No, tapailinpa minäkin erästä henkilö lyhyehkön aikaa. Hän lopetti tapailemisen. Tuo sopi mulle ihan mainiosti, sillä ei hänessä loppujen lopuksi ollut mitään, mikä olisi hätkäyttänyt. Mutta arvelin jo tuolloin, että jonkin sortin riesa tuosta tulee.
No, kului muutama kuukausi hiljaisuudessa, sitten alkoi tulla sekstistisiä viestejä, tapaamispyyntöjä yms. Vastasin kärkevästi, että "olen jatkanut elämääni". Sitten sain viestiä, jossa sukuni haukuttiin.
Hetken tauko, sitten alkoi tulla viikonlopun känniviestejä. Pe, la ja su näitä känniviestejä... maanantaisin itsemurhaviestiä. Yhteen näistä erehdyin vastaan, että "mene lääkäriin". Tätä rataa jatkui viikkoja, ehkä pari-kolme kuukautta.
Sitten näin hänet kyttäämässä meidän parkkipaikalla autollansa.
Ja sitten taas oli kerran känniviestin vuoro: "oletko viihteellä?"
No, mä en juuri viihteellä käy, ja tällöin olin sellaisessa naisten runonlausuntatilaisuudessa (tää on ihan tosi, vieläpä omia runoja)... hermostuin ihan ja kerroin jutun rouville... ja tätien joukkomielikuvituksella vastasin: "en kun panemassa". Siihen tuli vielä jotain vinkunaa.
No, lopulta vastasin: "mitä sä loppujen lopuksi miinasta haluat? t. jussi". Tuohon loppui tuon hyypiön vikinät.
Ja me tädit saatiin jatkaa rauhassa runonlausuntaa. Mutta kyllähän me tuosta runonlausunna oheen melkoista hupia saatiin.
"Pohjimmiltaan hän oli lempeä, miellyttävä ja jopa älykäs. Taitavasti sen kätki hän kaikilta meiltä..." (Miksei täällä humppa soi? Eläkeläiset)
Ehkä vähän tulee säälittyä kun ei selvästi käy kaikilla pytyillä
