Vespa velutina kirjoitti:...Lisäksi shokissa ollut mieli sekoittuu entisestään siitä, että puheluita oli kaksi. Eli varsinaisen häkepuhelun jälkeen poliisi soitti Annelille. (Äiti oli muistaakseni soittamassa ja iskä verisenä lattialla.)
Tytöllä on saattanut mennä mielikuva veitsestä sekaisin, siten, että hän myöhemmin kuvitteli nähneensä veitsen lattialla toisella käyntikerralla, vaikka oikeasti veitsi oli löytöpaikallaan vasta tekijän poistumisen jälkeen. Tyttö on saattanut kirkaista myös kuolleen isänsä nähtyään eikä jälkikäteen muistanut kuin tämän kirkaisun, vaikka nauhalla kirkaisee myös nähdessään tekijän poistuvan.
Siltä vaikuttaa, että tytöllä on mennyt puheluasiat sekaisin. Ei ole tajunnut, että oli kaksi puhelua: hätäpuhelu ja poliisin puhelinsoitto. Myös se, että äiti oli aluksi puhelimessa ja antoi luurin sitten hänelle ja palasi sen jälkeen puhelimeen, näyttäisi sekoittaneen tapahtumia ja niiden järjestystä hänen mielessään.
Pitäisin tytön kirkaisukohtaa kuitenkin selvänä. "Iskän" näkeminen verisenä lattialla on nähdäkseni hänen kuulemistensa mukaan hänelle se kaikkein shokeeraavin kokemus, joka ylittää kaiken muun.
- 1.12.2006
22.31 Mäkinen: Muistatko sää semmosta ko sä kirkasit kovasti?
22.35 A: Kuka?
22.36 Mäkinen: Sinä. Sää kirkasit kovasti siel sillo, jossakin vaiheessa.
22.40 A: Yy.
22.41 Mäkinen: Oliko se sillo ko se mies meni ulos vai vai mis vaihees ?
22.44 A: No, silloko mä näi iskä siel lattial ja siit tulee iha hirveesti verta. (itkua)
22.50 Lapinniemi: Mist sitä verta tuli?
22.52 A: Sitä en nähny, mut sen ympäril sit. Siit tuli verta jostai kohtaa.
22.55 Koskinen: Joo.
22.56 Lapinniemi: Sitä oli siel lattial sitä verta.
23.01 Mäkinen: Entäs se mies, näiks sää sitä sillo siellä.
23.04 A: Yyy [sisotalon mukaan A pudistaa videolla kieltävästi päätään].
...
Tähän samaan käyntikertaan hän mielestäni myös varsin yksiselitteisesti liittää puukon näkemisen lattialla. Käyntikertojakin hän sanoo kolmen varhaisimman kuulemisen mukaan olleen kolme.
Vasta vuoden 2009 "painostuskuulustelussa" käyntikertoja onkin neljä. Litteroinnin perusteella kaksi ensimmäistä käyntiä ajoittuisi tilanteeseen, jossa huppis ei ole vielä tullut sisään: ensin vanhemmat ovat vielä sängyssä eikä tyttö huomaa lattialla lasia, seuraavalla kerralla vanhemmat ovat jo ylhäällä ja lattialla on lasia. Suhtaudun näihin kertomuksiin kuitenkin hyvin varauksellisesti, koska kolmessa vuodessa yksityiskohtien muistaminen tuskin ainakaan on parantunut. Omat muistikuvat ovat sekoittuneet muilta kuultuun ja luultuun.
vespa:
Eli käyntikertoja saattaa olla:
1. kerta ennen tekijän sisääntuloa, isä ja äiti molemmat kunnossa, ikkuna rikki
2. kerta kun häkepuhelu oli vasta alkanut, kurkkaa ja näkee isänsä lattialla, mutta ei tekijää, vaikka saattaa kyllä kuulla tämän ähinän ja mäiskeen. Isä ei voi tuossa vaiheessa vielä olla erityisen huonossa hapessa eli ei ainakaan kuollut ja pitää ääntä. Anneli kysyy puhelun ajassa 0:57: meni. olikse viel siel? ja osoittaa kysymyksensä tällöin luultavasti tytölle, jonka näkee palaavan takkahuoneen ovelta. Anneli ei kysyisi tätä, ellei olisi tajunnut lapsen käyneen katsomassa. Lapsi ei tällöin kuitenkaan vastaa mitään, eli ei ole nähnyt tekijää vielä.
3. kerta tekijä poistuu, lapsi on keskellä olkkaria ja näkee vain takkahuoneen oven. Kirkaisee nauhalla.
4. kerta puhelun jälkeen menee takkahuoneelle yhdessä äitinsä kanssa ja näkee isän kuolleena ja veitsen lattialla. Ei hahmota neljättä kertaa käyntikerraksi ollenkaan, koska on äitinsä kanssa ja tämä tapahtuu puhelun jälkeen. Myöhemmin unohtaa tämän käynnin kokonaan ja muistaa vain ne kerrat, kun kävi ilman äitiä, yksin katsomassa.
Esittämäsi 1. käyntikerta on kaikissa kolmessa varhaisimmassa kuulemisessa juuri sama. Esittämäsi häke-tallenteen kohta onkin mielenkiintoinen! Olin jotenkin sen sivuuttanut kokonaan. Täytyypä tutkia siltä kannalta kysymystä vielä kertaalleen.
Nähdäkseni se on lapsen kuulemisia koskevien litterointien perusteella kuitenkin selvää, että hän ei missään vaiheessa nähnyt eikä kuullut huppiksen pahoinpitelevän "iskää". Jos hänellä olisi ollut vielä esittämäsi kailtainen 2. käynti takkahuoneen oviaukolla, sitä painavammin perustein hänen olisi pitänyt nähdä huppumies, jos siellä sellainen oli.
En kyllä rohkene liittää häke-tallenteelta kuuluvaa sydäntäraastavaa kirkaisua mihinkään muuhun kuin siihen ekaan kertaan, kun tyttö näkee iskän verissä päin elottomana lattialla. Hän on vain noin 12 tuntia tapahtuman jälkeen nimenomaisesti todennut, ettei kirkaissut pakenevaa huppista vaan veristä iskäänsä.
Onko hän enää sillä kerralla, kun on kertonut nähneensä huppiksen pakevan, nähnyt iskää, on kysymys, jota olen itse pohtinut. Mikä on sen looginen peruste hänelle? Miksi hän ylipäätään enää palaisi takkahuoneen suuntaan nähtyään iskän karmaisevassa tilassa?
vespa:
Miksei Annelilta kysytty jo silloin sairaalakuulustelussa, missä asennossa uhri oli kun hän kävi takkahuoneen ovella? Olisi voitu verrata tytön kertomaan ja etsiä ristiriitaisuuksia siitä.
En valitettavasti ole päässyt tutustumaan kaikkiin Auerin varhaisimpiin kuulemisiin. Oikeuden asiakirjoissa olevien selostusten mukaan Auer olisi takkahuoneessa häke-puhelun aikana käydessään nähnyt uhrin laittialla, mutta asennosta ei ole mainintaa. Puhelun jälkeen selostetaan hänen käyntiään uhrin luona pesuhuoneen oven raosta: ainakin silloin uhri oli selällään.
edit: typot
