zem kirjoitti:Kaikilla tuntuu olevan omat fiksoitumansa. Ainakin L&V:n kuuleminen osoittaa vääräksi syyttäjän väitteen suhteessa Auerin suuhun pantuun huutoon ” uole”: --
Luxetveritas sekä myös Vareksenpoikanen kuulee siis kohdassa 1:28 ”an -teeks”. Itse
– monen muun ohella – kuulen ”apuun”.
--L&V suhtautuu (muistaakseni) kuitenkin skeptisesti tähän Auerille alibin antavaan todisteeseen? Ehkä hän voisi hieman selventää miksi?
--
Mielestäni hätäpuhelutallenteen kohdalla pyritään sotkemaan sen todistusarvo (Luxetveritas nyt omalta osaltaan). --
Niin.
Olen vähän tylsä tyyppi, koska mielestäni sillä, mitä joku Minfossa häke-tallenteelta kuulee tai on kuulematta tuskin on karvankaan vertaa vaikutusta tuomioistunkäsittelyyn. Ja hyvä niin! Oikeusperiaatteidemme mukaisesti tuomioistuimet näet ovat riippumattomia. Tuomioita ei edelleenkään langeteta keskustelupalstoilla eikä huutoäänestyksillä.
Häke-tallenteen kuuntelu ja kuulohavainnoista käytävä keskustelu muistuttavat siitä, että ihmisen kuuloaisti, aivojen toiminta, muisti ja mielikuvitus ovat veikeitä asioita.
Hienoa sinänsä! Ammattitaitoinen äänisuunnittelija/äänileikkaaja/miksaaja esim. osaa hyödyntää näitä asioita elokuvan ääniraidoilla tavalla, joka todennäköisesti yllättäisi monen keskivertokatsojan, jos hän olisi tietoinen käytetyistä keinoista...
Häke-tallenteella toki on todistusarvoa eikä se taida olla riippuvainen siitä, mitä mieltä olemme asiasta. Tuskimpa sitä olisi niin moneen otteeseen oikeudessa kuunneltu ellei sillä mitään todistusarvoa olisi.
Olennaista olisi erottaa objektiivisesti todennettavat havainnot subjektiivisista havainnoista ja tulkinnoista. Tulisi pyrkiä erottamaan toisistaan kuulohavainto ja tulkinta siitä. KRP:n äänitutkija TN selvitti metodisia periaatteita jossain oikeuden istunnossa.
Meillä on yhteisen kielen kautta enemmän tai vähemmän objektiivisesti todennettavissa oleva koodisto, jonka avulla voimme tulkita puheääniä, sanoja ja niiden osia, tavuja. Mutta ellemme näe itse sanojaa ja käyttöyhteyttä, joudumme tekemään tulkintoja tai esittämään tulkintavaihtoehtoja sanoista ja niiden merkityksestä.
Tämä korostuu, kun tallenteelta kuuluvia ääniä arvioidaan siltä kannalta, onko epäilty syyllinen vai syytön murhaan. Tallenteelta kuuluvia puhe- ja muita ääniä voidaan loogisesti tulkita molemmista vaihtoehdoista käsin. Uskon, että monet, jotka ovat talleenteen perusteella rekonstruoineet mielessään tapahtumien kulun, ovat vilpittömiä tulkintansa oikeellisuudesta. Vaarana todisteiden ja etenkin äänitteen tulkinnassa on kuitenkin se, että jäädään ennakko-oletuksensa vangiksi: oletukset määräävät lopputuloksen.
Osa on paheksunut sitä, että äänitutkija TN on tehnyt häke-tallenteelta kuuluvista äänistä erilaisia päätelmiä. Osasyynä on nähdäkseni se, mistä viitekehyksestä hän kulloinkin on äänitettä tutkinut. Tähän on vaikuttanut kulloinenkin tehtävänanto, johon liittyy muukin tapauksesta esiintullut seikkaisto. Äänitutkijan ei pitäisikään olla umpiossa rikosjutun tutkinnan edetessä.
