Porvoon tontilta löytynyt rahakätkö

[Nicht schuldig]

Linkitetäämpä Tepon loistava esimerkki niin tulee Schumille ja ja kumppaneille selväksi kuinka epäselvää, konfiskaatiokelpoista varallisuutta voi takavarikoida (mikäli sitä löytyy) ajalta ennen syytteessä olevia rikoksia. Ajattelin itse kirjoittaa tänne esimerkin tapauksesta kari uoti jota syytettiin törkeästä velallisen epärehellisyydestä vannoessaan pesäluettelon pienemmäksi kuin se todellisuudessa oli. Uotin ei tarvinnut puhua totta vannoessaan tietoisesti pesäluetteloa pienemmäksi kuin se todellisuudessa oli sillä hän olisi siinä altistunut itsekriminoinnille. Sillä nyt ei tämän Aarniokeissin kanssa ole edes juridisesti liittymäpintaa, annoinpahan esimerkin. Siinä ei myöskään ollut kyse selittämättömästä varallisuudesta.

Tepon puolesta avitan muutamaa foorumilaista ja jatkuvan vänkäämisen loppumisen toivossa postaan aiemmin mainitun esimerkkiosion linkin takaa:
Ihmisoikeustuomioistuimen tapauksessa Phillips v. Yhdistynyt kuningaskunta (5.7.2000) oli kyse kansallisesta lainsäädännöstä, jonka mukaan tuomioistuimella on konfiskaatiokysymystä arvioitaessa velvollisuus olettaa, että kaikki huumekaupasta tuomitun tuomion jälkeinen omaisuus, samoin kuin kaikki syytetyn omaisuus kuuden vuoden ajalta ennen kyseisen rikosasian käynnistymistä, on peräisin huumausainerikollisuudesta. Kyse oli siitä, että menettämisseuraamusta koskeva päätös perustui legaaliseen presumptioon varojen rikollisesta alkuperästä ja sen mukaiseen käännettyyn todistustaakkaan. Ihmisoikeustuomioistuin ei tutkinut tällaisen sääntelyn ihmisoikeussopimuksenmukaisuutta yleisesti, vaan sen soveltamista yksittäisessä tapauksessa. Kansalliseen menettelyyn liittyi oikeusturvatakeita omaisuuden alkuperän selvittämisessä, eikä konfiskaatiota asetettu, jos vastaaja näytti omaisuuden alkuperän lailliseksi näyttöenemmyysperiaatetta soveltaen. Kansallinen tuomari oli antanut perustellun tuomion eri omaisuus- erien alkuperästä. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että konfiskaatiomenettely — eli tässä tapauksessa käännetty todistustaakka — ei loukannut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

Nyt ensin muutama seikka, tämä kyseinen tapaus koskettaa yhden maan kansallista lainsäädäntöä, jossa on ilmeisestikin ollut mukana nk. oikeusturvatakeita omaisuuden alkuperän selvittelyssä. Me emme nyt tiedä mitä nämä takeet ovat olleet, mutta meillä ei tällaisia kyseisiä takeita ilmeisestikään ole. Seuraavaksi täytyy käsittää se, että laillinen omaisuus voi koostua jostain muustakin kuin palkkatulosta. Sen lisäksi tässä on rajoitettu aika eli 6 vuotta. Nyt tapaus Aarniossa on kysymys 13 vuoden aikaisesta tapahtumaketjusta, jonka alkupäätä on hyvin vaikeaa selvittää. Jo pelkästään muistiin liittyvillä seikoilla on merkitystä ja samoin myöskin dokumentaation puutteella tai vanhenemisella. Kyseessä on siis totaalisesti erilainen tapaus. Seuraava ja melko vakava ongelma on se, että Aarniota ei voida suoraan takavarikon kautta yhdistää huumeisiin eikä myöskään käteiseen varallisuuteen siinä hetkessä kun huumerikoksen väitetään tapahtuneen. Jo tältä osin ero näihin tapauksiin voi olla erittäin suuri.

Sen lisäksi tässä ei otettu kantaa yleisesti käännettyyn todistustaakkaan vaan tämä oli yksittäistapaus. Tästä ei kannata mitään suuria johtopäätöksiä tehdä.

Tässäkin tulee esille se, että laillisia olettamia voidaan tehdä, esim. oletus siitä, että varallisuus liittyy rikolliseen toimintaan, mutta näidenkin olettamien täytyy olla sopusoinnussa ja kohtuullisia. On hyvä kysymys, että voitko todella pitää oletusta siitä, että huumepoliisin päällikkö on tehnyt huumerikoksia 13 vuotta, kohtuullisena? Olettamuksen taustalla täytyy olla paljon ja todistettua faktaa, ennen kuin tällaisen oletuksen voisi edes tehdä. Siis tässä on oletus vuosikausia, jos ei jopa vuosikymmeniä jatkuneesta huumerikoksesta.

[Kuolemannaakka]

Jotenkin tuntuu, että tässä nyt toiset yrittää näyttää, että oikeudella on oikeus tulkita vanha omaisuus rikoksella saaduksi, ja toiset yrittävät näyttää, että vaikka oikeudella olisi tällainen oikeus, se ei tarkoita, että väite rikoksesta on totta. Se ei ole mikään todiste asiasta. Ei ole mikään todiste se, että jossain muussakin keississä on toimittu samalla tavalla.

