Jatkoa edelliseen postiini siinä olevasta linkistä, pätkä Auerin kuulustelua lokakuulta 2011.
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic. ... 41#p500341
Auer selittänyt 2011 lokakuussa, että ei muista mitä kertoi sairaalassa lasten kuullen, että ei tiedä mitä sukulaiset ovat kertoneet, että sosiaalitädit ovat varmaankin kertoneet, että oletti näinikään..
no niin, kertaus on..Annelin veljen ja hänen vaimonsa kertomukset eivät sellaisia ole? Jukan sisar on todennut samat (siis sen että tyttö ei puhunut oma-alotteisesti hupun näkemisestä, mutta muista seikoista huoneessa käydyistä keskusteluista kuitenkin, periaatteessa samaan tapaan kuin muutkin vieraat) asiat kolmessa eri kuulustelussa. Ne eivät kuitenkaan riittäneet huomioon otettavaksi hovin laatiessa päätöstään. Kummallista että Jukan sisarelta mitään edes kysyttiin, ja vielä kummallisempaa, että kysyttiin vielä uudestaan, ja vielä kolmannenkin kerran.vespa:
Oikeus suhtautuu pääsääntöisesti hyvin nihkeästi ns. toisen käden todisteluun, eli siihen, että joku kertoo, mitä joku toinen on hänelle kertonut.
Anneli on itse sanonut tuoreimmissa kuulusteluissa, ettei hän muista mitä on puhunut lapsille sairaalassa tai silloin heti alkuun, yön tapahtumista. En ehdi nyt hakea suoraa lainausta (kuulusteluja syksy 2011, talvi 2012) mutta jotain Anneli selittää siellä, että itse ei ole heti kertonut, mutta ettei tiedä mitä sukulaiset ovat kertoneet tapahtumista. Tämä kuulostaa hullulta, kun jokainen, jolta sairaalakeskusteluista on jotakin kysytty, on kertonut Annelin puhuneen yöntapahtumista ja ulkopuolisesta murhaajasta, eikä juurikaan mistään muusta.
Noh, menkööt, yksi pätkä (KKO:n 16.5. 2012 vapauttama materiaali, sivu 36:29.10.2011
Kysymys: Milloin olet ensimmäisen kerran kertonut lapsille 1.12.2006 yön tapahtumista?
Vastaus: En muista tätä asiaa. En pysty varmuudella sanomaan olenko kertonut näitä yön tapahtumista lapsille tällöin, kun olen ollut sairaalassa. Olin kyllä kertonut yön tapahtumista minua katsomaan tulleille aikuisille ja minua hoitaneille sairaalan sairaalan henkilökinnalle. Lapset ovat tulleet hieman sen jälkeen huoneeseen sosiaalityöntekijöiden kanssa, kun olin asioista puhunut aikuisille.
Olen pitänyt itsestäänselvänä, että sosiaalityöntekijät ovat kertoneet lapsille mitä 1.12.2006 yöllä oli tapahtunut.
Minä en ole lapsille kertonut tapahtumia mitenkään yksityiskohtaisesti läpi, mutta olemme kyllä yhdessä puhuneet lasten kanssa ulkopuolisesta murhaajasta..
yhtä veivaamista.
