Lasten kertomukset

[annijatta]

Ja Finnilä todisti nyt vanhimman tyttären kertomuksen luotettavaksi. Hyvä tästä tulee.

Finnilä on sätkynukke, jonka naruistavetelijällä on niinsanottu hållhake häneen.
Kotiäidit net ja perhekerho net. On siinä ollut useampi vuosi ennen murhaa hankkia liittolaisia.
Ovela laittaa uhrit paljastamaan itsestään salaisuuksia joilla sitten tarpeen tullen kiristää.
Eihän kukaan vapaaehtoisesti kenenkään sätkynukeksi ala, eihän????

Lisäksi nyt puhutaan syytetystä joka on tuomittu raiskauksesta, väkivallasta ja uhkailusta lapsiaan kohtaan. Finnilällä tuskin on tuntumaa tämän laajuuden keinovalikoimaan eikä eläytymiskykyä siihen miltä tuntuu, kun isä on vaatehuoneessa. Kannellisessa purkissa.

Ja huppupäinen tappaja vaanii ikkunan takana säkin kanssa, johon laittaa lapset ja vie pois.
Pelko on yksi hallinnan keino, kiristys toinen ja väkivalta sitten jos ei uhkailut auta.

[Spekultantti]

C-kasettinauhurin äänet eivät kuulu enää nykynuorten äänimaailmaan. Kertooko siis se, että poika kuvaili mankan ääniä siitä, että muistikuvat olivat autenttisia, vai siitä, että joku kertoi hänelle miltä kasettinauhuri kuulostaa...?

[pystykorvat]

Hyvin spekuloitu...
Epäilisin johdattelua.

[annijatta]

Hyvin spekuloitu...
Epäilisin johdattelua.

Kyllä minun lapsenlapseni tietävät mikä on C-kasetti ja miltä kasettisoitin näyttää. Niistä on hauska kuunnella lapsieni vanhoja satukasetteja. Suurempi stereokasettisoitin on täällä heidän leikkihuoneessaan ja hauska on rämplätä nappuloita. Ne naksuvat niin veikeästi ja kelauksesta kuuluu hurina. Kaksivuotiaan viihdyke nr 1 kun mummin silmä välttää. Osaa ottaa kasetin ja laittaa sen takaisin pesään oikeinpäin.
Kyllä Allupoika tiesi uteliaana pojankloppina, miten ne talon nauhurit toimi ja mikä C-kasetti oli.

[Mikisu]

one eyehän heittäytyy kannellisen purkkinsa kanssa yhtä runolliseksi kuin annijatta. Se on hyvä, että teiltä kahdelta löytyy eläytymiskykyä, kun Finnilältä löytyy vain asiantuntemusta.

[annijatta]

one eyehän heittäytyy kannellisen purkkinsa kanssa yhtä runolliseksi kuin annijatta. Se on hyvä, että teiltä kahdelta löytyy eläytymiskykyä, kun Finnilältä löytyy vain asiantuntemusta.

Mikä asiantuntija se sellainen on joka ei edes tiennyt alkuperäisiä tietoja (että sairaalassa oli puhuttu ja mitä oli puhuttu) asiastaan, jota sitten analysoi ja muutti nyt omaa analyysiaan. Väittää että tyttö muistaa väärin ja on käynytkin vain kaksi kertaa ovella. Itse tytär on kahden vaiheilla siitä oliko käyntikertoja kolme vai neljä.
Tämä Finnilä on perustanut lausuntonsa materiaaliin, josta puuttuu relevantti osa. Finnilä myös yrittää muuttaa faktoja toisiksi, niin että analyysinsä olisi uskottavampi.
Älä koskaan muuta analysoitavan materiaalin faktoja, koska se tekee työstäsi turhaa.

Ja tämän tietävät tuomarit ja senpä takia Finnilän todistukselle ei voi antaa tieteellistä painoarvoa. Se ohitetaan nytkin asenteellisena. (teki saman virheen toistamiseen)

[Tara]

one eyehän heittäytyy kannellisen purkkinsa kanssa yhtä runolliseksi kuin annijatta. Se on hyvä, että teiltä kahdelta löytyy eläytymiskykyä, kun Finnilältä löytyy vain asiantuntemusta.

KUn Finnilä antoi ensimmäisen luotettavuuslausunnon tytön kuulemisista Finnilä ei ollut tiennyt, että tyttö oli jo tavannut äidin sairaalahuoneessa juuri ennen ensimmäistä kuulemista, sitä, jota Finnilä pitää luotettavimpana. Tätä hän ei siis ottanut huomioon. Ja silti väittää seuraavaa:


Keskiviikko 8.10.2014 klo 13.28

Todistaja ei usko, että Anneli Auer olisi voinut johdatella tytärtään esimerkiksi hätäkeskuspuhelun aikana.

