pikas.so kirjoitti:tara:
KUn Finnilä antoi ensimmäisen luotettavuuslausunnon tytön kuulemisista Finnilä ei ollut tiennyt, että tyttö oli jo tavannut äidin sairaalahuoneessa juuri ennen ensimmäistä kuulemista, sitä, jota Finnilä pitää luotettavimpana. Tätä hän ei siis ottanut huomioon.
Tässä kohdin voisin sanoa, että aitoa kuulemista on tapahtunut. Hyvä, ettei Finnilä ole kumonnut asiantuntevuuttaan näissä uusissa käänteissä.
Minusta hän vetää maton jalkojensa alta, ihan itse!
Olen sitä mieltä, että Anneli on johdatellut tytärtä. Hänellä on ollut siihen tilaisuus ennen tekoa, teon aikana ja sen jälkeen sairaalassa siihen asti kunnes tyttöä ensimmäisen kerran kuultiin. Finnilä kiistää näitten merkityksen, eikä ota huomioon edes pientä mahdollisuutta, että äiti onkin johdatellut tyttöä. Hänhän ei ensimmäistä luotettavuuslausuntoa latiessaan tiennyt, että tyttö oli jo keskustellut äidin kanssa siitä 'mitä oli nähnyt' (Annelin kysymys). Tämäkin murentaa hänen lausuntoaan, että tytön kertomus on luotettava.
Mielenkiintoista on sekin, että sukulaisten muistikuvat (sairaala-)tilanteesta ovat päinvastaisia.
Auerin veljen vaimo on Santtilaa kuunneltuaan tajunnut, että Anneli olikin voinut johdatella tyttöä ja oli siinä onnistunut. Olipa onnistunut johdattelemaan aika monta ihmistä ihan siinä ensi metreillä. Mutta ei kaikkia, ei Jukan sisarta eikä niitä Joutsenlahden alaisia, jotka hän uhkasi erottaa porukasta, jos vain epäilisivät Annelia tekijäksi.
Sekin pistää miettimään, että yksikään sukulaisista ei ole kertonut Annelin surreen Jukan kuolemaa tai olleen järkyttynyt (okei, saanut lääkkeitä??). Missään vaiheessa pian surman jälkeen (esim sukulaisten vierailu Annelin ja lasten luona turvakodissa 4-5.12. 2006) ei mitään järkyttyneisyyttä ollut havaittavissa. Tämä oli turvakodissa vierailulta jäänyt mieleen:
Anneli oli pelottavan rauhallinen, ja puhui koko ajan lasten kuullen siitä tappajasta (Jukan sisar).
Tytön huolenaiheista heti surman jälkeen sairaalassa: Hän kysyi äidiltään tuleeko meistä nyt köyhiä, isä lupasi käänykän ja et saan sitä ja sitä, saanko. Saat saat, lupaa Anneli (Auerin veli 2013).
Minulta Finnilä ei tässä tapauksessa papukaijamerkkiä saisi.