Jos laki on tällainen, niin ok, mutta ei se tee aarniota tai ketään muutakaan yhtään syyllisemmäksi. Se on vain huono laki, jota oikeuslaitos ja syyttäjä voi käyttää hyväkseen, ja joka mielestäni polkee oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita siirtämällä todistustaakan syytetylle ja käyttämällä ennen rikosta, täysin muissa yhteyksissä tapahtunutta todistamatonta ja tuntematonta tapahtumaa muka todisteena tulevaisuudessa tapahtuvaan rikokseen.

Eihän se pidä paikkaansa, että Aarnion on oltava huumekauppias, jos hänellä on ennen huumekauppaa ollut puoli miljoonaa rahaa. Hän on voinut löytää sen rahan, hän on voinut saada sen liikemieheltä, hän on voinut tienata sen parittamalla tai hän on voinut tienata sen pimeillä töillä. Mitä vaan. Se ei liity asiaan mitenkään, eikä todista huumekaupasta mitään, kun mitään (huume)laittomuutta ei voida asiaan todistaa liittyvän. Sehän on täysin mielivaltainen keksintö. Laissa on vikaa, jos tällaisia "todisteita" pitää ja saa käyttää.

Syyttäjän pitäisi syyttää siitä laittomasta tapahtumasta, jossa rahat on saatu. Missä ne Aarnion tynnyrirahat ovat?

Oikeuden tuomiokaan ei ole mikään TODISTE mistään. Tuomio voi olla väärä.

[Tuomion Pasuuna]

Mikä sinusta on todiste?

[pop]

Palataampa alkuun, on aivan sama vaikka Aarnio olisi myynyt kilpahevosia koskien laajennettua rikoshyötyä mikäli hänellä ei ole antaa uskottavaa selitystä varojen alkuperälle. Alunperin puhe taisi lähteä sitäpaitsi käsitteestä ”laajennettu rikoshyöty” ja menettämiseuraamukset sille. Tätä ei yksi foorumilainen suostu ymmärtämään. Myös, muiden(lue=MUIDEN) todisteiden ohella selittämätöntä varallisuutta voidaan pitää näyttönä osallisuudesta em toimintaan. Kirjoitetaan se vielä kerran tähän ettei mene ohi; se ei suinkaan ole ainoa näyttö Aarniota vastaan. Sillä, vaikka moni niin väittäääkin ei ole syyllisyyttä lieventävää vaan pikemminkin lisäävä merkitys että selittämätöntä käteisvarallisuutta on ollut jo ennen nyt käsiteltäviä rikoksia. Kolmen ammattituomarinkokoonpano ei pitänyt, varsin hyvine perusteineen Aarnion (vaihtelevia) selityksiä varojen alkuperästä uskottavana. Vaikka kuinka mussutat, laajennetussa rikoshyödyssä on kevennetty(lue= vastaajan todistustaakka) varojen alkuperälle. Se on jo todistettu. Tässä tapauksessa myös syyttäjän todistusvelvollisuus taas on pienempi kuin mitä vastaavaan rikokseen syyllistyneellä normaalissa konfiskoinnissa pidetään. Se ei muutu vaikka kuinka jankkaat. Kolmanneksi, oikeus voi päätöksessään lausua varojen syntyneen todennäköisyydellä (ottaen muut oikeudessa esiin tulleet seikat) vastaavantyyppisestä alkuperästä kuin muutkin rikoksella takavarikoidut varat yksilöimättä aikaisempia tekoja, ja niin tässä on käynytkin. Ymmärtääkseni eit:n päätökset sitovat muitakin jäsenmaita. Voidaanko jo lopettaa jankkaus aiheesta. Ainiin, vastaisitko jo useaan otteeseen ihmettelemääni seikkaan mikseivät Aarnio taikka Leppiniemi ole puuttuneet tähän mielestäsi vääräännoikeudenkäyttöön?

Edit kuolemannaakalle, tässä ei ole lähtökohta ollut esitutkinnassa huumausainerikosepäilyille selittämätön varallisuus vaan pasilan miehen puhelinten sijoittuminen aina sinne missä aarnio ja teleliikenne näiden välillä vain ja ainoastaan silloin kun tynnyrikeississä on tapahtunut jotakin. Paikka, tapahtumat, henkilöt ovat avainsanoja em aiheessa. Mutta voit lukea lisää todisteista puolesta ja vastaan joko minfosta tai, itse suosittelisin, tuomiolauselmasta. Se ei ole vittuilua.

[teppo]

Nyt ensin muutama seikka, tämä kyseinen tapaus koskettaa yhden maan kansallista lainsäädäntöä, jossa on ilmeisestikin ollut mukana nk. oikeusturvatakeita omaisuuden alkuperän selvittelyssä. Me emme nyt tiedä mitä nämä takeet ovat olleet, mutta meillä ei tällaisia kyseisiä takeita ilmeisestikään ole.

Kyllä me tiedämme. Ja perustuslakivaliokuntakin tiesi. Oikeusturvatae tässä tapauksessa oli huumerikollisen mahdollisuus selittää omaisuutensa laillinen alkuperä, jolla hän olisi voinut kumota olettaman, että rikoksella se on hankittu. Tässä hän ei onnistunut.

Kaiffari yritti kiistää omistavansa talon - ei onnistunut. Hän selitteli myös autokauppojaan, väitti pelanneensa aina vain käteisellä, väitti tienanneensa käteistä myymällä omaisuutta, tässä tapauksessa puhelimia ja esitti kovin kehnon selityksen, mistä oli saanut 28 000 puntaa käteistä. Ei uskottu.

Kyseessä on siis totaalisesti erilainen tapaus.

