Nulli kirjoitti:Aika monen kirjoittajan täällä kannattaisi tutustua käsitteeseen "Occamin partaveitsi". Tietysti lähes mikä tahansa on mahdollista, mutta jos oikeasti näiden vähäisien faktojen perusteella halutaan luoda teoria, joka todennäköisimmin on totta, teoria on mahdollisimman yksinkertainen ja kaikki asiat, joista ei ole mitään näyttöä tai tietoa ja jotka tekevät teoriasta monimutkaisemman leikataan silloin pois ja jäljelle jää todennäköisin teoria.
Ymmärrän toki senkin, että joillain kirjoittajilla ei edes ole tarkoituksena luoda uskottavaa tai lähelläkään totuutta olevaa teoriaa. Ainoastaan kehitellä mahdollisimman erikoisia juttuja ja saada siitä sitten jotain erikoista mielihyvää itselleen, vaikkapa nyt fantasioimalla teinityttöjen väkivaltaan päättyneistä lesbokokeiluista. Itse en tosin olisi ihan varma onko tämä oikea foorumi näille tarinoille ja onko muutenkaan asiallista fantasioida julkisesti jutuilla joihin liittyy oikeita henkilöitä.
Toisilla tietysti ehkä kirjojen ja elokuvien juonet sotkevat käsitystä todellisuudesta. Todellisuus kuitenkin on useimmiten hyvin yksinkertaista, ilman erikoisia juonenkäänteitä.
Tässäkään tapauksessa ei tiedettyjen tosiasioiden selittämiseen tarvita mitään kovinkaan erikoisia asioita. Ihan pelkkä hetken raivostuminen ja ensimmäisen käteen sattunut raskas tai terävä esine riittää selitykseksi. Ja teon jälkeinen paniikkireaktio. Tietenkään en sano, että tämä välttämättä olisi varmasti se totuus, se olisi occamin partaveitsen väärinkäyttöä, mutta se on kuitenkin se todennäköisin tapahtuminen kulku.
Miten selität jotakin äärimmäisen epätodennäköistä todennäköisellä? Occamisi on nyt siksi tylsä, eikä toimi. Tähän verrattavia tekoja alaikäisen teini-ikäisen tytön tekemänä tapahtuu Suomessa vuosikymmenen tai kahden välein. Niissä on siis tapahtuakseen joitakin äärimmäisen harvinaisia kausaalisia vaikuttimia. Jos ei olisi, niin niitä tapahtuisi useammin. Siksi kaikki selitysmallit, jotka kattavat alleen tuhansia ja tuhansia nöyryytettyjä, ainoita lapsia, kiusattuja, petettyjä, pojasta tapelleita, samaan sukupuoleen ihastuneita, raivoon joutuneita, äkkipikaisia, teini-iän kuohuissa tunnehallinnaltaan kehittymättömiä, pahoinpideltyjä, traumatisoituneita, vaille äidin syliä lapsena jääneitä ja niin edelleen, kaikki tällaiset selitysmallit ovat epäjohdonmukaisia, sillä selittäessään "1:tä sadoistatuhansista" jollakin, mikä kattaa "tuhansia sadoista tuhansista", nämä selitysmallit eivät oikeastaan selitä vielä yhtään mitään. Parhaimmillaankin ne tilastollisesti rajaavat "potentiaalisten murhaajien/tappajien" joukon, josta kuitenkin vain 1/1000:sta tekoon syyllistyy, eivätkä selitysmallit, jotka rajasivat joukon sadoistatuhansista tuhanteen ole enää käytettävissä. On vain kysymysmerkki, joka kysyy sitä, että miten osaltaan näinkin katkeroituneessa, henkisesti pahoinvoivassa jne. joukossa tuo yksi erottuu muista?
On myös tekoja, joissa tekijöihin ei ole pystytty liittämään mitään tällaisia kausaalisia oletettuja taustavaikuttimia ("hyvästä perheestä", "vanhemmat olivat rakastavia", "kaveripiirissä pidetty", "hyvä koulussa"). Eikä ihmisillä myöskään "vain naksahda päässä", kuten Lauermaa siteeraten tässä ketjussa aiemmin todettiin. Ei psykologia tunne sellaista ilmiötä, jossa "kellä vain voisi naksahtaa päässä ja syyllistyä hirvittävään tekoon".
Eli kaikki tämä palaa siihen, että tuo Occam, syyn etsiminen yleisesti esiintyvistä taustoista ei selitä tällaisia tekoja. Koska ne taustat ovat tuhansin kerroin useampia kuin tällaiseen tekoon syyllistyminen. Eli teon selittää lopulta vain jokin hyvin poikkeuksellinen, ei juuri myöskään tilanne tai sattuma, koska niitä tilanteita kyllä tulee eteen pidemmässä ajassa potentiaalisten tekijöiden elämää.
Eli potentiaalisia tekijöitä Seinäjoen henkirikoksen kaltaiseen tekoon ei todellakaan ole paljoa, yleiset syyt eivät päde, Occam ei toimi, epätodennäköinen ei selity todennäköisellä, siksi suurin osa "motiivin" pohdinnasta tässä ketjussa ja tällaisissa tapauksissa em. yleiseltä pohjalta on harhautunutta, koska tällaisissa teoissa ei ole mitään yleistä tai todennäköistä. Vain äärimmäisen poikkeavaa, pahassa ja negatiivisessa mielessä. Tällaisen teon tekijä on arkikielellä henkisesti ja moraalisesti poikkeuksellisen sairas persoona. Selittävä tekijä löytyy siksi todennäköisemmin tuosta persoonasta, joka on poikkeava, ei yleisistä tekijöistä, jotka pätisivät tuhansiin nuoriin. Eli epätodennäköinen selittyy epätodennäköisellä, mikä on johdonmukaista.
Siksi on myöskin aika turha järkeillä, että teko ei voi olla murha, koska murhaaja ei haluaisi jäädä kiinni ja pyrkisi siksi peittelemään tekonsa. Näin argumentoivat tietävät kuitenkin, että on lukuisia sairaita murhatapauksia, joissa tekijän kiinni jääminen on ollut täysin selvää. Sairasta ei kannata arvioida terveen (tai terveempien) kriteerein.
Mainituista poikkeuksellisista syistä yleiset argumentit todennäköisyyksistä eivät millään tapaa sulje pois sitä, että teko olisi murha. Vastaava (aiemmin ketjussa mainittu) tapaus löytyy Suomesta 1970-luvulta, jossa kiinni jääminen oli varmaa ja syyttäjä vaati tuomiota murhasta ja teko täytti (aikuisen tekemänä aika varmasti täyttäisi nykytulkinnassa) murhan kriteerit, vaikka tekijä (siis kaverinsa "vailla syytä" raa'asti ja tarkoituksella surmannut teini-ikäinen tyttö) selvisi tappotuomiolla.