Kuultuani hänen todistustaan oikeudessa, jäi mielikuva, että yhteistyössä hänen ja jutun muiden tutkijoiden kanssa olisi ollut parantamisen varaa (rinnakkaispuhelin, puhelinjohdot, pistorasiat). Se, mitä hän kertoo tallenteelta kuuluvien puheäänteiden ja hengitysten rytmistä on asia, jota kannattaisi selvittää tarkemmin.
Muiden äänien kuin sanojen kohdalla tulkinnanvaraisuus lisääntyy. Elämänkokemuksen ja muistin perusteella tunnistamme tai kuvittelemme tunnistavamme jotain ääniä: ihmismieli täyttää havainnosta puuttuvat aukot. Käytännössä hyödyllinen kyky. Pelkkä kuulohavaintoon perustuva tunnistus on kuitenkin epävarma. Juoksu- ja kävelyaskeleet ovat tuttuja, joten suurella todennäköisyydellä voimme tunnistaa ne sekä arvioida lähenevätkö vai loittonevatko ne.
Mutta kun tulee kysymys mistä askeleet tulevat ja mihin ne suuntautuvat, ollaan "pimeydessä" tai ainakin "hämärässä". Epävarmuutta voidaan merkittävästi vähentää, jos tiedämme tilan pohjapiirroksen ja akustiikan sekä äänityslaitteen sijainnin ja suuntauksen.
Häke-tallenteen kohdalla puhelintekniikka ja -yhteys sekä tallennustekniikka aiheuttavat merkittäviä epävarmuustekijöitä, joista on keskusteltu lukuisia kertoja aiemmin. Tapahtumat eivät äänitteeltä kuulu niin kuin ne kuuluivat paikan päällä.
Tämä on nähdäkseni painava asia sen puolesta, että juttu vielä on auki ja mahdollisuus sille, että paikalla oli ulkopuolinen tekijä, on olemassa. Tietääkseni kaikki alkuvaiheen rikostutkijat, riippumatta suhtautumisestaan Auerin syyllisyyteen, ihmettelivät sitä, ettei häke-tallenteelta kuulu ulkopuolisen ääniä.
Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan häke-tallenne antaisi epäillylle alibin (tavalla, jota levitetään niinaberg.com -sivustolla), olen käsitellyt kysymystä seikkaperäisesti Minfossa. Eräs esitetyn häke-alibiteorian keskeisimpiä ongelmia on siinä, että tallenteelta kuuluvia ääniä tulkitaan sen mukaisesti, mitä Auer itse on kuulusteluissaan kertonut tapahtumien kulusta.
Perustaviin oikeudenkäyttöperiaatteisiin kuuluu kuitenkin se, ettei epäilty voi todistaa itselleen alibia. Tähän liittyy sekin, ettei epäillyllä ole totuudessa pysymymisen velvoitetta. Hän voi täysin laillisesti omaksi edukseen sepitellä tapahtumista millaisia kertomuksia tahansa ja muutella kertomaansa mielin määrin ilman että joutuisi siitä oikeudelliseen vastuuseen.
Sen sijaan se, että häke-tallenteelta osoitettavissa olevia ääniä voidaan "synkronoida" tapahtumiin, joista vanhin lapsi on luotettavimpina pidetyissä varhaisimmissa puhutteluissaan kertonut, viittaa siihen, että epäillyllä saattaisi olla alibi. Esikoisen näköhavainto ulkopuolisesta tekijästä on kyseenalaistettu ja mielestäni varsin painavin perustein. Muilta osin lapsen kertomuksia on kuitenkin pidetty uskottavina. Kannattaa siis tutkia, mitä niiden perusteella asiasta on osoitettu eikä demonisoida esitystä ja leimata esittäjää syyttäjän tavoitteiden edistäjäksi...
Päätelmiin ei tule päätyä ns. rusinapullametodilla, jossa lapsen lukuisista kuulemisista poimitaan mielivaltaisesti vain omia kuvitelmia tukevat yksityiskohdat. Sitä metodia on syytä välttää.