Kopsasin tämän sinun virkkeesi piruuttani tähän kohtaan. Oikeastihan sä selitit, että Aarnion tarinassa rahat olisi saatu kauemman aikaa sitten. Tästä hän ei kuitenkaan esittänyt uskottavaa tarinaa. Emme tiedä, kauanko hän on huumerikoksia vatkannut.

Seuraava ja melko vakava ongelma on se, että Aarniota ei voida suoraan takavarikon kautta yhdistää huumeisiin eikä myöskään käteiseen varallisuuteen siinä hetkessä kun huumerikoksen väitetään tapahtuneen. Jo tältä osin ero näihin tapauksiin voi olla erittäin suuri.

Aarnio aika selkeästi todettiin Pasilan mieheksi, ja hän sai tuomion useista törkeistä huumerikoksista. Laajennetun hyödyn ei edes tarvitse väittää olevan peräisin siltä hetkeltä. Oletko seurannut aihetta ollenkaan?

Sen lisäksi tässä ei otettu kantaa yleisesti käännettyyn todistustaakkaan vaan tämä oli yksittäistapaus. Tästä ei kannata mitään suuria johtopäätöksiä tehdä.

Kyllä sä nimenomaan lässytit ihmisoikeuslaeista. Ja väitit, ettei lainsäätäjän tiedossa ollut ennakkotapauksia. Perustuslakivaliokunta kuitenkin sellaisia tunsi ja vieläpä alleviivasi, että ihmisoikeusnäkökulmasta tässä ei ole ongelmaa. Saman tosin olisi voinut lukea hallituksen esityksestä. Ihmisoikeustuomioistuimen kannat eivät myöskään ole millään tavalla yksittäistapauksia vaan niillä on hyvin vahva oikeutta luova ennakkotapausluonne.

Olettamuksen taustalla täytyy olla paljon ja todistettua faktaa, ennen kuin tällaisen oletuksen voisi edes tehdä. Siis tässä on oletus vuosikausia, jos ei jopa vuosikymmeniä jatkuneesta huumerikoksesta.

Nope. Oikeusturvatakeeksi riittää, että huumerikollinen saa mahdollisuuden esittää uskottavan tarinan varojen alkuperästä ja voi sillä kumota olettaman, että rahat on rikoksella saatu.

[Kuolemannaakka]

Mikä sinusta on todiste?

Todiste on mitattavissa oleva, usein fyysinen fakta. On vahvoja ja vähemmän vahvoja todisteita. Huumekauppiaalta löytyvä huume on aika vahva todiste. Valokuva, filmi, ääniraitakin on vahva todiste. Sormenjäljet, DNA ovat nekin (yleensä) vahvoja todisteita. Oikeat faktat kertova tunnustus on vahva todiste. Kirjeenvaihdot, puhelut, asiakirjat jne ovat usein vahvoja todisteita, mutta tietysti vain silloin, kun ne todella asiaan liittyvät. Salakielinen viesti, josta ei saada selvää, mitä se käsittelee, vaan TULKITAAN sen liittyvän johonkin, ei ole vahva todiste. Se on aihetodiste: itse päätelty todiste, joka voidaan selittää toisella tapaa tai ei todellisuudessa liity itse tekoon mitenkään.

Esim: Aarnio kuulemma vietti Helsingin pelikasinoilla makeaa elämää (en tiedä, näkikö tätä kukaan muu kuin Viron Veiko, joka Lehdon dokumentissa näin kertoi). Vaikka väite olisi totta, se ei millään tavalla todista Aarnion olleen a) rikollinen b) huumekauppias. Silti tällaisia "todisteita" lastataan kymmenittäin syytetyn päälle ja niiden pelkkä lukumäärä vakuuttaa suuren osan ihmisistä syytetyn syyllisyydestä. Jokainen normista poikkeava käytös niputetaan todisteeksi käsiteltävästä rikoksesta, vaikka voi liittyä johonkin ihan muuhun asiaan tai olla liittymättä mihinkään mitenkään. Aarnio voi olla vaikka varastanut ne 400000e leskeltä, eikä hänen silti tarvitse olla huumekauppias.

Kertomus tai arvailu tai oletus ei ole todiste. Se on teoria. Syyttäjän pitää pystyä osoittamaan, onko teoria oikea. Jos se ei pysty siihen, se häviää puolustuksen teorialle (riippumatta syytetyn syyllisyydestä). On aina vähintäänkin kaksi, yleensä huomattavasti useampi, teoriaa, joista vain korkeintaan tasan yksi on oikea. Kaikki muut ovat vääriä. Se oikea pitäisi löytää. Tulkintaa pitäisi olla mahdollisimman vähän. Koko teoria ei saa olla tulkintaa, vaan se pitäisi oikeasti perustua johonkin, joka todistaa rikoksen, josta syytetään. Ei "rikollista luonnetta" tai "epäilyttävää käytöstä".

Eihän se ole mikään fakta, että tuomari sanoo, että hänen mielestään oli näin, mikäli kyseessä on lähinnä mielipide, ja asiat voidaan selittää toisinkin päin. Hyvin monet tuomiot muuttuvat muissa oikeusasteissa, mikä juuri kertoo sen, ettei ensimmäisen tuomion teoria ilmeisesti pitänytkään paikkaansa. Seuraavankaan ei tarvitse pitää. Ei tuomio ole mikään absoluuttinen totuus, vaan ihmisten päätelmiä. Tietysti aina jotain epävarmuustekijöitä on, ei nyt täydellistä totuutta mistään voi löytää. Mutta jotain kouriintuntuvaa pitää kuitenkin olla, eikä pelkästään epäilyjä tai itse pääteltyjä tapahtumakulkuja.