- Kokonaisen tapahtumakulun ja tarinan kehittäminen ei voi olla näin lyhyessä ajassa mahdollista ja se olisi ensimmäinen kerta historiassa, jos näin olisi tapahtunut, Finnilä sanoo.

Miksei muka? Tääl o joku tappaja, tuli ikkunasta, hakkaa mun miestä puukolla, muaki o hakattu, lähti juoksee mun perää ym .. se aikoo tappaa mun miehen, olikse siel viel lähtikse, ai se lähti jo vai.... Äiti kertoi samat tapahtumat ja tuntomerkit häkelle kahteen kertaan. Ja eikö niitä ennustuksia jonkun tulemisesta ikkunasta ollut tehty ennen Jukan kuolemaa, jonkun joka tykkää etenkin vanhemmista miehistä? Seuraavana aamuna asiat vielä kerrattiin sairaalavuoteen ääressä.

Pitkäkö oli se tapahtuman kulku lapsen kannalta? Neljä, viisi+ minuuttia elämästä.

sama uutinen tältä päivältä jatkuu:

Hovioikeuden jäsen Petteri Korhonen tiedusteli todistajalta, oliko tämä tietoinen surman jälkeisenä aamuna sairaalassa käydyistä keskusteluista laatiessaan lausuntoa. Todistaja kertoi, ettei ollut tietoinen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014100 ... 1_uu.shtml[/quote]

[one eye]

Eihän tuo edellämainittu aamu ollut edes ainoa vaikuttamiseen käytettävissä ollut ajanjakso. Oli aika ennen murhaa. Kenties murhan aikana. Puhelun aikana. Ennen poliisin tuloa. Ja sen jälkeenkin useampi ajankohta. Että helou kulla t vaan.

[pikas.so]

tara:

KUn Finnilä antoi ensimmäisen luotettavuuslausunnon tytön kuulemisista Finnilä ei ollut tiennyt, että tyttö oli jo tavannut äidin sairaalahuoneessa juuri ennen ensimmäistä kuulemista, sitä, jota Finnilä pitää luotettavimpana. Tätä hän ei siis ottanut huomioon.

Tässä kohdin voisin sanoa, että aitoa kuulemista on tapahtunut. Hyvä, ettei Finnilä ole kumonnut asiantuntevuuttaan näissä uusissa käänteissä.

[Panu]

Jos oikeus uskoo tyttären valehdelleen/väärinmuistaneen hupparin, vaikka hän on kahdeksan vuotta yksiselitteisesti puhunut ulkopuolisesta, niin tämä ei riitä tuomareiden kannalta vielä mihinkään. Tästä seuraa suoraan se, että tuomareiden pitää myös samanaikaisesti olla vakuuttuneita siitä, että tytär myös valehtelee/väärinmuistaa Auerin tekemän murhan, sekä siihen liittyvät lavastustoimet; jotka tyttären on ollut pakko nähdä ainakin osittain hätäpuhelun aikana, sen jälkeen ja mahdollisesti ennen sitä.

Mannerin pitäisi nimenomaan näin kysellä todistajalta ja KETJUTTAA nämä asiat: huppari, äidin tekemä isänmurha ja lavastustoimet toisiinsa. Millaisella johdattelulla Auer nämä sai aikaan?

[annijatta]

Jos oikeus uskoo tyttären valehdelleen/väärinmuistaneen hupparin, vaikka hän on kahdeksan vuotta yksiselitteisesti puhunut ulkopuolisesta, niin tämä ei riitä tuomareiden kannalta vielä mihinkään. Tästä seuraa suoraan se, että tuomareiden pitää myös samanaikaisesti olla vakuuttuneita siitä, että tytär myös valehtelee/väärinmuistaa Auerin tekemän murhan, sekä siihen liittyvät lavastustoimet, jotka tyttären on ollut pakko nähdä ainakin osittain hätäpuhelun aikana, sen jälkeen ja mahdollisesti ennen sitä.

Mannerin pitäisi nimenomaan näin kysellä todistajalta ja KETJUTTAA nämä asiat: huppari, äidin tekemä isänmurha ja lavastustoimet toisiinsa.

Jos tytär ei ole nähnyt huppumiestä, niin sitä ei ole ollutkaan. Häkenauhaltakaan ei kuulu ulkopuolisia. On vain Annelin kuvailema pottunokkainen, pyöreäposkinen, tiukkahuulinen mies jolla kulmakarvat kaareutuvat sivulta alaspäin. Ajatella.
Tästähän seuraa automaattisesti se, että tytär tietää jotain. -Ja jos tytär laulaa poliiseille niin sitten äiti joutuu vankilaan ja meillä ei ole ketään;- nuoremmat lapset pohtivat tilakuuntelussa.
Mutta kun tytär pillahtaa itkuun aina vaikean kysymyksen kohdalla, sellaisen johon ei olekkaan sellaista ennalta mietittyä vastausta, niin omiaankaan ei uskalla lurittaa. Täytyy vaan alkaa rääkymään. Ja poliisit ei uskalla jatkaa kyselyä.
Pitäisi vaan sanoa että tässä ei itkut auta. Nyt vastaat.

