Oliver Stonen Vietnam-aiheiset elokuvat ovat muutenkin sieltä parhaasta päästä, Platoon erityisesti. Siinäkin kuvataan siviilien teurastusta, raiskausta ja muita sotarikoksia. Stonelle antaa painoarvoa erittäin paljon se, että hän on itse Vietnamin veteraani, joka on ollut varsin pahoissa paikoissa (Platoonhan on vahvasti omaelämäkerrallinen, ja leffan dokumentit/kommenttiraidat yms. kertovat useiden tapahtumien olleen peräisin suoraan Stonen oman yksikön kokemuksista). Stonehan kertoi, että hän on sekä ampunut konepistoolilla vietnamilaisen siviilin jalkojen juureen saadakseen tämän "tanssimaan" että kuulemman estänyt yhden siviilin joukkoraiskauksen. Ja totta kai - kuten muutkin sotilaat - joko kännissä tai pilvessä heti kuin vain mahdollista ja niin paljon kuin mahdollista vapaa-ajalla.tempura kirjoitti:Mustalta Nuolelta tiukka ja asiallinen teksti.Mikäs siinä, kun pääsee aina tappamaan ja hyökkäämään vieraaseen maahan - eivät jenkit ole omalla mannermaallaan kokeneet minkäänlaista sotaa sitten vuosien 1846-1848, jolloin maa taisteli Meksikon kanssa Teksasin hallinnasta
http://en.wikipedia.org/wiki/Mexican-American_War sekä oman sisällissotansa 1861-1865 (http://en.wikipedia.org/wiki/American_Civil_War). Modernia sotaa he eivät ole kokeneet ikinä omilla alueillaan (ja ei, en laske Pearl Harborin saarta mukaan).
Olen samaa mieltä etenkin tuon ylläolevan poiminnan kanssa.
Silloin kun 911 tapahtui oli aika uskomatonta nähdä ja kuulla Amerikkalaisten kommentteja. "Miksi kukaan teisi meille tällaista?"
Perspektiivi hukassa ja aika heikko käsitys maailman menosta.
My Lain verilöylystä on muuten tulossa Oliver Stonen ohjaama elokuva.
"Syntynyt neljäs heinäkuuta", Stonen toinen Vietman-leffa perustuu puolestaan ex-veteraanin ja nykyisen rauhanaktivistin elämänkertaan, ja Heaven & Earth perustuu myöskin etelävietnamilaisen, amerikkalaisen sotilaan kanssa avioituneen naisen elämänkertaan. Nainen oli päätynyt Pohjois-Vietnamin joukkojen raiskattavaksi ja hakattavaksi, ja aikoinaan jenkkisotilaan myötä Yhdysvaltoihin.