Minusta.

[Kuolemannaakka]

Edit kuolemannaakalle, tässä ei ole lähtökohta ollut esitutkinnassa huumausainerikosepäilyille selittämätön varallisuus vaan pasilan miehen puhelinten sijoittuminen aina sinne missä aarnio ja teleliikenne näiden välillä vain ja ainoastaan silloin kun tynnyrikeississä on tapahtunut jotakin. Paikka, tapahtumat, henkilöt ovat avainsanoja em aiheessa. Mutta voit lukea lisää todisteista puolesta ja vastaan joko minfosta tai, itse suosittelisin, tuomiolauselmasta. Se ei ole vittuilua.

Jos esim minä olisin syytettynä, niin olisikin aikalailla epäilyttävää, jos paikantuisin aina sinne, missä huumeita otetaan vastaan ja rikolliset liikkuu. Minä kun en huumeista tiedä mitään, en ole edes tupakkaa maistanut koskaan=) Tässä tapauksessa kyseessä oli kuitenkin huumepoliisi, jonka kuuluikin liikkua siellä, missä huumeita otetaan vastaan. Tässä tapauksessa hän sanoo, ettei mitään Pasilan miestä ole olemassakaan, vaan kyseessä on työpuhelimien käyttö ja niitä on käyttäneet muutkin kuin hän. Ilmeisesti alaiset ovat tämän vahvistaneet, ja myös alaiset ovat todistetusti olleet yhteyksissä näihin nyt syytettyihin rikollisiin. Huonon kirjaamisen ja löysien käytäntöjen takia on huseerattu omin päin ja menestys on lisäksi katkeroittanut sen tahon, joka nyt asioita tutkii. Sekä tietenkin suuren määrän rikollisia, jotka kiinni on saatu.

Mitä tuo Pasilan mies on viestitellyt, mitä on puhunut puhelimessa? Onko tietoa? Ei taida? Eikö se kouriintuntuva ja Aarnion huumekauppaan liittävä todistusaineisto ole aika vähäistä? "Kolme tarviis" ?=) Eikö aikalailla "valitut palat" ole Aarnion viestittelystä poimittu ja yhdistelty näistä tarinaa, josta siitäkään ei mitään järjellistä todistetta ole löytynyt? Sekin on jo epäilyttävää, että poliisi joutuu rakentamaan todisteita julkaisemalla asiayhteydestä irrotettuja viestejä. Tätä on käytetty ennenkin. Minulla nousee aina karvat pystyyn, kun poliisi, ne joiden pitäisi olla hyviksiä, käyttävät epäreiluja keinoja tai esittävät epä-älyllisiä väitteitä. Jos todisteita on, niitä ei tarvitse itse luoda.


Ja siis: en väitä, etteikö Aarnio voisi olla syyllinen. Se on mulle ihan yks ja sama. Syyttäjän väitteet eivät vain vaikuta kaikin osin kovin uskottavilta, hänen todistajillaan ja tutkijoilla ja medialla on oma lehmä ojassa ja käsittelyn venyminen kertoo siitä, että todellisuudessa todisteita ei juurikaan ole. Teoria on aika aukkoinen ja idean tasolla melko epäuskottava. Esitutkintamateriaalin laajuus kertoo yleensä nimenomaan siitä, että todisteita on vähän, eikä päin vastoin. Riivitään murusia kun leipää ei löydy. Murusia taas löytyy aina, jokaisesta.

[teppo]

Minulla nousee aina karvat pystyyn, kun poliisi, ne joiden pitäisi olla hyviksiä, käyttävät epäreiluja keinoja tai esittävät epä-älyllisiä väitteitä. Jos todisteita on, niitä ei tarvitse itse luoda.

Siinä tapauksessa edes pintapuolinen aiheeseen perehtyminen vaikkapa lukemalla entisen poliisin eli Aarnio tekemisiä ja sanomisia vaikkapa ihan vaan tuomiosta saattaisi tuottaa mielenkiintoisen efektin.

Ja siis: en väitä, etteikö Aarnio voisi olla syyllinen. Se on mulle ihan yks ja sama.

Noteerattu. Onko niin, että aihe ei paskaakaan kiinnosta mutta sinulla on ihan joku muu agenda, jota koet mielekkääksi pönkittää näin?

[Nicht schuldig]

Palataampa alkuun, on aivan sama vaikka Aarnio olisi myynyt kilpahevosia koskien laajennettua rikoshyötyä mikäli hänellä ei ole antaa uskottavaa selitystä varojen alkuperälle. Alunperin puhe taisi lähteä sitäpaitsi käsitteestä ”laajennettu rikoshyöty” ja menettämiseuraamukset sille. Tätä ei yksi foorumilainen suostu ymmärtämään. Myös, muiden(lue=MUIDEN) todisteiden ohella selittämätöntä varallisuutta voidaan pitää näyttönä osallisuudesta em toimintaan. Kirjoitetaan se vielä kerran tähän ettei mene ohi; se ei suinkaan ole ainoa näyttö Aarniota vastaan. Sillä, vaikka moni niin väittäääkin ei ole syyllisyyttä lieventävää vaan pikemminkin lisäävä merkitys että selittämätöntä käteisvarallisuutta on ollut jo ennen nyt käsiteltäviä rikoksia. Kolmen ammattituomarinkokoonpano ei pitänyt, varsin hyvine perusteineen Aarnion (vaihtelevia) selityksiä varojen alkuperästä uskottavana.

