ABC kirjoitti:
En ole kyllä samaa mieltä kanssasi. Joidenkin ihmisten elämä on oikeasti paljon vaikeampi kuin joidenkin toisten. Eikä luonnettaan, jolla ne vastoinkäymiset vastaan otetaan, voi valita. Toiset ovat herkempiä kuin toiset.
Sitäpaitsi mielisairas ihminen ei akuuttivaiheessa itse tajua olevansa sairas.
Tuo viimeinen lause on ongelman ydin, mutta ei aivan absoluuttinen totuus. Toiset ovat täysin kykenemättömiä arvioimaan omaa käyttäytymistään, mutta on myös niitä jotka "Huomaatko olevasi mielisairas?" -tyyppinen toteamus saa miettimään. Mieltä voi hoitaa myös itse, ellei nyt oikeasti ole vaikeasti harhainen. Vaikeasti harhaiset puolestaan päätyvät hoitoon jo jonkin sivustakatsojan toimesta. Uskoisin suurimman itsemurhariskin piilevän siinä joukossa masentuneita, joissa ulkopuoliset eivät välttämättä edes huomaa minkään olevan huonosti.
En ymmärrä, miten ihmisten vaikeuksia voi verrata keskenään? Miten voi sanoa, että sinulla on vaikeampaa kuin minulla tai toisinpäin? Juuri sen takia, ettei luonnettaan voi valita, ei myöskään vastoinkäymisiä voi pisteyttää yksilöiden välillä. Elämän "vaikeushan" on kokemuskysymys. Tämän todistaa jo sekin, että vaikka Suomi komeilee ties kuinka monen hyvinvointitaulukon kärkipäässä, mielisairaudet rehottavat meillä kuitenkin. Samoin asiaa voi tutkia vierailemalla Afrikassa. Rutiköyhien kylien asukkaat eivät nimittäin tule ainakaan itkien vastaan. Koska elämän vaikeus on juuri kokemus- ja luonnekysymys, voidaankin vetää se johtopäätös että näkemys jatkuvasti päähän potkivasta elämästä johtuu yksilöstä itsestään, ei siitä että elämä oikeasti potkisi.
edit:
Huomasin tuon edellisen viestisi vasta nyt, mutta lisätään sitten tähän perään
ABC kirjoitti:En tiedä yhtään tapausta, jossa itsemurha tai sen yritys olisi tehty fyysisesti ja psyykkisesti terveen ja selvän ihmisen toimesta. En yhtäkään.
En minäkään. Mutta sehän siinä juuri on, että tie terveestä mielestä itsemurhaan on kovin pitkä. Matkalla on monta kohtaa, jossa vielä ehtisi tajuamaan tilanteen. Kun ensimmäisen kerran ajattelee itsensä tappamista tai huomaa olevansa päivästä toiseen alakuloinen, ei vielä ole niin vaikeasti masentunut/sairastunut, ettei pystyisi omia ajatuksiaan tajuamaan. En minä kuvittelekaan, että itsemurhaajat olisivat täysissä sielun ja ruumiin voimissa tekohetkellään, ja sitten kummastelisin että "miten ne eivät tajua toimivansa typerästi!"

Pointtini on, että asiaa voisi miettiä hieman aikaisemmin.