Tärkeintä on se, että lapsen perusturvallisuudesta huolehditaan. Kun kuitenkin joskus tulee hetki, jolloin lapsi käsittää asian, on paha juttu jos vanhemmat ovat valehdelleet hänelle. Niin helppoa kuin aikuisista onkin lasten narraaminen, tällaisten asioiden kohdalla sellaista ei saa tehdä.X-tine kirjoitti:Olen joutunut paljonkin pohtimaan, miten lapsen kanssa käsitellään surua ja kuolemaa. Kolmivuotiaiden kanssa puhutaan tietysti eri tavalla kuin kouluikäisten kanssa, mutta lasta ei saa huijata, se kostautuu.]Patricia C. Itämaa kirjoitti: Ei muuten pidä paikkansa,jopa 3 vuotias ymmärtää oikein hyvin mistä on kyse kun selittää.<<
Käsitykset muuttuvat ja on monenlaista kasvattajaa. On kasvattajia, joiden mielestä pientä lasta ei saisi viedä edes hautajaisiin! Ettei muka lapsi ahdistu! Aikuinen siinä omaa ahdistustaan torjui..
Adoption salaamisesta:
Asian paljastuminen oli lapselle hirveä kokemus siksi, että hän koki tulleensa huijatuksi. Nuo aikuiset olivat valehdelleet hänelle!!!
Nykyisin adoptiovanhempia opastetaan toisin. Lapselle ei pidä valehdella. Hänelle vastataan kun hän kysyy, mutta ei esitelmöidä eikä tuputeta tietoa, mitä hän ei vielä kysy eikä pystykään ymmärtämään!
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/suru.htmKuolema mietityttää päiväkoti-ikäistä lasta. Toisaalta se sisältää ulottuvuuksia, joita lapsen on vaikea käsittää. Kuolemaa koskevat kysymykset toistuvat. Aikuista saattaa hämmästyttää niiden konkreettisuus. Lapsen kysymysten taustalla on usein turvallisuuden ja kuulluksi tulemisen tarve. Aikuisilta lapsi oppii, että kuolemaan liittyy surua ja kaipausta, mutta myös lohdutusta ja kokemus huolenpidosta.
Jos sisko on kadonnut, sanotaan rehellisesti, ettei tiedetä, missä hän on ja milloin palaa. [/quote]
Oioin tässä vähän näitä x-tinen tekstejä,mutta näin juuri,tässä olen samaa mieltä täysin asioista.