Minun mielestäni tässä on pidetty osaoikeudenkäynti ennen kuin varsinaisia tynnyrisyytteitä on lähdetty käsittelemään. Siinä on ratkaistu jollain normaalia kevyemmällä tavalla Aarnion syyllisyys nimenomaan siihen, että hän olisi ollut huumerikollinen jo pidemmän aikaa. Tässä on jollakin tavalla ajateltu, että laajennetun rikoshyödyn käsite ulottuisi itse siihen syyllisyyskysymyksen ratkaisemiseen. Itse väitetty rikos eli huumetynnyrit eivät ole tässä kohdin missään roolissa, vaan pelkästään se seikka, että onko Aarnion varallisuus näyttöä tynnyririkossyytteille, ja tässä on sitten jotenkin tämä termistö sekoittunut tähän käsitteeseen laajennetusta rikoshyödystä. Pop kirjoittaa, että tämä osaoikeudenkäynti joka tässä on käyty Aarnion varallisuudesta olisi varsin hyvin perusteltu. Tässä yksi kohta tästä tuomareiden päättelyketjusta. Tässä on kysymys siitä, että kolme todistajaa Mötus (virolainen huumepoliisi), Tolvanen (ei esittelyjä kaipaa) ja Selin (Aarnion edeltäjä) kertovat, että liikemies Tamminen olisi joutunut tsetseenien ahdistelemaksi. Käräjäoikeus yrittää esittää tapahtuman olleen joskus 90-luvun puolivälissä ja Mötus väittää sen olleen n. vuonna 2000 eli vain hieman ennen Tammisen menehtymistä vuonna 2002. Tässä on luonnollisesti päättelyketju ongelma, jos tapahtuma olisi ollut vuositolkulla aiemmin.

Käräjäoikeuden tuomio sivulta 369-370:

Kuultava Mõtuksen kertomuksen tapahtumat henkilöstä, joka oli joutunut tsetseenien rikollisjärjestön kiristyksen kohteeksi ovat hänen mukaansa noin vuodelta 2000. Mõtuksen käsityksen mukaan tällä henkilöllä oli ollut myös Aarnion rahoja. Kyseinen henkilö oli ollut silloin n. 50-vuotias. Tamminen on ollut kuitenkin tuolloin n. 60-vuotias ja mahdollisesti jo sairas, koska hän on kuollut vaikeaan sairauteen syksyllä 2002. Mõtus ei ole tuonut esiin, että kyseinen henkilö olisi ollut sairas eikä Mõtus ole muistanut tuolloista virka-asemaansa. Tämä viittaa siihen, että tapahtumat voivat olla aikaisemmalta ajalta kuin vuodelta 2000 ja Tamminen on tuossa vaiheessa ollut nuorempi ja terve. Mõtuksen mukaan kun henkilö oli muutama vuosi myöhemmin kuollut, oli selvinnyt, että hänellä oli ollut Aarnion rahoja ja hän oli maksanut Aarniolle kaikki velkansa. Mõtuksen mukaan Aarnio oli sijoittanut rahaa tämän henkilön liiketoimintaan.

Toisaalta Selin on kertonut, että Tamminen oli soittanut hänelle ja kertonut joutuneensa tsetseenien jahtaamaksi. Tammisen soitto Selinille oli tullut kranaatti-iskun jälkeen ja Selinin kertoman mukaan yli 20 vuotta sitten. Kranaatti-isku on ollut vuonna 1996 eli tämän mukaan Tammisen ja tsetseenien tilanne ja vinkin antaminen Tallinnaan on ollut huomattavasti ennen vuotta 2000. Toinen Tammisen soitto oli tullut Ahosen pidätyksen jälkeen ja Ahosen pidätys on ollut vuonna 1997, mikä myös puhuu sen puolesta, että vinkin antaminen on ollut todennäköisesti vuonna 1996.

Jos ajatellaan, että Mõtuksen kertomus on kokonaisuudessaan totta, huomionarvoista on, että hän ei puhu mitään siitä rahamäärästä, joka Aarniolla olisi ollut tämän henkilön liiketoiminnassa. Mikään ei toisin sanoen viittaa siihen, että kysymyksessä olisi ollut Aarnion nyt kertoma hyvin huomattava rahamäärä. Mõtus ei ole muistanut virka-asemaansa tapahtumien aikaan, mikä on kummallista, kun hän on ollut kuitenkin huumepoliisin päällikkö. Kerrotut tapahtumat ovat olleet niin poikkeuksellisia, että olisi luonnollisempaa muistaa, onko ollut silloin huumepoliisin päällikkö vaiko ei. Tämä viittaa siihen, että Mõtus ei tosiasiassa muista tapauksen aikaa edes vuosien tarkkuudella. Lisäksi Mõtus ei ole tuonut esiin mitään Tammisen fyysisestä kunnosta, vaikka Tamminen on jo syksyllä 2002 kuollut sairauteensa. Mõtuksen kertomus on siten niin yleinen ja epämääräinen, että se heikentää sen todistusarvoa.

Keisari Aarnio kirja sivu 271:

Mõtus kertoi, että Viron huumepoliisi auttoi liikemiestä ja kiristys loppui. Jonkin ajan päästä joku virolainen henkilö oli ottanut Mõtusiin yhteyttä ja kertonut, että liikemies oli huonossa kunnossa. Liikemies haluaisi tavata Mõtusin ja kiittää ennen kuolemaansa.

