Nicht Schuldig yllä:
- -
Huudossa 1.15-1.16 ”auto” ei ole varmuutta siitä, seisooko huutaja vai onko lähempänä lattiaa jossain asennossa eikä myöskään se ole selvillä, kuka on huutaja. Hovioikeus 2015 liitti tämän sanan mukaan kohtaan, jossa se kertoo ”irrallisista sanoista”, joista ei tiedetä mitä uhri olisi halunnut välittää eteenpäin. Tästä voisi melkein ajatella niin, että tällä ilmaisulla hovioikeus olisi ilmaissut epävarmuutta, joka näihin sanoihin liittyy myös sen osalta, kuka siellä todellisuudessa huutaa.
Mikäli olisi niin, että puhuja kohdassa 1.16 ei ole Lahti, siinä tapauksessa Amandan lähellä ollessaan, olisi tullut kuulla myös tämä sana. Tästä voisi ajatella niin, että Amanda olisi tietoisena ulkopuolisesta henkilöstä huoneessa ja myös huomioiden ZEM litteroinnin useat kops, kolahdus ym. äänet, näitä ääniä kohden sitten kävellyt.
ZEM litteroinnin mukaan lähes jokaisessa sekunnissa tapahtuu jotain liikettä.
Jos lasinpalanen murtuisi, täytyisi jonkun astua sen lasinpalasen päälle tai sen täytyisi pudota jostakin. Jos kuuluu kolahdus, täytyy jonkun esineen joko pudota tai sitten osua esim. seinään tai uhriin tai jonnekin muualle.
Missä vaiheessa murhaaaja seisoo hiljaa liikkumattomana takan katveessa?
NS vie - tapansa mukaan - selvittämistä eteenpäin. Mutta kyllä nähdäkseni esim. ajassa
1:19 - 1:25 (so. Jukan ensimmäisen "apua" tai "auto" huudon jälkeen) on kohta, missä
kuullaan vain Auerin tuskaista huohotusta (pinnallista ja nopeaa, ilmentää kehon "hätätilaa").
Sen jälkeen kuullaan ulkopuolisen ääniä - "Joo() - "Häi(vy)" sekä kolahduksia.
En nyt sano, että tyttö välttämättä tuossa kohdassa kävisi takkahuoneessa - siinä on kuitenkin
selkeä hiljainen kohta, esim. Ja tytön käynti oli hänen mukaansa hyvin nopea, ei hänen
huomionsa kohdistunut mahdollisiin sorkkaraudan kolahduksiin takkaa vasten.
Kaikkiaan keskustelu lähti tällä kertaa liikkeelle Hovioikeuden päätöksen 2015 seuraavasta kohdasta, johon syyttäjä tarttuu valituksessaan:
2. Jukka Lahteen ei kohdisteta veitsellä selvästi kuultavalla tavalla väkivaltaa enää hätäkeskuspuhelutallenteen aikana. A on kertonut, että Anneli Auerin mennessä puhelimeen Jukka Lahti oli maannut lattialla ja veitsi oli ollut myös lattialla.
A:n kertomus ei ole tältäkään osin ristiriidassa teknisen rikostutkinnan todistelun tai
hätäkeskuspuhelutallenteelta selvästi kuultavien tapahtumien kanssa.(HO:n päätös 2015, pdf s. 23.)
