Onko kellään käytännön kokemuksia millainen tila on psykoosi

[maija turjukka]

Mä voin lisätä vielä yhden kertomuksen kaukaa nuoruusvuosiltani.

Tulin opiskelupaikkakunnaltani viikonlopuksi kotiin ja isäni tuli (poliisi)veljensä kanssa hakemaan mua n. 50 kilometrin päästä, naapurikunnan bussiasemalta. Kyseinen veli asui naapurikaupungissa, mutta oli halunnut tulla kotipaikalleen "hermolomalle" edellisenä päivänä ja aikoi viettää meillä koko viikonlopun. Tuon 50 kilometrin automatkan ajan ihmettelin, miksi setäni puhua pälpätti taukoamatta, mutta oman matkaväsymykseni vuoksi en hirveästi kiinnittänyt huomiota juttujensa sisältöön.

Kotiin asti päästyämme huomasin, että siellä olikin vedetty tv-n antennijohdot seinästä rikki ("etteivät ne pääse tarkkailemaan ") ja poltettu kynttilöitä kaikilla mahdollisilla pöydillä ym. pientä erikoista. Asiasta kysyttyämme (onneksi tuleva mieheni oli myös paikalla, enkä ollut yksin tilanteessa) setäni jutut vain kiihtyivät, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi soittaa poliisit paikalle rauhoittelemaan. Heitä odotellessa kävikin sitten selväksi, että ilmeisesti setäni ei ollut edes nukkunut lainkaan koko edellisenä yönä, oli siis poltellut niitä kynttilöitään ja sihtaillut taskulampun kanssa ulos ikkunoista

Hoitoonhan ne poliisit setäni veivät ja kunnon lääkityksellä burn out-stressistä alkunsa saanut psykoosi asettui. Seuraavalla viikolla setä sitten soittikin ja kiitteli meitä, kun olimme toimittaneet hänet hoitoon. Eläkepaperithan hän sitten sai kouraansa ja tietääkseni psykooseja ei enää tullut, kiitos pysyvän lääkityksen.

Jälkikäteen ajateltuna pelottavinta oli se, että isäni ei ollut vuorokauden aikana huomannut veljensä käytöksessä mitään, olipahan vaan ajatellut, että "antaa miehen puhua"

[sairastelija]

Joskus aikoinaan otin ihan liikaa mdpv:tä ja jossain vaiheessa iltaa sit pamahti psykoosi. Asunnossa oli paljon porukkaa nukkumassa, pyörin ympäri kämppää kädet tiukasti nyrkissä ja teki mieli hakata kaikki (en siihen kyllä pelkin käsin ois edes kyennyt, sen verran isokokoisia kavereita oli kämpillä). Teki mieli lähteä ulos, mutta pelkäsin että siellä tapan ekan vastaantulijan ja hyppään sillalta tms, olo oli siis todella sekava ja ajatukset ei pysyneet millään tavalla hallinnassa, eikä mihinkään voinut keskittyä. Onneksi oli rauhoittavia, joita sitten popsin aika urakalla ja sain lopulta unta. Arviolta toi tilanne kesti noin kolme tuntia, mut mitään muita muistikuvia kuin nuo ei jäänyt. Aamulla oli ihan normaali fiilis, ihan kuin koko episodi olisi ollut unta vain.

[Kissankello]

Kiinnostaisi kuulla, ja varmaan muitakin. Kuulo- näkö- ajatusharhoja?

Valitettavasti on kokemusta, lähiomaisen osalta. Kyseessä oli kotona tapahtunut tapaturma, jossa noutaja oli todella lähellä. Henkilö vajosi psykoosiin. Henkilö sai monta päivää henkitoreissaan viruttuaan juuri ja juuri ajoissa sairaanhoidon apua. Hänet pidettiin pitkään vahvassa lääkityksessä. Henkilö ei erottanut kuvittelemiaan tapahtumia todellisuudesta ja selitti mielipuolisia houretarinoita, joita väitti kivenkovaan todellisiksi. Hoitohenkilökunta oli sitä mieltä, että hänen kanssaan on turha riidellä, koska hän ei erota kuvitelmiaan todellisuudesta, ja hänelle ne ovat täyttä totta.

Läheisen psykoosi on omaisellekin todella kammottava ja raskas tilanne. Psykoosipotilaan kanssa on vaikea, jollei mahdotonta kommunikoida, koska vahvasta lääkityksestä johtuen ainakin oma läheiseni pystyi puhumaan joistain asioista ihan hetken ok, mutta vajosi sitten taas yhtäkkiä takaisin kuvitelmiin ja houreisiin.