Mõtus ei kuitenkaan mennyt tapaamaan liikemiestä. Aarnio halusi liikemiehen kuoleman jälkeen tietää, oliko tapaaminen toteutunut. Samalla Mõtus oli saanut kuulla Aarniolta, että liikemies oli maksanut rehellisesti velkansa Aarniolle ennen kuolemaansa. ”Ymmärsin, että Aarnio oli sijoittanut rahoja hänen liiketoimintaansa”, Mõtus sanoi.

[Nicht schuldig]

Mikä sinusta on todiste?

Esim: Aarnio kuulemma vietti Helsingin pelikasinoilla makeaa elämää (en tiedä, näkikö tätä kukaan muu kuin Viron Veiko, joka Lehdon dokumentissa näin kertoi). Vaikka väite olisi totta, se ei millään tavalla todista Aarnion olleen a) rikollinen b) huumekauppias. Silti tällaisia "todisteita" lastataan kymmenittäin syytetyn päälle ja niiden pelkkä lukumäärä vakuuttaa suuren osan ihmisistä syytetyn syyllisyydestä. Jokainen normista poikkeava käytös niputetaan todisteeksi käsiteltävästä rikoksesta, vaikka voi liittyä johonkin ihan muuhun asiaan tai olla liittymättä mihinkään mitenkään. Aarnio voi olla vaikka varastanut ne 400000e leskeltä, eikä hänen silti tarvitse olla huumekauppias.

Eihän se ole mikään fakta, että tuomari sanoo, että hänen mielestään oli näin, mikäli kyseessä on lähinnä mielipide, ja asiat voidaan selittää toisinkin päin.

Minusta.

Tässä ote Perttu Könönen "Tuomitsemiskynnys rikosasiassa":

"Tuomitsemiskynnystä ei varsinaisesti määritä laissa kuin kaksi oikeudenkäymiskaaren säännöstä, OK 17 luvun 1 ja 2 §:t. Syy säännösten vähäisyyteen on asian luonteessa eli, kuten Lappalainen toteaa, näytön arviointi on ajatusprosessia, jota on vaikeaa ja tarpeetontakin ryhtyä yksityiskohdittain sääntelemään.2 OK 17:1 §:n 2 momentin mukaan rikosasiassa kantajan tulee näyttää toteen ne seikat, joihin hänen vaatimuksensa nojautuu. Säännöksessä vahvistetaan virallisen syyttäjän tai syytettä ajavan asianomistajan todistustaakka.

OK 17:2 §:n 1 momentissa ilmoitetaan, että ”Oikeuden tulee, harkittuaan huolellisesti kaikkia esiin tulleita seikkoja, päättää mitä asiassa on pidettävä totena.” Oikeudenkäymiskaaren 17:2.1 ilmaisee vapaan todistusteorian eli vapaan todistelun ja vapaan todistusharkinnan. Keskeistä vapaassa todistusteoriassa on vapaa todistusharkinta. Se tarkoittaa, ettei tuomioistuin näytön vakuuttavuutta arvioidessaan ole minkäänlaisten harkintavaltaa sääntelevien määräysten sitoma, vaan on velvollinen vapaasti harkitsemaan esitettyjen todisteiden todistusvoiman."

Siis "vapaata tajunnanvirtaa", kuten eräs foorumin kirjoittaja asian ilmaisi.

Kapitalismin perustaja Adam Smith kirjoitti, että "vesi juoksee niin kauan vapaana kuin sitä ei kahlita, niin toimii siis myös markkinatalous" ja näin siis ilmeisesti myös oikeuslaitos (oma lisäys).

Se on älyttömän hieno ajatus, että kukaan ei voi kahlita sitä vapaata ajattelua. Se on demokratiaa. Ja demokratia johtaa pitkällä tähtäimellä oikeaan lopputulokseen, mutta demokratia ei kerro matkan pituutta se ei mittaa aikaa eikä laske uhreja matkalla sinne oikeaan lopputulokseen.

[Nicht schuldig]

Mikä sinusta on todiste?

Todiste on mitattavissa oleva, usein fyysinen fakta. On vahvoja ja vähemmän vahvoja todisteita. Huumekauppiaalta löytyvä huume on aika vahva todiste. Valokuva, filmi, ääniraitakin on vahva todiste. Sormenjäljet, DNA ovat nekin (yleensä) vahvoja todisteita. Oikeat faktat kertova tunnustus on vahva todiste. Kirjeenvaihdot, puhelut, asiakirjat jne ovat usein vahvoja todisteita, mutta tietysti vain silloin, kun ne todella asiaan liittyvät. Salakielinen viesti, josta ei saada selvää, mitä se käsittelee, vaan TULKITAAN sen liittyvän johonkin, ei ole vahva todiste. Se on aihetodiste: itse päätelty todiste, joka voidaan selittää toisella tapaa tai ei todellisuudessa liity itse tekoon mitenkään.

Kertomus tai arvailu tai oletus ei ole todiste. Se on teoria. Syyttäjän pitää pystyä osoittamaan, onko teoria oikea. Jos se ei pysty siihen, se häviää puolustuksen teorialle (riippumatta syytetyn syyllisyydestä). On aina vähintäänkin kaksi, yleensä huomattavasti useampi, teoriaa, joista vain korkeintaan tasan yksi on oikea. Kaikki muut ovat vääriä. Se oikea pitäisi löytää. Tulkintaa pitäisi olla mahdollisimman vähän. Koko teoria ei saa olla tulkintaa, vaan se pitäisi oikeasti perustua johonkin, joka todistaa rikoksen, josta syytetään. Ei "rikollista luonnetta" tai "epäilyttävää käytöstä".
Minusta.