Kohta on osa laajempaa pohdintaa tytön kertomuksista ja käynneistä sekä siitä mitä tämä
näki tai ei nähnyt takkahuoneessa ja miksi. Syyttäjä ottaa kohdan tarkasteluunsa ja irti kontekstistaan:
Samalla kun hovioikeus on katsonut, ettei ulkopuolisen tekijän läsnäolo talossa hätäpuhelun aikana ole ollut poissuljettu, se on todennut, ettei Lahteen ole enää hätäpuhelun aikana kohdistettu veitsellä väkivaltaa (kohta 291). Hovioikeus on pitänyt
todennäköisenä, että Lahti on surmattu sorkkaraudalla päähän kohdistetulla lyönnillä
hätäpuhelun kohdassa 2:28-2:29 (kohta 295). Nämä seikat yhdessä tarkoittavat, että
ulkopuolisen tekijän olisi tullut hätäpuhelun alussa olla asunnossa tekemättä mitään
vähintään kahden ja puolen minuutin ajan ennen lopullista kuolemaan johtanutta
lyöntiä. Hovioikeus ei ole ottanut tätä huomioon eikä antanut vastausta siihen, miksi
tekijä olisi tietoisena meneillään olevasta hätäpuhelustajäänyt asuntoon odottelemaan
useaksi minuutiksi. Tähänkään kysymykseen ei ole käsittääksemme annettavissa
muuta järkevää vastausta kuin se, että asunnossa ei ole ollut ulkopuolista tekijää.
Hovioikeus on ilmeisesti pitäytynyt saatavilla olevassa todistusaineistossa todetessaan,
että "Jukka Lahteen ei kohdisteta veitsellä selvästi kuultavalla tavalla väkivaltaa enää hätäkeskuspuhelutallenteen aikana." No, "jokainen, joka on tallennetta kunnellut", voi
todeta uhrin lukuisien äänekkäiden tuskanparkaisujen tuskin johtuvan muusta kuin siitä,
että puukotus jatkuu ainakin hätäpuhelun aikaan 1:16 - muuttuakseen vasta sitten avunhuudoiksi.
Hovioikeus päättelee, että tyttö on huoneesta tultuaan ja nähtyään äidin ennen
hätäpuhelua suuunnistanut saman tien takkahuoneen oven suuntaan. Näin voi päätellä
yhdestä tytön kuulemisesta, Auerin ja tytön muut kertomukset puoltavat sitä, että tyttö oli hätäpuhelun alussa äidin lähellä ja meni vasta myöhemmin selvittämään isän tilan: hän näki veitsen, joten käynti on tapahtunut ajan 1:16 jälkeen (tällöin uhrin tuskanparahdukset loppuvat).
Syyttäjä saa tilaisuuden Hovin muotoilusta "Jukka Lahteen ei kohdisteta veitsellä selvästi kuultavalla tavalla väkivaltaa enää hätäkeskuspuhelutallenteen aikana" vääntää siis asian farssiksi:
"Nämä seikat yhdessä tarkoittavat, että ulkopuolisen tekijän olisi tullut hätäpuhelun alussa
olla asunnossa tekemättä mitään vähintään kahden ja puolen minuutin ajan ennen lopullista kuolemaan johtanutta lyöntiä. [/u]Hovioikeus ei ole ottanut tätä huomioon eikä antanut vastausta siihen, miksi tekijä olisi tietoisena meneillään olevasta hätäpuhelustajäänyt
asuntoon odottelemaan useaksi minuutiksi."
Hovi esittää - tosin virheellisesti - että "selvästi kuultavalla tavalla", eli veitsellä on
voitu tehdä väkivaltaa ilman esim. "pystypainia" eli vuoteella => pelkät tuskanparahdukset.
Mitä tulee tytön sijaintiin, hän on hätäpuhelun ajassa 1:03 äidin vieressä (kuiskaus),
ja vastaus pyyntöön tulla puhelimeen kuullaan siis kauempaa ajassa 1:38, 2. Puhelimen
lähellä hänet kuullaan ajassa 1:42,7: "Lapsi: Mitä mä sanon?" Puhelimen lähelle tulemiseen
menee siis 4,5 sekuntia. Ja en oikein ymmärrä, miksi tyttö olisi loitontunut äidin
luota takaisin huoneensa suuntaan - ja oliko huoneen ovi edes niin kaukana, kuin 4,5
sekuntia vaatinut Auerin lähelle tuleminen edellyttää?
Joka tapauksessa syyttäjän lähestymistapa on jälleen tässä asiassa epäasiallisen
farssimainen. Tehneekö tyyli vaikutuksen Korkeimpaan? Jää nähtäväksi.