Kuolemannaakka kirjoitti:Tuomion Pasuuna kirjoitti:Mikä sinusta on todiste?
Todiste on mitattavissa oleva, usein fyysinen fakta. On vahvoja ja vähemmän vahvoja todisteita. Huumekauppiaalta löytyvä huume on aika vahva todiste. Valokuva, filmi, ääniraitakin on vahva todiste. Sormenjäljet, DNA ovat nekin (yleensä) vahvoja todisteita. Oikeat faktat kertova tunnustus on vahva todiste. Kirjeenvaihdot, puhelut, asiakirjat jne ovat usein vahvoja todisteita, mutta tietysti vain silloin, kun ne todella asiaan liittyvät. Salakielinen viesti, josta ei saada selvää, mitä se käsittelee, vaan TULKITAAN sen liittyvän johonkin, ei ole vahva todiste. Se on aihetodiste: itse päätelty todiste, joka voidaan selittää toisella tapaa tai ei todellisuudessa liity itse tekoon mitenkään.
Kertomus tai arvailu tai oletus ei ole todiste. Se on teoria. Syyttäjän pitää pystyä osoittamaan, onko teoria oikea. Jos se ei pysty siihen, se häviää puolustuksen teorialle (riippumatta syytetyn syyllisyydestä). On aina vähintäänkin kaksi, yleensä huomattavasti useampi, teoriaa, joista vain korkeintaan tasan yksi on oikea. Kaikki muut ovat vääriä. Se oikea pitäisi löytää. Tulkintaa pitäisi olla mahdollisimman vähän. Koko teoria ei saa olla tulkintaa, vaan se pitäisi oikeasti perustua johonkin, joka todistaa rikoksen, josta syytetään. Ei "rikollista luonnetta" tai "epäilyttävää käytöstä".
Minusta.
Luulen arvaavani mitä tässä on oikeastaan tapahtunut käräjäoikeudessa. Luulen, että tässä on otettu hieman normaalista poikkeava ratkaisumalli käyttöön. Yleensä ajatus kulkee niin, että on erilaisia hypoteeseja, joista sitten valikoituu se todennäköisin vaihtoehto. Näitä hypoteeseja vertaillaan toistensa kanssa. Jos ei ole varsinaisesti savuavaa asetta, on syytteiden tueksi esitetty aihetodisteita.
Se mistä varmasti kaikki tätä asiaa lukeneet ovat yhtä mieltä on se, että ei ole nk. savuavaa asetta, eikä ole siis myöskään fyysisiä todisteita. Ei ole huumeita eikä rahaa. Tästä jälkimmäisestä on tässä nyt kinasteltu onko tämä selittämätön varallisuus todiste Aarnion osallisuudesta huumekauppaan, mutta se ei voi olla sitä ainakaan suoraan, varat ovat ajalta ennen tynnyrisyytteitä 2011. Olen käsittänyt, että syyttäjä on tässä samaa mieltä nyt ainakin hovioikeus vaiheessa. Tarkalleen ottaen myös kätkö kukkapenkissä voisi olla korkeintaan aihetodiste, koska sillä ei ole ajallista yhteyttä Aarnioon. Sormenjälkiä, dna:ta, valokuvaa, filmiä tai puheraitaa ei ole.
Tällöin herää ja on herännytkin kysymys siitä, että miten (ei siis miksi) Aarnio on ylipäätään voitu tuomita huumerikoksesta. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että testattaisiin kahta hypoteesia eli syyttäjän esittämään tapahtumankulkua ja sitten sitä verrattaisiin puolustuksen esittämään vaihtoehtoiseen tapahtuman kulkuun, jos katsotaan kokonaisratkaisua. Näin on toki menetelty sivuilla 335-347 koskien Pasilan miehen puhelimia. Mutta tämä taitaa ollakin se harva kohta tuomiossa, jossa käsitellään siis kahta vaihtoehtoista hypoteesia. Joten oletus siitä, että tuomio perustuu kahden tai useamman vaihtoehtoisen hypoteesin testaamiseen on hylättävä. Jos tuomio ei perustu fyysiseen todisteeseen eikä se perustu myöskään hypoteesien vertailuun, niin perustuuko tuomio sitten esim. aihetodisteille? Ei perustu, oikeastaan aihetodisteita ei edes nimetä, ei ole siis mitään luetteloa esim. vaikka kuiduista tai muista jäljistä rikospaikalla.
Mielestäni tämä perustuu uskottavan kokonaisuuden rakentamiseen. Eli on joukko erilaisia tosiasioita, vihjeitä, havaintoja ja mahdollisia ratkaisun osia, joita pyritään tulkitsemaan. Tämä joukko on suuri ja se käsittää erilaisia asioita. Osa näistä voi olla reaalisia ja oikeita tapahtumia tällainen on esim. hasiksen takavarikointi Hollannista, mistä seuraa se, että oikeasti on olemassa tynnyri, jonka sisällä on ollut huumausainetta, joka oli tarkoitus kuljettaa Suomen rajojen sisäpuolelle. Samanlainen tapahtuma voi olla esim. Vilhusen tapaaminen tiettynä hetkenä, siitä on todisteita ja näköhavaintoja ja ”tunnustus”.