Luulen arvaavani mitä tässä on oikeastaan tapahtunut käräjäoikeudessa. Luulen, että tässä on otettu hieman normaalista poikkeava ratkaisumalli käyttöön. Yleensä ajatus kulkee niin, että on erilaisia hypoteeseja, joista sitten valikoituu se todennäköisin vaihtoehto. Näitä hypoteeseja vertaillaan toistensa kanssa. Jos ei ole varsinaisesti savuavaa asetta, on syytteiden tueksi esitetty aihetodisteita.

Se mistä varmasti kaikki tätä asiaa lukeneet ovat yhtä mieltä on se, että ei ole nk. savuavaa asetta, eikä ole siis myöskään fyysisiä todisteita. Ei ole huumeita eikä rahaa. Tästä jälkimmäisestä on tässä nyt kinasteltu onko tämä selittämätön varallisuus todiste Aarnion osallisuudesta huumekauppaan, mutta se ei voi olla sitä ainakaan suoraan, varat ovat ajalta ennen tynnyrisyytteitä 2011. Olen käsittänyt, että syyttäjä on tässä samaa mieltä nyt ainakin hovioikeus vaiheessa. Tarkalleen ottaen myös kätkö kukkapenkissä voisi olla korkeintaan aihetodiste, koska sillä ei ole ajallista yhteyttä Aarnioon. Sormenjälkiä, dna:ta, valokuvaa, filmiä tai puheraitaa ei ole.

Tällöin herää ja on herännytkin kysymys siitä, että miten (ei siis miksi) Aarnio on ylipäätään voitu tuomita huumerikoksesta. Tässä ei kuitenkaan ole kysymys siitä, että testattaisiin kahta hypoteesia eli syyttäjän esittämään tapahtumankulkua ja sitten sitä verrattaisiin puolustuksen esittämään vaihtoehtoiseen tapahtuman kulkuun, jos katsotaan kokonaisratkaisua. Näin on toki menetelty sivuilla 335-347 koskien Pasilan miehen puhelimia. Mutta tämä taitaa ollakin se harva kohta tuomiossa, jossa käsitellään siis kahta vaihtoehtoista hypoteesia. Joten oletus siitä, että tuomio perustuu kahden tai useamman vaihtoehtoisen hypoteesin testaamiseen on hylättävä. Jos tuomio ei perustu fyysiseen todisteeseen eikä se perustu myöskään hypoteesien vertailuun, niin perustuuko tuomio sitten esim. aihetodisteille? Ei perustu, oikeastaan aihetodisteita ei edes nimetä, ei ole siis mitään luetteloa esim. vaikka kuiduista tai muista jäljistä rikospaikalla.

Mielestäni tämä perustuu uskottavan kokonaisuuden rakentamiseen. Eli on joukko erilaisia tosiasioita, vihjeitä, havaintoja ja mahdollisia ratkaisun osia, joita pyritään tulkitsemaan. Tämä joukko on suuri ja se käsittää erilaisia asioita. Osa näistä voi olla reaalisia ja oikeita tapahtumia tällainen on esim. hasiksen takavarikointi Hollannista, mistä seuraa se, että oikeasti on olemassa tynnyri, jonka sisällä on ollut huumausainetta, joka oli tarkoitus kuljettaa Suomen rajojen sisäpuolelle. Samanlainen tapahtuma voi olla esim. Vilhusen tapaaminen tiettynä hetkenä, siitä on todisteita ja näköhavaintoja ja ”tunnustus”.

On siis havaintoja, joita jotkut ihmiset ovat tehneet joistain merkeistä. Sitten on olemassa oma merkkimaailma, josta voisi melkein sanoa, että Aarnion varallisuus on yksi tällainen merkki jostakin toiminnasta, joka on epäselvää. Myöskin osa tällaisia merkkejä voi liittyä erilaisten henkilöiden havaintoihin, esim. joku poliisi on havainnut, että takavarikkoon liittyen on ollut ennakkotietoa. Tässä ei siis mietitä sitä, onko havainto oikea tai väärä, vaan sitä, että tällaisia havaintoja on, jotka voivat johtaa ajatukseen siitä, että Aarnion toimintaan on liittynyt merkkejä huumekaupasta.

Nyt jos ajatellaan tätä tuomion rakennetta, niin on melko selvää, että ei ole mitään yksittäistä selvää merkkiä tai havaintoa, vaan on kokonaisuus, jossa on merkkejä ja havaintoja. Se miten kokonaisuus hahmottuu liittyy näiden merkkien ja havaintojen ja tosiasioiden tulkintaan. Sitä kokonaistulkintaa ei voi tehdä yhdellä kertaa, vaan se tulkinta jakautuu kymmeniin tai paremminkin satoihin eri yksittäisiä tilanteita koskeviin osatulkintoihin. Tuomiossa on n. 150 kohtaa, joissa on päätelty ”ei jää järkevää epäilyä.” Tämän lisäksi tuomiosta löytyy muutaman kymmenen kertaa lauserakenteita koskien samaa päättelyn lopputulosta ilmaisulla ”ei ole varteenotettava vaihtoehto.” Tämä kertoo siitä, että tuomion sisällä on tehty suuri määrä osaratkaisuja monista eri asioista. Kohdassa Pasilan miehen puhelimet sivulta 94-347 on näitä erityisen runsaasta ja sivulla saattaa löytyä useampikin tällainen samanlainen johtopäätös.