[Tara]

tara:

KUn Finnilä antoi ensimmäisen luotettavuuslausunnon tytön kuulemisista Finnilä ei ollut tiennyt, että tyttö oli jo tavannut äidin sairaalahuoneessa juuri ennen ensimmäistä kuulemista, sitä, jota Finnilä pitää luotettavimpana. Tätä hän ei siis ottanut huomioon.

Tässä kohdin voisin sanoa, että aitoa kuulemista on tapahtunut. Hyvä, ettei Finnilä ole kumonnut asiantuntevuuttaan näissä uusissa käänteissä.

Minusta hän vetää maton jalkojensa alta, ihan itse!

Olen sitä mieltä, että Anneli on johdatellut tytärtä. Hänellä on ollut siihen tilaisuus ennen tekoa, teon aikana ja sen jälkeen sairaalassa siihen asti kunnes tyttöä ensimmäisen kerran kuultiin. Finnilä kiistää näitten merkityksen, eikä ota huomioon edes pientä mahdollisuutta, että äiti onkin johdatellut tyttöä. Hänhän ei ensimmäistä luotettavuuslausuntoa latiessaan tiennyt, että tyttö oli jo keskustellut äidin kanssa siitä 'mitä oli nähnyt' (Annelin kysymys). Tämäkin murentaa hänen lausuntoaan, että tytön kertomus on luotettava.

Mielenkiintoista on sekin, että sukulaisten muistikuvat (sairaala-)tilanteesta ovat päinvastaisia.

Auerin veljen vaimo on Santtilaa kuunneltuaan tajunnut, että Anneli olikin voinut johdatella tyttöä ja oli siinä onnistunut. Olipa onnistunut johdattelemaan aika monta ihmistä ihan siinä ensi metreillä. Mutta ei kaikkia, ei Jukan sisarta eikä niitä Joutsenlahden alaisia, jotka hän uhkasi erottaa porukasta, jos vain epäilisivät Annelia tekijäksi.

Sekin pistää miettimään, että yksikään sukulaisista ei ole kertonut Annelin surreen Jukan kuolemaa tai olleen järkyttynyt (okei, saanut lääkkeitä??). Missään vaiheessa pian surman jälkeen (esim sukulaisten vierailu Annelin ja lasten luona turvakodissa 4-5.12. 2006) ei mitään järkyttyneisyyttä ollut havaittavissa. Tämä oli turvakodissa vierailulta jäänyt mieleen: Anneli oli pelottavan rauhallinen, ja puhui koko ajan lasten kuullen siitä tappajasta (Jukan sisar).

Tytön huolenaiheista heti surman jälkeen sairaalassa: Hän kysyi äidiltään tuleeko meistä nyt köyhiä, isä lupasi käänykän ja et saan sitä ja sitä, saanko. Saat saat, lupaa Anneli (Auerin veli 2013).

Minulta Finnilä ei tässä tapauksessa papukaijamerkkiä saisi.

[pikas.so]

Tässähän vastauksessasi nyt pääasiassa sukulaisten ja ehkä myös sosiaalityöntekijöiden kertomat ovat tapetilla.

[Mikisu]

Jos lausuntoa pyydetään, niin lausunto annetaan. Pyytäjä kai osaa huolehtia asiaan vaikuttavat tiedot lausunnon antajalle. Vai pitääkö kaikkien, jotka jotain lausuu tai on kutsuttu asiassa todistamaan, ottaa oma-aloitteisesti selvää jutun kaikista käänteistä ja kenties tutkia juttua itse, ennen kuin voivat lausua mitään siitä, mistä heidän asiantuntijanäkemystään halutaan?

[annijatta]

Jos lausuntoa pyydetään, niin lausunto annetaan. Pyytäjä kai osaa huolehtia asiaan vaikuttavat tiedot lausunnon antajalle. Vai pitääkö kaikkien, jotka jotain lausuu tai on kutsuttu asiassa todistamaan, ottaa oma-aloitteisesti selvää jutun kaikista käänteistä ja kenties tutkia juttua itse, ennen kuin voivat lausua mitään siitä, mistä heidän asiantuntijanäkemystään halutaan?

Suotavaa olisi että vaatisi kaikki tiedot minkä pohjalta lausuntonsa antaa. Ei se lausuntoa ainakaan huononna jos tutkii itse. Itseasiassa tutkia pitää, kerätä dataa ja analysoida vasta sitten.
Esimerkiksi Tauru vaivautui jopa rekoamaan. Halusi kokeilla käytännössä, ovatko hänen johtopäätöksensä ja teoriansa oikeita. Pyysi jopa tutkimaan paidasta lasipölyn.
Kyllä se työtä teettää jos jotain haluaa kunnolla tehdä.