömyyttä. Muitakin toki on ja niitä on täällä aika kattavasti läpikäyty vuosien myötä.
Puhelu
- Annelin puhe hätäpuhelun aikana, sanavalinnat ja asioiden alleviivaamiset vaikuttavat osittain epäaidoilta.
- Hupun ääniä ei kuulu.
- Annelin pakollinen poistuminen puhelimesta.
- Paluu puhelimen ääreen kysymään, tuleeko sieltä jo ketään (vai onko vielä aikaa?) ja sen jälkeen uudelleen pois meno. Miksi ihmeessä? Mitä hänellä oli haahuiltavaa, kun selvästikään hänestä ei ollut puolustamaan Jukkaa, vaan hän juoksi heti pois, kun Huppu huomasi hänet. Mitä Annelilla oli tehtävää?
Muut asiat
- Anneli juoksee omien sanojensa mukaan suoraan puhelimeen, kun Huppu on päässyt sisään. En usko, että Jukka olisi tällöin ehtinyt valuttamaan veriään sängylle. Tämä on yksi isoimmista minua vakuuttaneista seikoista.
- Lisäksi Annelin tarina tuon aikaraamin suhteen on käsittääkseni muuttunut aika moneen kertaan. Anneli heräsi vasta ensimmäiseen lasiin/oli hereillä jo aiemmin/heräsi vasta puukoniskuun jne.
- Tyttären huoneessa käynnit eivät myöskään mielestäni istu tähän tarinaan. "Mene vain nukkumaan, kaikki hyvin" kuulostaa siltä, että vanhemmilla oli riita, ei siltä, että vieras mies tunkeutuu juuri sisään asuntoon.
- Naapuri havaitsi valot päällä keskellä yötä, mikä ei ollut tavallista siinä perheessä (naapurin mukaan).
- Jukka oli etsinyt asuntoa.
- Jukan kurssikaverin todistus.
- Verijäljet paidassa.
Mutuvaroitus seuraavaan:
- Pienet palaset Annelin käyttäytymisessä ja kodin siisteydessä antavat ymmärtää, että hänen henkinen tilansa ei ollut kovin stabiili ja että kaikki ei ollut hyvin perheessä. Mm. ne, millä tavalla Anneli on myöntänyt kurittavansa lapsia tai miten lautasten heittely oli normaalia toimintaa. Lasten käyttäytyminen sen sijaan vaikuttaa siltä, että perheen aikuiset riitelivät usein ja kovaäänisesti ja että lapset olivat tottuneet siihen, että silloin on parasta vain olla hiljaa omassa huoneessaan. (Poika ei tullut huoneestaan ihmettelemään, vaikka kuuli lasien rikkoutumista ym.)
(Mä tiedän perheen, jossa perheenäiti pahoinpitelee säännöllisesti lapsia ja miestään, ja pitää koko perhettä henkisessä otteessaan. Tämän äidin käyttäytymistyylissä on hirveän paljon samaa kuin Annelin käyttäytymisessä. Samaten kuin lasten, jotka puhuvat vain, kun äiti on antanut luvan ja vain, mitä äiti on antanut luvan sanoa. Lapset peittelevät äitinsä jälkiä ja pysyvät tarinassaan, kävi miten kävi. Vasta riittävän pitkäksi ajaksi poispääsy perheestä sai toisen lapsista avautumaan osittain (vasta hyvin lähellä täysikäisyyttä). Vieläkään ei kaikkea, mutta sen verran, että äiti saatiin tuomittua edes osasta tekosiaan. Tässäkin vaiheessa toinen lapsista vielä puolusti äitiään ja kiisti kaiken, vaikka todisteet olivat kiistattomat. Tällekin perheenäidille on ominaista, että hänellä on vankka kannattajajoukko, jotka mielellään puuhaisivat äidille vaikkapa "vuoden äiti" -patsasta ja pitävät toista mieltä olevia harhaisena lynkkausjoukkona. Äiti on erittäin taitava puhumaan ihmisiä puolelleen ja puhumaan niin paljon ja niin pitkään, että musta on muuttunut valkoiseksi ja vastapuoli ei enää edes muista, mistä alunperin väiteltiin. Ja parasta tässä on se, että tuo äiti on niin vakuuttava, että uskon hänen itsekin uskovan tarinoihinsa, kun on niitä riittävän pitkään vatvonut. Tämä ei missään nimessä ole todiste Annelin syyllisyydestä, eikä ole merkityksellinen kenellekään muulle kuin minulle. Mutta uskon, että tietyt mielensairaudet ovat indikoitavissa tietynlaisesta käyttäytymisestä. Ja näillä kahdella äidillä on sen suhteen hyvin paljon yhteistä.)