Nyt näistä kaikista vihjeistä, havainnoista ja tosiasioista rakentuu kuva, jossa sen yksittäisen tehdyn johtopäätöksen arvo kokonaisuutta tarkastellen on hyvin pieni. Vaikka se yksittäinen johtopäätös olisikin väärä, se ei kaataisi kuitenkaan koko rakennusta. Tällöin sen johtopäätöksen ei tarvitse olla myöskään erityisen hyvin perusteltu, vaan johtopäätöksen tekemiseen riittää selityksen antaminen. Kyseessä on heikon argumentin todistusvoima yhdessä monen muun heikon argumentin kanssa, jolloin merkitystä on vain sillä, että muodostavatko nämä heikot argumentit yhdessä uskottavan kokonaisuuden. Jos ne muodostavat kokonaisuuden, tällöin yksittäiset heikotkin päätellyt argumentit vahvistuvat, jos ne toimivat osana tätä kokonaisuutta.

Tähän liittyy monta puolta, yksi on sellainen, ettei sen yhden heikon argumentin tarvitse olla totta, ja kuitenkin yhdessä toisen argumentin kanssa, ne tukevat toinen toisiaan. Tässä on hyvin paljon esimerkkejä nimenomaan siitä, että kaksi asiaa liitetään toisiinsa, jos yksinään argumentin todistusvoima ei riitä. Kohdassa Pasilan miehen puhelimet yksi esimerkki on Runebergin Haikossa käynti, jolloin Pasilan miehen puhelin paikantui samaan aikaan paikkaan, jossa Aarnio oli päällystöpäivillä. Tällöin Runebergin kertoma ei riitä, vaan lisäksi otetaan Vilhusen yleinen lausuma, että hän oli yhteydessä nimenomaan Aarnioon ja tämä tukee sitä, että puhelin oli Aarniolla. Tällä seikalla mitä Vilhunen on kertonut yhteyden pidostaan Aarnioon ei ole mitään tekemistä sen kanssa oliko Runeberg viemässä tietyllä hetkellä papereita Aarniolle Porvooseen vai ei, mutta tämä ei olekaan se keskeinen ajatus tässä päättelymallissa vaan se, että jokin toinen oikeudenkäynnissä esille tullut seikka vahvistaa sitä väitettä, että tietyllä hetkellä puhelin oli Aarniolla. Asiayhteydessä se toinen tukeva seikka on merkityksetön, mutta se tukee sitä alkuperäistä väitettä, tai antaa selityksen sille miksi puhelin oli Aarniolla.

Tässä on pyrkimyksenä laittaa kaikki vihjeet, havainnot ja tosiasiat osaksi eräänlaista uskottavaa kuviota. Jos antaa sellaisen selityksen, joka johtaa siihen, että jotain asiaa ei voida poissulkea, se on tässä mallissa riittävä selitys. Siinä ei pyritäkään enempää. Tilannetta ei todisteta, että näin se on ollut varmasti, vaan tilanteelle annetaan luonnollinen selitys.

[gumbler]

Nicht schuldig kiitos yllä olevasta tekstistä! En olekkaan yksin sairaiden ajatusteni kanssa.

Ps. Pop oot ollut aika kettu, tässä kissa ja hiiri taistossa mutta torppaappa toi ylläoleva

[pop]

Voin tehdä sen, en nyt juuri kun muita kiireitä enkä periaatteesta väitä vastaan. Tuo sisälsi silti lukemattomia asiavirheitä johon voin antaa vastineen jos kerta haluat. Myöhemmin.

[tutkittuako]

Valaisua asiaan, kiitos.


Aarniolta kaiketikin vietiin kaikki, tarkoitan omaisuus ja rahat, oliko 1.3 miljoonaa.

Mut et kun sitä laajennettua konfiskaatiota toteutetaan, niin meneekö se ikäänkuin siten, että jos/kun kaikki menetetty, niin ( tässä nimenomaisessa tapauksessa ) Aarnio ei ole voinut saada lainkaan rahaa esim. työtuloina tai että sitä ei oteta huomioon.
Toisena, jos joku jaksaa jebata, paljonko tuosta summasta on Trevoc jutusta ja paljonko huumesyytteistä.

[teppo]

Mut et kun sitä laajennettua konfiskaatiota toteutetaan, niin meneekö se ikäänkuin siten, että jos/kun kaikki menetetty, niin ( tässä nimenomaisessa tapauksessa ) Aarnio ei ole voinut saada lainkaan rahaa esim. työtuloina tai että sitä ei oteta huomioon.

Rikoksentekohetkellä voimassa olleen lain mukaan laajennettuna hyötynä kyseeseen tulee omaisuus, jonka on syytä olettaa olevan kokonaan tai osaksi peräisin rikollisesta toiminnasta, jota ei ole pidettävä vähäisenä. Aarnio ei osoittanut, että käteinen olisi ollut peräisin palkkatuloista.

Omaisuus voidaan tuomita menetettäväksi myös siltä, jolle se on siirretty esim. menettämisseuraamuksen välttelemiseksi.

Yleisesti ottaen rikollinen voidaan tuomita myös menettämään enemmän kuin hänellä sillä hetkellä säästössä onkaan, hänellä ei myöskään ole mahdollisuutta vähentää hyödystä ansionhankinnasta aiheutuvia kuluja. Lisäksi menettämisseuraamuksen mahdollinen yhteisvastuullisuus kannattaa ottaa huomioon. Tällaisia riskejä alalla tosiaan on.