*
Maksumuurin takana, mutta olkaa hyvät:
Kotimaa | HS-analyysi
Suomen oikeusjärjestelmässä ei ole mitään järkeä – Aarnio-juttu nosti tolkuttoman pitkät oikeusprosessit taas keskusteluun
Suomen oikeusjärjestelmässä on erikoisuus: sama näyttö otetaan vastaan sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa, kirjoittaa HS:n oikeustoimittaja Susanna Reinboth.
Kuva
Jari Aarnio asianajajineen Helsingin hovioikeuden istunnossa. (KUVA: Kari Pullinen)
Susanna Reinboth HS
Julkaistu: 23.6. 2:00 , Päivitetty: 23.6. 11:18
Kuva
Susanna Reinboth. (KUVA: Kalle Kervinen / HS)
Jari Aarnion oikeudenkäynti on nostanut jälleen keskusteluun Suomen pitkiksi venyvät oikeusprosessit.
Esitutkinta asiassa alkoi vuonna 2013. Aarnio sai tietää olevansa esitutkinnan kohteena syyskuussa 2013, ja tutkintavankeuteen hän päätyi marraskuussa.
Käräjäoikeus laski Aarnion välillä vapaaksi, mutta kaikkiaan hän ehti olla tutkintavankina kolme ja puoli vuotta. Samalla hän suoritti seurantalaiteyhtiö Trevociin liittyvistä rikoksista saamansa kolmen vuoden rangaistuksen.
Aarnion rikoskumppaniksi väitetty jengipomo Keijo Vilhunen ehti olla tutkintavankeudessa kolmisen vuotta.
Hovioikeus päästi molemmat vapaalle jalalle tiistaina, kun hovioikeuden pääkäsittely päättyi.
Hovioikeus ilmoitti, että sen ratkaisu asiassa venyy ensi vuoden puolelle. Hovioikeus käyttää siis ratkaisun harkitsemiseen ja kirjoittamiseen yli puoli vuotta.
Lain mukaan hovioikeuden olisi annettava ratkaisu 30 päivän kuluessa pääkäsittelyn päättymisestä. Jos sitä ei ”erityisistä syistä” voida antaa määräajassa, se on annettava niin pian kuin mahdollista.
Tässä tapauksessa käsillä ovat epäilemättä lain tarkoittamat ”erityiset syyt”. Juttuun liittyvä materiaali on poikkeuksellisen laaja.
Ei siis ole mitään syytä epäillä kenenkään viivyttäneen prosessia tahallaan. Mikä tässä siis maksaa?
Yksi syy on suomalaisen systeemin erikoisuus eli saman prosessin toistaminen kahteen kertaan. Ensin kaikki näyttö otetaan vastaan käräjäoikeudessa, ja sitten sama ruljanssi vedetään uudelleen hovioikeudessa.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, ettei tässä ole mitään järkeä, ja aihe on ollut jo vuosien ajan kestoaihe juristien keskusteluissa. Esimerkiksi todistajien muistia ajan kuluminen ei paranna.
Ruotsissa asia on ratkaistu sillä, että todistajien kuulustelut käräjäoikeudessa otetaan ääni- ja kuvatallenteille. Hovioikeuteen todistajat kutsutaan vain, jos heiltä on jotain uutta kysyttävää.
Suomessa kahden täysimittaisen oikeudenkäynnin systeemi on vaikuttanut myös asenteisiin. Käräjäoikeuden tuomioihin suhtaudutaan kuin leikkituomioistuimen ratkaisuihin.
Painopistettä on yritetty saada siirrettyä käräjäoikeuteen rakentamalla hovioikeuteen kynnyksiä. Nykyisin hovioikeuteen ei saa valittaa vapaasti, vaan lähes kaikki jutut tarvitsevat jatkokäsittelyluvan.
Aarnio-juttua vaatimus jatkokäsittelyluvasta ei kuitenkaan koskenut. Lupaa ei tarvita, jos käräjäoikeus on tuominnut yli kahdeksan kuukauden vankeusrangaistuksen.
Aarnio-jutun kestoon tulee mieleen toinenkin syy. Jutut näyttävät kummasti venyvän, kun syytteessä on yhteiskunnan hyväosainen. Tavisten ja vanhojen konnien tuomioihin tarvittava näyttö löytyy jostain syystä huomattavasti nopeammin.
Mielenkiintoinen vertailukohta on ensimmäinen tynnyrijuttu. Useita miehiä tuomittiin siinä pitkiin vankeusrangaistuksiin samoista tynnyreistä, joiden salakuljetuksesta Aarniota nyt syytetään.
Tutkinta alkoi joulukuussa 2011, ja käräjäoikeuden tuomio saatiin vajaassa vuodessa, lokakuussa 2012. Marraskuussa 2013 tuomionsa antoi hovioikeus.
Aarnio-juttuun verrattuna tynnyrijutun käsittely meni sutjakasti. Hovioikeudessa pääkäsittely kesti kaksi päivää, kun Aarnio-juttua tahkottiin yhdeksän kuukautta.
Joillekin riittää enemmän oikeutta kuin toisille.
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005730263.html
Jutussa sanotaan: "Jutut näyttävät kummasti venyvän, kun syytteessä on yhteiskunnan hyväosainen. Tavisten ja vanhojen konnien tuomioihin tarvittava näyttö löytyy jostain syystä huomattavasti nopeammin." ja tuo ei kyllä suinkaan aina pidä paikkaansa, myös tavisten jutuissa käsittelyajat venyvät välillä eri syistä johtuen pitkiksi. Ei nyt näin pitkiksi kuin Aarnio-jutussa, mutta eivätpä jututkaan ole tällaisia.