[Nikolajevits]

Psykoosia on ainakin eriasteista. Sellaistakin joka on 'haitatonta' ja jota ei lueta sairaukseksi. Lähimpänä esimerkkinä henkilöt, jotka näkevät mamuja kaikkialla ja tulevat huutelemaan täysin asiaan liittymättömissäkin threadeissa mamuista ja vihoistaan, ovat jonkinasteisessa psykoosissa. Todellisuudentaju on järkkynyt, ja asioita nähdään sielläkin missä niitä ei edes ole

Mietippä mummot jotka näkevät kaikkialla vaaroja ympärillään? Nuoret ovat rikollisia, maailmassa on tasan 2 puolta, rikolliset ja hyvät ihmiset, ja ulos mennessä tulee sonnustautua neonkeltaiseen turvaliiviin, jotta vaaraan ei joutuisi. Jokainen turvatekijä on huomioonotettava obsessiivisesti ja puhelimessa lukee valmiiksi 112, jos vaikka se epäilyttävä tyyppi samassa kerrostalossa tekeekin jotain rikollista. Usein omasta mielestä tekeekin, vaikka oikeasti kävi vain kaupassa ja vei roskiaan roskikseen. Sekin on hallitseva psykoosi

Vaikeammat psykoosit toimivat mielestäni samalla kaavalla, mutta saavat haitallisia ja selkeämmin havaittavia piirteitä. Huumeet, traumat, tunne elämän ongelmat pahentavat tällaista olotilaa ja vaikea menneisyys heijastuu ylimitoitettuna pelkona tulevaa ja vihaa nykyhetkeä kohtaan..

Vain harvoin psykoosi on kuitenkaan niin äärimmäinen, että ihminen on täydellisesti irtautunut todellisuudesta, eli myös täysin toimintakyvytön ja pienen lapsen tasolla jossain palikkatestissä. Tämä on kai se ihmisten yleiskäsitys psykoosista, siihen en osaa sanoa enää mitään, muuta kuin että hallusinaatiot ja ääniharhat saattavat liittyä krooniseen väsymykseen

[murjaani]

Itse en tietääkseni ole ollut psykoosissa. Läheltä olen asiaa seurannut muutamassa tapauksessa.

Ystävälläni on mielenterveysongelmia, myös äidillään. Ystävällä psykooseihin liittyy mieletön kutina / kutinan kokemus -> alkaa "kuoria" ihoaan, jos löytää kättä pitempää. Ei tunne kipua, ei tajua että vuotaa verta. Osaa kuitenkin etsiä esineitä ja kohdistaa ihoon. Hyvin pian on sitten jo ns. tavallinen eli kun olen käynyt tapaamassa sairaalassa niin on sitten jo se vanha tuttu X.

Samaisen ystävän äidin olen tavannut psykoottisena lapsena ja nuorena muutaman kerran, vaikka silloin en sitä psykoosiulottuvuutta tajunnut. Kerran oli kattolampussa (semmoinen kärrynpyörästä tehty eli oli aika iso) paossa jotakin lattialla olevaa uhkaa, kerran saunassa kyyryssä. Ja muutama vastaava, koki siis voimakasta uhkaa ja pyrki piiloutumaan.

Muutama huumeisiin/lääkkeisiin liittyvä on tullut koettua pääasiassa ammatin tiimoilta. Näissä tapauksissa, kun en tunne henkilöitä niin hyvin, en tiedä miten suuri ero on ollut henkilön normaaliin tilaan.

Ystäväni ja äitinsä kokevat muistavansa psykoosin aikaiset tapahtumat, mutta siinä tuntuu olevan aika paljon eroa muiden kokemaan. Ainakin muistavat kauhua, paniikkia, sydämentykytystä. Ystäväni puhuu kuumuudesta.

Kumpikaan ei tunnista liukuvansa psykoosiin, mutta hyväksyvät että niin käynyt kun siitä myöhemmin puhutaan.

Kummallakin, ystävälläni sekä äidillään, on lääkitys. Psykoosit liittyvät lääkehoidon oma-aloitteiseen keventämiseen: kun on hyvä olla, ei tunnut mielekkäältä ottaa lääkkeitä. Eivät sitten tunnista sitä, että ei olekaan niin hyvä olo ja helposti lipsahtaa sinne psykoosiin.

Näyttää olevan heidän suvussaan naislinjassa periytyvää: ystäväni mummo, äiti, kolmesta tädistä kaksi, sisko, osa serkuista sairastaa skitsofreniaa tai on muuten mielenterveysongelmainen.

Toivottavasti vastauksesta on hyötyä.

edit:typo

[Watt]

Sukulaismiehellä kasvain painoi jotain pään laskimoa silleen, että vainoajia oli joka paikassa kyttäämässä häntä. Ei voinut olla kurkkimatta verhoista ulos, kun siellä jatkuvasti kytättiin ja vakoiltiin. Vahva kortisonilääkitys poisti turvotusta, ja jäbä oli järjenjuoksultaan ihan normaali, kun aivoissa ei ollut liikaa painetta. Se on pienestä kiinni, miltä maailma näyttää.