On siis havaintoja, joita jotkut ihmiset ovat tehneet joistain merkeistä. Sitten on olemassa oma merkkimaailma, josta voisi melkein sanoa, että Aarnion varallisuus on yksi tällainen merkki jostakin toiminnasta, joka on epäselvää. Myöskin osa tällaisia merkkejä voi liittyä erilaisten henkilöiden havaintoihin, esim. joku poliisi on havainnut, että takavarikkoon liittyen on ollut ennakkotietoa. Tässä ei siis mietitä sitä, onko havainto oikea tai väärä, vaan sitä, että tällaisia havaintoja on, jotka voivat johtaa ajatukseen siitä, että Aarnion toimintaan on liittynyt merkkejä huumekaupasta.
Nyt jos ajatellaan tätä tuomion rakennetta, niin on melko selvää, että ei ole mitään yksittäistä selvää merkkiä tai havaintoa, vaan on kokonaisuus, jossa on merkkejä ja havaintoja. Se miten kokonaisuus hahmottuu liittyy näiden merkkien ja havaintojen ja tosiasioiden tulkintaan. Sitä kokonaistulkintaa ei voi tehdä yhdellä kertaa, vaan se tulkinta jakautuu kymmeniin tai paremminkin satoihin eri yksittäisiä tilanteita koskeviin osatulkintoihin. Tuomiossa on n. 150 kohtaa, joissa on päätelty ”ei jää järkevää epäilyä.” Tämän lisäksi tuomiosta löytyy muutaman kymmenen kertaa lauserakenteita koskien samaa päättelyn lopputulosta ilmaisulla ”ei ole varteenotettava vaihtoehto.” Tämä kertoo siitä, että tuomion sisällä on tehty suuri määrä osaratkaisuja monista eri asioista. Kohdassa Pasilan miehen puhelimet sivulta 94-347 on näitä erityisen runsaasta ja sivulla saattaa löytyä useampikin tällainen samanlainen johtopäätös.
Nyt näistä kaikista vihjeistä, havainnoista ja tosiasioista rakentuu kuva, jossa sen yksittäisen tehdyn johtopäätöksen arvo kokonaisuutta tarkastellen on hyvin pieni. Vaikka se yksittäinen johtopäätös olisikin väärä, se ei kaataisi kuitenkaan koko rakennusta. Tällöin sen johtopäätöksen ei tarvitse olla myöskään erityisen hyvin perusteltu, vaan johtopäätöksen tekemiseen riittää selityksen antaminen. Kyseessä on heikon argumentin todistusvoima yhdessä monen muun heikon argumentin kanssa, jolloin merkitystä on vain sillä, että muodostavatko nämä heikot argumentit yhdessä uskottavan kokonaisuuden. Jos ne muodostavat kokonaisuuden, tällöin yksittäiset heikotkin päätellyt argumentit vahvistuvat, jos ne toimivat osana tätä kokonaisuutta.
Tähän liittyy monta puolta, yksi on sellainen, ettei sen yhden heikon argumentin tarvitse olla totta, ja kuitenkin yhdessä toisen argumentin kanssa, ne tukevat toinen toisiaan. Tässä on hyvin paljon esimerkkejä nimenomaan siitä, että kaksi asiaa liitetään toisiinsa, jos yksinään argumentin todistusvoima ei riitä. Kohdassa Pasilan miehen puhelimet yksi esimerkki on Runebergin Haikossa käynti, jolloin Pasilan miehen puhelin paikantui samaan aikaan paikkaan, jossa Aarnio oli päällystöpäivillä. Tällöin Runebergin kertoma ei riitä, vaan lisäksi otetaan Vilhusen yleinen lausuma, että hän oli yhteydessä nimenomaan Aarnioon ja tämä tukee sitä, että puhelin oli Aarniolla. Tällä seikalla mitä Vilhunen on kertonut yhteyden pidostaan Aarnioon ei ole mitään tekemistä sen kanssa oliko Runeberg viemässä tietyllä hetkellä papereita Aarniolle Porvooseen vai ei, mutta tämä ei olekaan se keskeinen ajatus tässä päättelymallissa vaan se, että jokin toinen oikeudenkäynnissä esille tullut seikka vahvistaa sitä väitettä, että tietyllä hetkellä puhelin oli Aarniolla. Asiayhteydessä se toinen tukeva seikka on merkityksetön, mutta se tukee sitä alkuperäistä väitettä, tai antaa selityksen sille miksi puhelin oli Aarniolla.
Tässä on pyrkimyksenä laittaa kaikki vihjeet, havainnot ja tosiasiat osaksi eräänlaista uskottavaa kuviota. Jos antaa sellaisen selityksen, joka johtaa siihen, että jotain asiaa ei voida poissulkea, se on tässä mallissa riittävä selitys. Siinä ei pyritäkään enempää. Tilannetta ei todisteta, että näin se on ollut varmasti, vaan tilanteelle annetaan luonnollinen selitys.